Neuvoja kaivataan, 2,5 vuotiaan vaipat

... niin, minulla ei ole konkreettista hokkuspokkus-konstia, joita ehkä kaipaat, mutta niitä saat ehkä muilta.

Pottaharjoittelusta, vaipattomuudesta yms. on monia mielipiteitä, suuntauksia ja koulukuntia. Kaikki varmasti oikeita. Jotkut kannattavat hyvin aikaista aloitusta. Itse olen kannattanut sitä vaihtoehtoa, että en hirveäst stressaa asiasta vaan etenen aika lailla lapsen tahdissa... ja kas kummaa jokainen on kyllä oppinut vaipasta pois (minulla on 3 lasta joista nuorin on nyt 2 eikä vielä ymmärrä potasta mitään, vaikka sitä ihmetteleekin). Eli siis puhun nyt kahdesta vanhimmasta.

He olivat siinä kaksi- ja puolivuotiaita kun esittelin potan ja aloin puhua näistä asioista, ja vaikka alkuun ei tuntunut tapahtuvan mitään, kolmivuotissynttäreillä molemmat olivat päiväkuivia ja pian jäi yövaippakin pois (silloin kyllä kolmivuotispäivä oli molemmilla jo relusti takana).

Tyttärellä pottaopettelu tapahtui siis nopeassa aikataulussa, vaikka aloitin varmasti joidenkn mielestä " liian" myöhään, mutta halusin vain säästää hermojani ja pyykkiä. Hän oli vähän yli kaksi ja puoli kun aloitin ja puolisen vuotta siinä meni.

Pojalla suunnilleen sama tahti, hänellä tuli kolmivuotiaana pieni takapakki, jossa pissat tuli koko ajan housuun ja samoin kakat. Sillloin ei naurattanut, mutta nyt olemme miehen kanssa välillä ihmetelleet, miten lyhyt sekin " takapakki" loppujen lopuksi oli ja miten stressasimme ne muutamat viikot jälkikäteen ajatellen ihan turhaan. Yhtäkkiä poika vain jatkoi potallakäyntiä niin kuin ei mitään olisi välissä tapahtunutkaan (välissä tosin siis tapahtui se, että perheeseen syntyi tämä kolmas lapsi, eli se tod.näk sekoitti hänen pientä päätään ja aiheutti nuo harha-askeleet... ). Samoihin aikoihin, kun hän oli n. 3 v 4 kk, jäi yövaippakin pois.

En nyt tiedä oliko tästä mitään apua, koetan vain sanoa, että älä stressaa kamalasti, lapsesi ei vuorenvarmasti mene kouluun vaipassa, kuivaksi opettelu voi tapahtua loppujen lopuksi muutamassa kuukaudessa, kuten meidän perheessä on ainakin aikaisemmin käynyt; ja pienet takapakit ja " heitot" aikataulussa tuntuvat kuuluvan asiaan, etenkin pojilla.

Tämä nuorimmainen on nyt vähän samanlainen kuiin teillä: ihmettelee pottaa ja istuskelee sillä, mutta kaikki tulee kyllä vaippaan (tai suoraan housuihin). Olen nyt ajatellut, että en rupea häntä istuttamaan, hankaloittamaan omaa elämääni märillä housuilla tms. vaan katselen ihan rauhassa kesään asti, sitten kesällä, kun sää on parempi, vaatteita on vähemmän eikä satunnainen märkyys tarkoita sitä että heti tulisi kylmä, pottaharjoittelu on käytännössä paljon helpompi toteuttaa! (Olen ennenkin ajoittanut " aktiivisen" pottaharjoittelun kesäaikaan juuri tästä syystä)

Piti vielä kysyä, että mihin viittaat tuolla tarrojen liimailulla? Onko se sitä, että lapsi saa tarran " palkinnoksi" , jos pissaa pottaan?

En ole lapsipsykologi, mutta eikö kaksi- ja puolivuotias ole vielä vähän pieni tuollaiseen käsitteelliseen palkitsemiseen, joka edellyttää myös aika hyvää muistia ja kykyä yhdistellä asioita? Etenkin kun kyse on osittain ei-tahdonalaisesta jutusta. En usko että lapsi " ilkeyttään" pissaa housuihinsa. Kun keskimmäisellä laplsellani oli tämä takapakki, jossa hän jo kuivaksi opittuaan vähän yli kolmivuotiaana pari viikkoa pissasi ja kakkasi housuun koko ajan, en silloinkaan ajatellut, että siinä olisi mitään ilkeää takana, vaikka hermot meinasi mennä.

Ilmeisesti se oli vain vauvan syntymästä johtuva juttu ja tosiaan meni ihmeen nopeasti ohi - siis näin jälkikäteen ajatellen nopeasti, vaikka silloin pyykkvuorten ja märkien talvihaalareiden kanssa ei hymyilyttänyt. Mutta jos joku olisi sanonut, että " ongelma" hoituu parissa-kolmessa viikossa ihan itsestään....

Ehkä siis teilläkin tyttö oivaltaa potan jossain vaiheessa ihan tse ja sitten kaikki tapahtuu nopeasti, kuten meillä on käynyt. Mielestäni asiasta ei kannata tehdä liian suurta ongelmaa. Vuorenvarmaa on nimittän todella vain se, että lapsi EI mene ekalle luokalle vaipassa.

Onnea!

suosittelen kypsyyden mukaan etenemistä. Eli kokeilemaan välillä vaipattomuutta ja potalla käyntiä esim. aina aamupäivä tai päiväkin kerrallaan - miten jaksat. Jos tuntuu, että ei ole ns kypsä niin sitten taas vaipat kehiin vaikka kuukaudeksi ja sitten uusi yritys. Minulla 2,9kk poika ja 2 vuoden merkkipaalun jälkeen säännöllisesti testailin. Tuloksena vain hirveä läjä pyykkiä, stressiä äidille,paha mieli lapselle jne. Nyt ikää siis 2,9kk ja kuukauden on ollut vaipaton (unilla vaippa käytössä) Kun kypsyys on saavutettu, kaikki käy kuin itsestään. Ihan tosi hämmästyttävää. Meillä siis poika, jonka kanssa en ole hirveästi asiasta stressannut, mutta kun loksahti niin loksahti. Eli asia voi alkaa luonnistua kuin itsekseen. Ja tarroista:meillä aluksi käytettiin kakan kanssa tarrapalkintoa, kun se kakka saattaa olla vähän hankalampi juttu. Mutta siis en väkisten yrittäisi vaan ajan kanssa hyvä tulee. Kokeilemalla, lasta kuulostellen.

Tässähän tätä asiaa nyt puidaankin, samaa jota tilitin juuri uudessa viestissä. Meidän tyttö siis 2v8kk ja ei taida olla valmis ja mulla menee totaalisesti hermot. Oltiin taas tänään ilman vaippaa ja sain yhden pissan pyydystettyä pottaan kun fyysisesti pakolla pidin istumassa potalla (muuten pissa siis olisi tullut potan viereen) kun näin että hätä on kova. Sen jälkeen sitten palkitsin tikkarilla ja tarralla ja tyttökin oli tosi tyytyväinen. Pieleen meni varmaan koska 45 min myöhemmin pissa tuli taas housuun ja tyttö ei ollut oikeen millänsäkään. Kakkaaminen onkin sitten ihan eri stoori.

Oon vaan tosi stressaantunut ja musta on tosi epäreilua (hui, elämä on kovaa...) että joidenkin lapset oppii melkein itsekseen potalle ennen 2v. ikää. Kai se sitten on vaan hyväksyttävä se tosiasia että meidän lapsi on hitaammin kypsyvää tyyppiä ja oppii potalle vasta reilusti yli 3-vuotiaana ja hyväksyä sukulaisten ja ystävien ihmettely tyyliin eikö OLLENKAAN käy vielä potalla? What' s wrong with you?

Täytyy tästä mennä taas siivoamaan lattiaa ettei vauva ryömi pissalätäkköön.

Tällaista täällä tänään.

Niin, Anemone ja Onnimanni, kiitos hyvistä vinkeistänne. Erityisesti Anemone, miten pystyit olemaan stressaamatta??? Harrastatko meditointia vai syötkö lääkkeitä ;-o



Mulla on niin ristiriitaiset tunteet tästä asiasta. Tavallaan voisin odottaa (vielä 200 kakkavaippaa potkivan taaperon päältä siis) kunnes tyttö on yli 3v. mutta toisaalta mietin että teenkö karhunpalveluksen lapselleni, joka ehkä olisi ollutkin valmis, mutta minä en osannut psykologisesti oikein tuoda asiaa esille ja opettaa ajoissa. Toisaalta on negatiivisia tunteita lasta kohtaan joka on niin tyhmä ettei opi maailman luonnollisinta asiaa.

Mulla on vielä paha aikaraja tuo 3v. koska juuri silloin ollaan muuttamassa ulkomailta takaisin Suomeen. Pelkään että tyttöä kiusataan päiväkodissa jos on vielä vaipat.



Opettelusta vielä ihan asiallisesti: onko joku tosiaan saanut opetettua kuivaksi niin että käytetään kuitenkin vielä vaippaa, mutta käydään potalla kun tulee hätä?? Tarkoitan siis että jotkut koulukunnat (esim supernanny) ovat sitä mieltä että vaipattomuus on kerrasta poikki juttu - lapsi hämmentyy jos vaippa laitetaankin takaisin. Mä oon kyllä ihan hukassa että miten ylipäänsä voi opettaa. Meillä siis jos on vaippa niin kaikki tulee siihen ja jos ei ole niin tulee lattialle tai mihin vaan hankalaan paikkaan ja hirveeeta sotkua ja stressiä. Tytär ei ole erityisen yhteistyökykyinen. Siis pattitilanne ja äiti terapian tarpeessa.

mihinkään muuhun en ota nyt kantaa kun meillä tyttö oppi (ilman äidin ja isän kunnollista panostusta ja opettamista) helposti ja aika aikaisin kuivaksi mutta noista tarrapalkinnoista...



Kyllä ainakin minä olen huomannut että tuo palkitseminen toimii (ei tietenkään aina toimi kaikille ja kuivaksi oppimisessa on kyse myös kypsymisestä eikä pelkästä opettelusta ja asian hoksaamisesta). Meillä käytettiin tarroja kannustuksena kuivaksiopetellessa ja vieläkin saattaa tyttö (nyt 2v7kkk) sanoa ison kakan jälkeen että siitä saa tarran vaikka ei ole varmaan puoleen vuoteen enää tarrapalkintoja saanutkaan. Lisäksi päiväkodissa ongelmaksi muodostunut lumensyönti loppui kun aloin luvata tarrapalkintoja. Joitakin kertoja oli tyttö purskahtanut itkuun päiväkodissa suu täynnä lunta ja todennut että nyt ei äiti anna tarraa... Enää ei ole aikoihin tullut päiväkodista kommenttia että olisi syönyt lunta.



Pointtina siis se että kyllä 2,5-vuotias voi hyvinkin niitten päälle ymmärtää / muistaa.



-minskuliina

senverran meidän palkitsemisjutuista että annoin tikkarin kun pissa tuli pottaan. Sitten pissa tuli lattialle ja taas pyydettiin tikkaria eli ei ihan mennyt niin kuin oli tarkoitettu...

bouchet:

senverran meidän palkitsemisjutuista että annoin tikkarin kun pissa tuli pottaan. Sitten pissa tuli lattialle ja taas pyydettiin tikkaria eli ei ihan mennyt niin kuin oli tarkoitettu...

Lumensyönnin kans " äiti en syö enää lunta... mä saan tallan!!" ja sit se tarra olis pitänyt muka antaa vaikka olikin tullut taa syötyä.

Mun pointti lähinnä tosiaan olikin tarkoitettu osoittamaan että kyllä tuonkin ikäinen ymmärtää palkitsemisen päälle. Koko kuivaksioppiminen onkin sitten itsessään jo niin hankala asia että siihen ei pelkillä tarrapalkinnoilla kai voi vaikuttaa jos se kypsyys puuttuu.

-minskuliina

Tyttö on kotona kuiva (hereillä ollessaan), oppi melkeinpä oma-aloitteisesti, kohta 2-vuotta täytettyään. Meillä on kuitenkin edelleen käytössä vaipat kodin ulkopuolella ja työllä ikää 2,5-vuotta.

meillä pottaa tarjottiin ja koekiltiin aina muutaman viikon välein, josko pottailisi. Ja ikinä ei tullut mitään muuta kuin pissat lattialle, kunnes homma alkoi toimia.

Nämä ovat tietysti hirveästi lapsikohtaisia juttuja (ja vanhempikohtaisia), mutta minusta meillä pottailun onnistumisen avain oli se, että mahdollisuuttaa olla ilman vaippaa tarjottiin, mutta kun ei sujunut, niin siihenh ei kiinnitetty huomiota muutetn kuin sanomalla, että ok, näköjään tarvitsee vielä vaippaa. Ja palattiin asiaan myöhemmin.