Lue keskustelun säännöt.
Kokeeko muut pelkästään poikien äidit itsensä välillä ulkopuolisiksi?
07.03.2007 |
Ja ekaksi siis sanon, että rakastan poikiani ei ole mikään " miksi minulle ei suotu tyttöä" kirjoitus.
Meillä siis kaksi poikaa 8v ja 10v. Poikien isä (mieheni) on mielestäni todellä hyvä isä ja hänelle pojat on kaikki kaikessa. Vie jalkapalloon, pelaa jalkapalloa poikien kanssa, käy kalassa, tekee kaikkia mahdollisia juttuja iltaisin ja viikonloppuisin lasten kanssa. Lapset jumaloivat isäänsä.
Olen yrittänyt mennä mukaan jalkapallo harrastukseen ja kalastuksiin ja muihin touhuihin. Jotenkin aina käy niin, että minun roolisksi tulee tehdä eväät ja pitää huolta porukan vaatehuollosta. Pojat sanovat suoraan, että ei suan äiti tartte tulla mukaan, me mennään isin kanssa. Monelta on ruoka, tullaan siksi? Olen yrittänyt sanoa miehelleni että minäkin haluan olla osa poikien elämää, olemalla muutakin kuin " kodinkone" . Mies sanoo tähän että no tule mukaan. Yritän että voitas joskus tehdä jotain missä minäkin olisin hyvä, eikä aina vaan poiken juttuja. Sitten vastaus on No, jos et halua tulla niin me mennään poiken kanssa ja heit tee sä jotain kivaa, mee vaikka jonkun ystävän kanssa kahville. Usein menenkin ja nautin siitä, että saan tehdä omia juttuja, mutta välillä haluisin olla täysillä mukana noissa poiken touhuissa, mutta jotenkin en vaan osaa.
Onko hyviä neuvoja?
Kommentit (9)
...mulla on kans kaksi poikaa, jotka harrastavat isänsä kanssa jalkapalloa. Mutta talvisin harrastamme koko perheen kanssa laskettelua, käymme teatterissa ja konserteissa (usein niin, että minä olen poikien kanssa). Ei tuo sun tilantees ole kuin mielikuvituksen puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoinkin välillä tunnen itseni ulkopuoliseksi. Vaikka toi laskettelu ei toimi meillä, käydään joo koko perhe laskettelemassa mutta toi miesväki on niin huimapäistä että en minä pysy perässä..
Ja tietenkin tiedän olevani pojilleni tärkeä ihminen mutta on se vaan niin että kun 3 " miestä" päättää että nyt katsotaan telkkarista jalkapalloa niin ei siinä äidin ehdotukset että mentäskö jätkät konserttiin paljon poikia kiinnosta..
t.ap
Ihmettelen samaa kuin kirjoittaja numero 3. Miksi kaikkien harrastusten täytyy olla niitä perinteisesti miehisiksi miellettyjä? Minä puuhailen poikieni kanssa niin paljon muuta, että ei haittaa, vaikka välillä pelaisivat jalkapalloa miesten kesken.
Ei minun mielestäni tarvitskaan harrastusten olla miehisiä, mutta kun pojat haluavat tehdä niitä poikien juttuja ja nimenomaan vain isänsä kanssa.
Tulikin nyt mieleeni että oliskohan mun aika keskustella mieheni kanssa. Usein nimittäin käy niin että minä ehdotan vaikka viikonloppuna, että mitä jos mentäisiin pulkkamäkeen ja mies sanoo samaan syssyyn niin voidaanhan me mennä vai olisitteko pojat mieluummin lähteneet isän kanssa pelaamaan lätkää. Arvatkaa vaan kumman pojat valitsee?
näin mä ajattelen.
mulla pieni poika , et ei viel oo paljo poikien harrastuksia.
tykkään itsekin hurjasta menosta enkä mistää vinkumisesta, niin pojat sopis mulle.
jos tulis tyttö, pelkään et siitä tulis samanlainen laihdutushysteerikko kuin minä. sitä tapaa en haluis eteenpäin laittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne teatteriliput yms yleensä varataan etukäteen eikä just silloin ku miesväki haluaa katsoa telkkaria. Mä kyllä katon mielelläni myös sitä jalkapalloa, paaaaaljon mielummin ku jotain Bellaa....siksi varmaan sovellunkin paremmin poikien äidiksi.
kun poikasi olivat pienempiä? Otitko heitä mukaan kaupungille, kävelylle, puistoihin, museoihin, konsertteihin, kirjastoon tai mihin hyvänsä? Eli kuinka paljon vietit aikaa poikiesi kanssa? Vai oliko teillä jo silloin tapana, että " miesten kesken" mennään miehisiin harrastuksiin?
Omat poikani ovat 3v9kk ja 1v8kk, ja ainakin toistaiseksi äidin seura kelpaa erinomaisen hyvin. Mutta liikummekin yhdessä monipuolisesti, enkä todellakaan aio tuosta tavasta tinkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupesin sen sijaan miettimään asiaa mieheni kannalta, mutta en löydä vastaavia kokemuksia meidän perheestä.
Monelta vastaajalta tuntui nyt menevän kysymyksesi ydin vähän ohi.
Minä kyllä ymmärrän, vaikka vastausta en osaakaan antaa.
Jäin vähän kyllä miettimään, että olisiko syytä keskustella miehen kanssa siitä, että vähän etukäteen suunnittelisitte viikonlopun rientoja. Koska tuo on kyllä kurjaa, että ehdotat koko perheelle kivaa puuhastelua (pulkkailu) ja miehesi ohittaa ehdotuksen ja antaa tilalle heille kolmelle kivemman vaihteohdon.
Luulisi, että ehtisitte päivän aikana toki hoitaa kummatkin asiat...
Minun pojat ovat tosin vasta 4v ja 1v. Varsinkin vanhemmalle pojalle isi on se ykkönen, jonka kanssa on niin kivaa puuhailla kaikenlaista. Itse koen jääväni vähän syrjään enkä koe olevani niin läheinen vanhemman poikani kanssa kuin isänsä on:(. Ehkä se johtuu siitä, että itse en koskaan ole ollut kovinkaan kiinnostunut mistään " poikien jutuista" eli autoista, kalastuksesta jne. Ja vaikka yritänkin olla, niin ehkä se ei ole niin aitoa sitten(?).