Lue keskustelun säännöt.
Miten olette jaksaneet ja tukeneet omaa jaksamistanne vauva vuotena?
Kommentit (23)
Mahdollisimman paljon ulkomaan työmatkoilla rouvan hoitaessa kersaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin että puoliso osallistuu tasavertaisesti. Hyvin monessa perheessä vauva jää ainoastaan naisen projektiksi, ei tarvi ihmetellä miksi monet pikkulasten vanhemmat eroaa.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisimman paljon ulkomaan työmatkoilla rouvan hoitaessa kersaa.
Miksi olet hommannut kersan? Onko se sinulle kenties egon jatke?
Olin totaali yh jo ennen laosen syntymää. Ei ollut turvaverkkoa, ei muuta kuin neuvolakäynnit. Johonkin vauvakerhoon x1/ vko sieltä ohjattiin, ei siitä mitään konkreettista apua ollut. itse vaan hoidin vauvaa, elin arkea ja houdin sairasta äitiä , joka sitä vaati. Piti vaan selvitä.
Ja selvisin! Nyt mulla on yli parikymppinen, hienosti elämässä pärjäävä nuori aikuinen, joka kohta valmistuu yliopistosta.
Tsemppiä siis kaikille!
Monesti väsymyksen vallatessa vaan ajattelin, että tulen vielä joskus haikeudella muistelemaan tätä elämänvaihetta. Ja niinhän se on mennytkin. Meillä siis oli ihan normaali vauva-aika, ei mitään sairauksia tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin että puoliso osallistuu tasavertaisesti. Hyvin monessa perheessä vauva jää ainoastaan naisen projektiksi, ei tarvi ihmetellä miksi monet pikkulasten vanhemmat eroaa.
Joo, totta. Mutta mistä sitten perheen tulot? Entä jos ylitöitä on tehtävä talouden ylläpitämiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisimman paljon ulkomaan työmatkoilla rouvan hoitaessa kersaa.
Miksi olet hommannut kersan? Onko se sinulle kenties egon jatke?
muija painosti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puoliso osallistuu tasavertaisesti. Hyvin monessa perheessä vauva jää ainoastaan naisen projektiksi, ei tarvi ihmetellä miksi monet pikkulasten vanhemmat eroaa.
Joo, totta. Mutta mistä sitten perheen tulot? Entä jos ylitöitä on tehtävä talouden ylläpitämiseksi?
Isä tietenkin osallistuu silloin kun ei ole töissä. Monissa firmoissa ylitöitä ei edes nykyään sallita, miksi aina keksitte tekosyitä ettei vaan tarvitsisi osallistua ja vaihtaa vaippoja jne.
Vähänpä tiesin, kun lapset olivat pieniä. Se oli mahtavaa aikaa, vaikka kuopus valvotti 2 vuotta. Nyt on teinit ja teinien saamattomuus ja teinien murheet. Heitä saa ohjata enemmän kuin aikanaan taaperoa tekemään tarvittavat asiat. Äitiys ei ole helppoa tässä vaativassa maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisimman paljon ulkomaan työmatkoilla rouvan hoitaessa kersaa.
Miksi olet hommannut kersan? Onko se sinulle kenties egon jatke?muija painosti
Hohhoijaa. Olisit pitänyt pilin housuissa tai hankkinut vasektomian.
En tuntenut mitään väsymystä tai muuta negaa. Lapsella oli motorisia ongelmia ja joita selviteltiin neurologilla ja imetys epäonnistui. Olin silti iloinen joka päivästä. Mutta en tavoitellutkaan mitään someidylliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä henkireikä oli avoin päiväkoti. Sain sieltä elinikäisiä ystäviä. Oli joka päivä paikka, minne mennä. Sai vertaistukea ja lapsille oli seuraa ja järjestettyä ohjelmaa. Aivan huippua.
MLL päiväkerhot, seurakuntien kerhot, vauvauinti, vauvamaalaustunnit, leikkipuistot ja saahan niitä esim kirjastoon voi sopia satutunteja jos ei ole jo
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisimman paljon ulkomaan työmatkoilla rouvan hoitaessa kersaa.
siinä kunnon mulukku!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisimman paljon ulkomaan työmatkoilla rouvan hoitaessa kersaa.
Miksi olet hommannut kersan? Onko se sinulle kenties egon jatke?
Niinpä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puoliso osallistuu tasavertaisesti. Hyvin monessa perheessä vauva jää ainoastaan naisen projektiksi, ei tarvi ihmetellä miksi monet pikkulasten vanhemmat eroaa.
Joo, totta. Mutta mistä sitten perheen tulot? Entä jos ylitöitä on tehtävä talouden ylläpitämiseksi?
Silloin on liikaa menoja, vyötä tiukemmalle, turhat pois!
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisimman paljon ulkomaan työmatkoilla rouvan hoitaessa kersaa.
Jaahah, me matkustimme monesti esikoisen kanssa mieheni mukana, hänen kutsustaan. Minusta oli ihanaa kierrellä museoissa ja kahviloissa päivät ja illalla kylpeä kylpyammeessa. Välillä söimme eväitä sängyssä ja välillä tilasimme ruokaa huonepalvelusta, kun ei aina jaksettu illalla ravintolaan.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä henkireikä oli avoin päiväkoti. Sain sieltä elinikäisiä ystäviä. Oli joka päivä paikka, minne mennä. Sai vertaistukea ja lapsille oli seuraa ja järjestettyä ohjelmaa. Aivan huippua.
Sama juttu. Meni kyllä monta kuukautta ennen kuin löysin ne "omat" ihmiseni, mutta löysin kyllä mukavaa seuraa alusta asti. Piti vaan ujona ihmisenä päästä yli jännityksestä, jota uuteen paikkaan meneminen yksin vauvan kanssa aiheutti.
Mikä siinä vauvassa on niin jaksamista? Pääasiassa syö ja nukkuu, sekä ihmettelee elämän perusjuttuja.
Kävin usein erilaisissa leikkiryhmissä ja kerhoissa vauvan kanssa, niistä sai paitsi vertaistukea myös elinikäisiä ystäviä. Tein pitkiä vaunulenkkejä vauvan päiväunien aikana ja lisäksi vein joka sunnuntai itseni elokuviin ja jätin vauvan miehen kanssa kotiin.
Vauva oppi syömään pullosta aika varhain joten isä pystyi hoitamaan kerran viikossa yösyötöt ja minä sain nukuttua täydet unet. Nyt vauva on jo teini ja sillä on hyvät ja läheiset välit meihin molempiin, koska on alusta asti saanut kahdenkeskistä aikaa kummankin vanhemman kanssa.
Itsellä henkireikä oli avoin päiväkoti. Sain sieltä elinikäisiä ystäviä. Oli joka päivä paikka, minne mennä. Sai vertaistukea ja lapsille oli seuraa ja järjestettyä ohjelmaa. Aivan huippua.