Psykologit! Mitä teette?
Kiinnostaisi kuulla, mitä te psykologit tarkalleen teette työksenne.
Eli mihin olet työllistynyt, millainen on peruspäiväsi, palkka, kuinka kauan olet ollut alalla, mistä valmistuit jne. Oletko jatkokouluttautunut, entä mikä oli sivuaineesi yliopistossa?
Entä millainen on työsi kuormittavuus? Oletko tyytyväinen työhösi vai oletko miettinyt työpaikan tai alanvaihtoa?
Ap:tä kiinnostaa vakavasti psykologian opiskelu yliopistossa nimenomaan niin, että valmistuu psykologiksi eikä tutkijaksi. Jos joku täällä osaa kertoa työskentelystä psykologina esimerkiksi neuvolassa, koulussa, työpsykologina ja/tai yrittäjänä niin olisi todella kiinnostavaa kuulla! :)
Kommentit (22)
No hae ensiksi opiskelemaan alaa, ei oo helpoin ala, johon pääsee edes opiskelemaan..
Itseäni ei kiinnostaisi tippaakaan.
Mä olen vanha koulupsykologi. Ihan paras homma mun mielestä. Tiedän, että moni on eri mieltä, mutta meillä homma toimii.
Työ on erittäin vaihtelevaa, haastavaa ja itsenäistä. Työtahtiin ja työaikaan pystyy itse vaikuttamaan. Työ ei tekemällä lopu, itse pitää laittaa rajat. Mahtavat kollegat ja pomo, hyvä henki kouluilla.
Parasta nuoret asiakkaat ja heidän tukemisensa. Pahinta se että jatkohoito ei vedä ja se, että kaikenlaista vaikeutta (ahdistusta, väkivaltaa, sos. pelkoja, keskittymättömyyttä) on aina vaan enemmän.
Kiitos vastauksesta! Kiinnostavaa kuulla pitkän linjan ammattilaisen kokemuksesta. Nuorien auttaminen on varmasti palkitsevaa, vaikka varmasti tuleekin usein kädetön olo kun jatkohoitoon pääsy on mitä on.
Ap
Mulla on myös psykoterapeutin koulutus ja teen terapiatyötä omalla toiminimellä yksityisenä ammatinharjoittajana. Minulla on työhuone useamman terapeutin pienestä toimistoyhteisöstä. Aika paljon etänäkin asiakkaita nykyään joten välillä teen töitä esim. mökiltä etänä.
Tämä työ sopii minulle erittäin hyvin, työajat on itse määrättävissä, ja tarvetta palveluille on. Heti kun sain Valviran oikeudet psykoterapeutin nimikkeen käyttöön, niin parissa viikossa jo täytyi laittaa kotisivuille ilmoitus, etten pysty tällä hetkellä ottamaan uusia asiakkaita, kun oli niin paljon kysyntää. Olin sitä ennen jo aloittanut työt hieman edullisemmalla hinnalla itsemaksaville asiakkaille. Henkisesti kuormittavaa työ ajoittain toki on, mutta vastapainoksi se on erittäin palkitsevaa, kun saa tuntea että konkreettisesti kulkee niiden ihmisten rinnalla ja voi olla avuksi.
Aina kun joku kysyy mikä on työn kuormittavuus niin tiedän sanoa heti että unohda koko homma. Ei ole nyt tarvetta enemmälle kuormittuvalle työporukalle.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksesta! Kiinnostavaa kuulla pitkän linjan ammattilaisen kokemuksesta. Nuorien auttaminen on varmasti palkitsevaa, vaikka varmasti tuleekin usein kädetön olo kun jatkohoitoon pääsy on mitä on.
Ap
Onko tarkoituksesi nauttia siitä että nuoret kuvitellaan parantavan hoidoilla ja hoitolaitoksissa? Olitko ajatellut auttaa?
Siis mahdollisimman paljon palveluita ja rahanmenoa? Olen ymmärtänyt ihmisyyden toisin.
Me ihan tavikset osataan auttaa niitä nuoriakin kotona tai muuallakin ja viedä tarvittaessa käymään lääkärissäkin. Ei se auttaminen sen ihmeellisempää ole.
Vierailija kirjoitti:
Me ihan tavikset osataan auttaa niitä nuoriakin kotona tai muuallakin ja viedä tarvittaessa käymään lääkärissäkin. Ei se auttaminen sen ihmeellisempää ole.
Ette taida kuitenkaan osata, kun ottaa huomioon, millainen tunku mt-palveluihin on. Ihannetilanne toki olisi, että kotona ja muuten arjessa saisi tarvitsevansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ihan tavikset osataan auttaa niitä nuoriakin kotona tai muuallakin ja viedä tarvittaessa käymään lääkärissäkin. Ei se auttaminen sen ihmeellisempää ole.
Ette taida kuitenkaan osata, kun ottaa huomioon, millainen tunku mt-palveluihin on. Ihannetilanne toki olisi, että kotona ja muuten arjessa saisi tarvitsevansa.
Ei vaan sinä et ymmärrä erilaisia ihmisiä, tilanteita ja tarpeita. Myöskään tarpeettomasti ei saisi manipuloida ja vaatia ketään mihinkään. Oletan että et ole alalla.
Ap, YouTubesta löytyy joitakin "psykologin työpäivä"-videoita, englanniksi toki enemmänkin. Noita on musta ollut mielenkiintoista katsella eri ammattien edustajista ammatinvalintaa miettiessä. Näkee vähän, mitä ne työt käytännössä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ihan tavikset osataan auttaa niitä nuoriakin kotona tai muuallakin ja viedä tarvittaessa käymään lääkärissäkin. Ei se auttaminen sen ihmeellisempää ole.
Ette taida kuitenkaan osata, kun ottaa huomioon, millainen tunku mt-palveluihin on. Ihannetilanne toki olisi, että kotona ja muuten arjessa saisi tarvitsevansa.
Ei vaan sinä et ymmärrä erilaisia ihmisiä, tilanteita ja tarpeita. Myöskään tarpeettomasti ei saisi manipuloida ja vaatia ketään mihinkään. Oletan että et ole alalla.
Ymmärrän erinomaisesti, myös sitäkin, että toisinaan tarvitsee ammattiapua mielenterveydenkin kanssa. Ei se sen kummempaa ole kuin siellä lääkärillä käyminen.
Kiitos asiallisista vastauksista!
Ap
Olen psykologi ja psykoterapeutti. Työskennellyt työurallani perheneuvolassa, koulupsykologina ala-ja yläkoululaisten sekä lukiolaisten parissa. Nyt useamman vuoden yrittäjänä työterveyshuollossa psykologina ja psykoterapeutin työtä tehden.
Psykologin koulutus mahdollistaa monilla eri sovellusaloilla työskentelyn. Viihdyn tällä hetkellä työterveyshuollossa loistavasti. Itse määritän työaikani ja asiakasmäärät. Palkitsevaa työtä. Työssä paljon potilaskirjauksia, jotka itse koen kuormittavina ja ns. pakollisena pahana. Yksityisellä tienestit huomattavasti kuntapuolta paremmat. Työn sisältöjä en koe kuormittavina. Mutta kyllähän tässä jatkuvasti ollaan ns. ongelmien ja psyykkisesti raskaiden asioiden äärellä. Psykologin työtä jaksaa, kun oma terveys ja psyyke ovat tasapainossa. Mutta ihmisiä mekin olemme :)
Up