" Te olette ei-uskovia ja ette pääse taivaaseen" , näin tyttäreni ystävä häntä oli tänään valistanut.
Pyysin tytön kaveria juttusille, sanoin että kukaan ihminen ei voi kertoa kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei. Että meilläkin uskotaan Jumalaan ja Jeesukseen, vaikkemme lestadiolaisia olekaan. Että toivon ettei hän enään sano tytölleni noin.
Asumme alueella, jossa on paljon vl-perheitä. Ikinä en ole lapseni kuullen arvostellut heidän näkemyksiään, sillä kunnioitan ihmisten vakaumuksia. Olen ajatellut että tämä toimisi myös toisin päin, että lestadiolaisvanhemmat eivät tuomitsisi lastensa kuullen meitäkään. Mutta nyt tuntuu että onko usko sittenkin este ystävyydelle. En halua että lapseni joutuu murehtimaan ettei pääsisi taivaaseen yms. Olen varma että Jumala rakastaa ihmisiä riippumatta siitä ovatko he lestadiolaisia vai ei. Olen surullinen ja pettynyt. Ihmisten ei soisi tuomitsevan toisiaan, se voisi jäädä Jumalan tehtäväksi.
Toivoisin kommentteja kaikilta, myös vl-vanhemmilta.
Kommentit (12)
Asuimme myös hyvin " lestadiolaispitoisella" alueella.
Kun leikit menivtä kivasti, olin kuulemma " uskovainen ja varmasti pääsen taivaaseen!" ja kun tuli eripuraa, oli päämääränäni kuulemma " helvetti, jossa on ikuinen tuska uskottomilla!"
No juu...mihinkäs se olisi 20 vuodessa muuttunut?
Jokainen uskoo mihin uskoo ja kunnioittakoon toisten uskoa oli se mikä tahansa.
Itse olen ateisti ja naimisissa miehen kanssa joka saanut vl kasvatuksen. Välillä tulee tiukkoja tilanteita eteen mutta avoimuudella niistä selvitty =)
Meidänkin perhe oli ihan krsitillisiä arvoja vaaliva tavallinen perhe. Me lapset kävimme pyhäkoulussa ja osallistuimme kai keskimääräistä enemmänkin seurakunnan toimintaan. Silti lestadiolaiset tiesivät meidän olevan uskottomia. Kun eiväthän he laske uskoviksi muut kin lestadiolaiset vaan.
Me vl:t sitäpaitsi uskomme että KAIKKI lapset pääsevät taivaaseen. Tuota me itse aina korostimme lapsillemme, mutta kerran oma lapsemme oli sanonut noin naapurin lapselle (siis tuon että et pääse taivaaseen kun et ole uskovainen), ikävä kyllä :(. Vaikka kotona oli AINA tähdennetty sitä että kaikki lapset pääsevät taivaaseen, eikä kukaan lapsi voi olla epäuskoinen.
...lapset ovat julmia toisilleen, ja ehkä tuo on vaan lestadiolaislapsille " ominainen" tapa jättää ulos joukosta. Saattaavathan he toisilleenkin suuttuessaan niin sanoa. Mistä sitä tietää.
Kyllä lapset osaavat poimia rivien välistä.
Jos heidän kuullen avoimesti opetatte muiden kuin lestadiolaisten olevan huonompia ihmisiä ja " uskottomia" , toki lapset sen ymmärtävät. Vaikka opettaisittekin, että kukaan lapsi ei joudu helvettiin, toki lapset tajuavat, että kun lapset kasvavat aikuisiksi SITTEN he joutuvat sinne uskottomien helvettiin...joten miksikäs ei lällätellä siitä, mitä tulevaisuus meille muille tuo.
3
vaikka Jumalaan uskoisivatkin? Emmekö olekaan kaikki Jumalan luomia, hänen lapsiaan? En ymmärrä miten joku voi olla niin " laput silmillä" ettei huomaa että oikeaa uskoa löytyy lestadiolaisuuden ulkopuoleltakin...
kyllä silloin pääsette taivaaseen. Usko on se, mikä ratkaisee eikä uskonto. Uskossa on kyse henkilökohtaisen suhteen luomisesta Jeesukseen Kristukseen ja kasvamisesta kristittynä.
Sinuna minä en paljon ajattelisi asiaa. Lapset tulkitsevat asioita omalla tavallaan.
Toisaalta taas lestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluminen ei tee ketään autuaaksi.
Ja todellakin, Jumala se on joka päättää kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei. EI ihminen sitä päätä.
terveisin vl
saivat mielestään tehdä mitä vaan. Yksi entinen juoppo joka oli kääntynyt lestadiolaiseksi saarnasi seuroissa lestadiolaisille että meidän lapset ovat kuin tähtiä taivaalla. Aika monta kertaa kuultiin se sitten hänen tyttärensä suusta. että he ovat tähtiä.
Muita ihmisiä ei lestit ajatelleet ollenkaan. Aina oli oma muita parempi napa etusijalla ja törkeästi töräyttelivät että ovat muita parempia.
Valitettavasti kaikki vl:t eivät, vaan sanovat että synnit on saatava ensin anteeksi vanhoillislestadiolaiselta.
t. uskova ei-lestadiolainen
Hämmentävää, että vl-piireissä sillä tavalla ollaan valmiita " tuomitsemaan" ihmisiä ja määrittelemään Jumalan rakkautta niin kapeasti. Silti täytyy sanoa, että ei minulle lapsena jäänyt mitään pahaa mieltä tai epävarmuutta asiasta, äitini yritti selittää minulle asiaa ja korosti Jumalan rakkautta kaikkia, etenkin lapsia kohtaan.