Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko jostain selittämättömästä syystä kateutta tai katkeruutta puolisosi sisaruksesta?
19.02.2025 |
Tämä tuntuu olevan jokseenkin yleistäkin. Kertoisitko, mikä tässä on taustalla?
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puolisollani ei ole sisaruksia.
Olen kyllä veljeni vaimossa huomannut, että on jäätävän kateellinen tai jotain... jatkuvaa haukkumista ja kiusaamista mun suuntaan ja omasta mielestä olen ollut hyvinkin kiva ja vastaanottava. Erityisen avosylinen ja kärsivällinen, kun haukkumista tulee vaikken tekisi mitään.
esim veljeni ei saa lähteä mun kanssa pesismatsiin, kun mä pakotan kaljalle sen jälkeen. Tuo pesismatsi on ollut meidän kahden juttu lapsesta saakka. Oli kausikortit ja käytiin, syötiin makkarat ja pillimehut. Aikuisella iällä sovittiin, että kerran viikko yhteinen matsi, loput perheiden kanssa. Sitten joskus on lähdetty matsin jälkeen olusille, mutten mä ole ketään sinne pakottanut. Lähinnä pitänyt huolen, että vaan on parit juotu ja ajoissa kotiin.
Mä olen kaiken synnin alku ja juuri. Mitäpä mieheni on tuosta mieltä? Se akka on sekopää. Pääasia, ettei hänen tarvii lähteä pesistä kattoo tai pubiin. Talvella käytiin kattoo paikallista lätkää. Ei nykyään sitäkään. :(
En, puolison sisarukset ovat kuolleet.
Minun sisarukset on negatiivisia alkoholisteja. Puolison sisarukset ovat ihmisiä, joilla on hyvät sosiaaliset taidot ja kypsempi elämänasenne, esim. kyky suhtautua positiivisesti muiden ihmisten saavutuksiin ilman jatkuvaa passiivisaggressiivista piikittelyä. Olisihan se kiva jos omat sisarukset voisivat käyttäytyä vähän aikuismaisemmin.
En ehkä sano kateudeksi, mutta olen hämmentyneenä seurannut vierestä, että voiko jonkun perhedynamiikka tosiaan olla tuollaista: ei riitoja, ei pään vetämistä täyteen koko ajan, eikä jatkuvaa angstausta tai muiden syyttelyä.
Vierailija kirjoitti:
puolisollani ei ole sisaruksia.
Olen kyllä veljeni vaimossa huomannut, että on jäätävän kateellinen tai jotain... jatkuvaa haukkumista ja kiusaamista mun suuntaan ja omasta mielestä olen ollut hyvinkin kiva ja vastaanottava. Erityisen avosylinen ja kärsivällinen, kun haukkumista tulee vaikken tekisi mitään.
esim veljeni ei saa lähteä mun kanssa pesismatsiin, kun mä pakotan kaljalle sen jälkeen. Tuo pesismatsi on ollut meidän kahden juttu lapsesta saakka. Oli kausikortit ja käytiin, syötiin makkarat ja pillimehut. Aikuisella iällä sovittiin, että kerran viikko yhteinen matsi, loput perheiden kanssa. Sitten joskus on lähdetty matsin jälkeen olusille, mutten mä ole ketään sinne pakottanut. Lähinnä pitänyt huolen, että vaan on parit juotu ja ajoissa kotiin.
Mä olen kaiken synnin alku ja juuri. Mitäpä mieheni on tuosta mieltä? Se akka on sekopää. Pääasia, ettei hänen tarvii lähteä pesistä kattoo tai pubiin. Talvella
Kuulostaa tutulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuten,mutta oli sellainen jännä juttu miehen veljen kanssa,et hankittiin lapset peräkkäisinä vuosina ja tästä oli sanomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini vihasi isän sisaruksia (ynnä muuta sukua) jostain käsittämättömästä syystä. En keksi muuta kuin kateellisuuden siitä että he ovat juurevia ja rempseitä matalakoulutettuja "juntteja", mutta silti positiivisia, ystävällisiä ja onnellisia. Äitikin jäi kouluttamattomaksi, vaikka olikin siihen aikaan harvinaisesta akateemisesta kulttuurikodista, mutta leppoisan juntin sijaan päätyikin katkeraksi, vihaiseksi ja kateelliseksi. Onneksi vanhemmiten on katkeruus ja muu myrkyllisyys laantunut. Edellämainitut junttisukulaisetkin ovat ottaneet hänet avosylin vastaan, yli vuosikymmenen yksipuolisesta vihanpidosta huolimatta.
En todellakaan, puolisolla on monta sisarusta ja aina jotkut heistä ovat riidoissa. Onneksi asutaan niin kaukana tuosta sakista että voidaan pysytellä ulkopuolisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin yleistä tuntuu olevan kateus puolison sisaruksia kohtaan siinä mielessä, että ovat päässeet muka elämässään helpolla tai jotain muuta vastaavaa.
Tämä on nyt sitä naisten neuroottisuutta ja varsinkin jos syykin on selittämätön. Sellaiseen on silloin oma taipumus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En selittämättömästä syystä, vaan siitä että yksi sisarus nyt päätti vihata minua (mm. uhkasi hakata minut) ja muut menivät hänen puolelleen asiassa. Koska hän on sukua heille ja minä en. Ja sitten he syyttävät minua siitä että heidän välinsä veljeensä, minun mieheeni, on poikki 😄 En voi ymmärtää.
Jos tunne olisi "selittämättömästä syystä", miten voi kertoa mitä on taustalla?
Kyllä. Hän meni kuolemaan ja mieheni ajattelee vain häntä. Meidän vuosipäivää ei muista, mutta sisaruksen kuoleman ja syntymän koko kuukauden velloo surussa.