Miten nauttia kotiäitiydestä?

En ehkä ole paras ihminen neuvomaan, sillä olen itse palannut työihin aika pian vanhempainlomien jälkeen. Mutta yhden vinkin haluaisin antaa. Lukiessani tekstiäsi, minulle tuli käsitys, että teillä ei ole tiskikonetta. Meilläkään en ollut, kun olin esikoisen kanssa vanhempainlomalla. Tiskaaminen vei mielestäni paljon aikaa

En ehkä ole paras ihminen neuvomaan, sillä olen itse palannut töihin aika pian vanhempainlomien jälkeen. Mutta yhden vinkin haluaisin antaa. Lukiessani tekstiäsi, minulle tuli käsitys, että teillä ei ole tiskikonetta. Meilläkään en ollut, kun olin esikoisen kanssa vanhempainlomalla. Tiskaaminen vei mielestäni paljon aikaa ja teki arjesta puuduttavaa. Tiskaaminen kun on juuri pois siitä " omasta ajasta" ja on sitä päivittäistä pakkopullaa. Kakkonen synnyttyä emillä oli jo tiskikone ja omasta mielestäni se on ainakin yksi syy siihen, että kotona olo oli melestäni paljon mukavampaa. Eli hankkikaa ihmeessä tiskikone!

Arkea helpotti paljon kun lähdin etsimään aktiviteettia päiville.

Esim meidän alueella on monia avoimia päiväkoteja joissa käytiin kerran/ kaksi viikkossa tapaamassa muita ihmisiä ja poika pääsi leikkimään. No silloin oli niin pieni ettei leikkinyt vielä kauheasti.

Lisäksi pelastus oli seurakunnan kerho. En ole kovin uskonnollinen ihminen kylläkään. Mutta kävimme kerhossa yli vuoden verran kerran viikossa. Poika leikki itsekseen, äiti sai oman tuokionsa aikuisten parissa. Yhteishenki oli mielettömän ihana.



Onko sinulla omia harrastuksia? Pääsetkö lähtemään tekemään omia juttuja esim kun mies tulee töistä tai onko mahdollista saada lapsille hoitaja esim kerran viikossa 1-2 tunniksi?

Mielenterveyden kannalta suosittelen ( vaikka väsyttäisi kuinka!) että pääsisit kokonaan pois arkirutiineista edes kerran viikossa 1-2 tunniksi. Ei käymään kaupassa tai pankissa :) Vaan esim jokin mielekäs liikunta harrastus, kahville itsekseen lukemaan päivän lehtiä ( pois kotoa).



Itse menin töihin kun poika oli 1v 10kk. Myönnän rehellisesti etten olisi jaksanut sillä hetkellä enempää olla lapseni kanssa. Olen todella tyytyväinen perhepäivähoitajaamme ja siihen valintaan että menin töihin. Lapsi saa paljon paremmin aktiviteettia jonka tarjoamiseen itselläni ei paukut riittäneet enään.

- joitakin lelukoppia piiloon, ja pahana päivänä sitten ne esille (osa leluista piilotetaan vastaavasti)

- Elokuvia, harvoin tehtyjä ISOJA palapelejä 3v:lle

- Kutsutaan jotain kavereita (ei tietenkään aina toimi eikä pääse kukaan)

- Aletaan yhdessä leipoa jotain helppoa. Vaikka vaan pullaa. Ja turha nipotus pois vaikka sotkua tulisikin, eikä yhtään valmista pullaa... ;)

- Siivotaan yhdessä kaappeja tai pestään ikkunoita. Tästä tulee helposti myös taas sitten hermojen kiristelyä, jos ei anna vapaasti lasten osallistua. Mutta jos tiedostaa etukäteen ongelmakohdat, niin tämäkin siis onnistuu.

- Tiskaamiseen tiskikone, ja meillä annan lapsille 1v ja 3v rätit käteen, imurin isommalle ja harjan ja rikkalapion pienemmälle. Häärivät sitten niitten kanssa sen ajan, kun tiskaan jotain sellaista mitä ei koneeseen voi laittaa.

- Kylpyyn koko konkkaronkka, ja itselle joku kasvonaamio tai jalkakylpy tms samaan aikaan.



Tässä nyt jotain vinkkiä... alkuun..

Minullakin on lapset 2v7kk ja 7kk ja tällä hetkellä olen ollut kotona vasta n.vuoden päivät ja silti koen välillä samanlaisia tunteita kun sinäkin.



Ensimmäisen tyttäreni synnyttyä menin heti vanhempainloman päätyttyä töihin, valitettavasti itse en kokenut sitä kovin rentouttavana/virkistävänä, vaan väsymys vain lisääntyi työmäärän lisääntymisen myötä :) Yövalvomiset yhdistettynä aikaisiin aamuihin/vuorotyöhön eivät ole kyllä kenellekään järin hyvä yhdistelmä, joten yksilöllistä lienee sekin, helpottaako töissä käynti vai ei. Eikä ne kotihommat häviä minnekään, hoidettava nekin on töiden lisäksi.



Joten tällä erää olen myös itse yrittänyt nauttia tästä ajasta, vaikka todellakin jotkut päivät ovat ihan samanlaisia kuin sinullakin. Jotenkin näin: Anna armoa itsellesi niinä päivinä, jotka tuntuvat raskailta. SInun ei tarvitse aina jaksaa olla parhaimmillasi ja niinä päivinä voi välillä päästää itsensä helpommalla. Kerhoissa käynti/vaihtelu päiviin voi virkistää välillä, keksi jotain uutta mitä tehdä/minne mennä. Hanki itsellesi harrastus, esim. 1-2krt/vko jokin mielekäs aktiviteetti, jokin ihan sinun oma juttu josta pidät! ;)Ja pidä siitä kiinni, että pääset sinne myös! Sinulla on oikeus omaan elämään myös kodin ulkopuolella, vaikka oletkin nk.kotiäiti.



Uhmiksen kanssa elämä on välillä melkoista showta, yritä keksiä välillä miten voisit yrittää helpottaa jotenkin arkirutiinejasi. Itselläni esim. menee hermot kaupassa näiden kanssa, olemme hoitaneet kauppareissut siis useimmiten ilman lapsia/käymme perheen kanssa kaikki yhdessä kerran viikossa kaupassa, josta ostamme kerralla viikon ruuat. Meillä syödään myös välillä valmisruokaa, niin kauhealta kuin se kuulostaakin, asia josta en ennen tinkinyt.:( Joskus olen tehnyt ruokia myös pakastimeen, josta saa joskus otettua ja sulatettua sellaisina " pahoina päivinä" .



Pahoja päiviä on myös työelämässäkin, ei se arki ole aina ruusuilla tanssimista varmaan kenelläkään. Seuraava päivä voi olla sitten täysin erilainen! Jaksamista,

t.kyllästynyt Saraida, jonka uhmis raivosi aamun pukeutumisesta...

Hei,



Minulle on tärkeää päivittäin oma hetki, ei vain illalla, mutta päivällä myös. En jaksa muuten. Nukkuuko teillä esikoinen enää päiväunia? Jos nukkuu, niin käytä se aika itseesi, jos vain vauva antaa myöten. Ei siis mitään kotitöitä silloin, vaan lehtien lukua kahvin kera tai videoiden katselua. Itse nauhoitan edellisen illan tv-ohjelmia, ja katson niitä pojan nukkuessa päiväunia.



Poika myös käy puistotädillä muutaman kerran viikossa. Silloin teen kotitöitä rauhassa. Esim. ruokaa ison annoksen, jotta riittää pariksi päiväksi. Olisiko teillä puistotätimahdollisuutta?

Lisäksi meilläpäin on tarjolla kerhoja 2-v. ylöspäin. Avoimessa päiväkodissa on kerho 2-3 -vuotiaille. Ja lisäksi seurakunnalla kerho yli 3-vuotiaille. Niissä emme vielä ole käyneet.

Mutta puistotäti on kyllä kiva juttu!

Yhdessä käymme myös avoimessa päiväkodissa.



Mutta tajuan myös tuota sinun ahdistusta. Toisaalta kaikkiin elämäntilanteisiin ja -vaiheisiin kuuluu niitä huonompia päiviä, varsinkin jos on väsynyt, jolloin pinna on tosi lyhyt.

Itse olen ollut kotona kesäkuusta 2003 lähtien, esikoinen syntyi elokuussa 03 ja toinen joulukuussa 05. Eli nyt 3,5v. ja 1v2kk. Välillä tuntuu että räjähtää, ettei pää kestä enää yhtään! Mut jostain sitä voimia löytyy vielä..

Me käydään muskarissa 2krt viikossa; pienempi keskiviikkosin ja isompi perjantaisin. Asutaan maalla, josta kaupunkiin 26km ja muskaritkin siis siellä. Samalla reissulla tietysti käydään kaupoissa, ainakin ruokakaupassa, jos ei muualla jaksa.



Meillä on maatila, joten mieskin periaatteessa kotona päivät. Talvella on siis enemmän kotona, mut keväällä/kesällä ei juuri kotona näy kuin syömässä ja yöllä nukkumassa.

Esikoinenkin nukkuu vielä päikkärit, joten laitan molemmat yhtäaikaa unille ja itse luen sen aikaa lehtiä/kirjoja/juon kahvit. En siis tee mitään kotitöitä todellakaan sillä aikaa!



Vinkkejä.. se astianpesukone on kyllä järkevä juttu ja jos vaan mitenkään omatunto antaa periksi, niin käytä valmisruokia välillä! Itse ainakin käytän.. Meillä siivotaan pari kertaa viikossa, ja se tehdään lasten kanssa yhdessä.

Onko lähellä muita lapsiperheitä, joissa voisitte kyläillä? Sekin helpottaa, kun pääsee valmiiseen kahvipöytään, saa jutella toisen aikuisen kanssa ja lapset voi leikkiä kavereiden kanssa.

Ja vaikka se ulkoilukin joskus tökkii, niin kyllä siitä saa itsekin vähän voimia raittiin ilman mukana.

Pystyiskö mies hoitamaan lapsia vaikka illalla tunnin tai pari, et pääsisit välillä yksin jonnekin? Vaikka sitten kylpyyn, saunaan, kävelylle, kirjastoon, ystävän luo..?

Ja sitten tietysti: olisiko isommalle mitään kerhoa tai vastaavaa, jonne voisi mennä vaikka kerran viikossa? Näin saisit myös yhteistä aikaa vauvan kanssa.

Toivottavasti löydät keinoja jaksamiseen; toivon sinulle ihanaa kevään jatkoa!

Tuttuja täälläkin sellaiset päivät, kun mikään ei suju ja kaikki on yhtä puuduttavaa pakkopullaa ;-)



Edellä tullut hyviä vinkkejä, joten ei niistä sen enempää.

Mä olen yrittänyt opetella (huonoinakin hetkinä) muistamaan ja näkemään ne hyvät puolet koti-äitiydessä. Eli A) Ihanaa, kun mun ei tarvitse joka aamu herätä kellon soittoon kukonlaulun aikaan ja lähteä raahaamaan lapsiani hoitoon B) jos lapsi sairastuu, niin ihanaa, että ei tarvitse tapella miehen kanssa siitä kumpi voisi jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa ja samalla potea huonoa omaa tuntoa, kun työt jää tekemättä C) Ihanaa, kun saan jaettu kotityöt koko päivälle eikä sitten iltaisin tarvitse purkaa kaikkia tekemättömiä kotitöitä. Puhumattakaan siitä, että saan nähdä oman lapseni kasvun (klisee mikä klisee ;-)



Nukkuuko sulla lapset yönsä läpi ???? Mulla ainakin elämä ja mieliala on aina helpottanut, kun on alkanut saada nukkua yöt läpi.

Minäkin otan itselleni päivisin oman lepohetken. Kun esikoinen ei enää nukkunut päivä-unia, otin surutta käyttöön lepovideon, jonka aikana minä sain rauhassa esim. lukea kirjaa.



Tsemppiä, kyllä se taas siitä ;-)

Kuulostaapas sinun teksti kovin tutulta. Toi pesukonevinkki on varmasti tosi hyvä, minä en tulis toimeen ilman sitä, kun muutenkin saa koko ajan olla rätti kourassa... Itse en kyllä osaa antaa mitään käytännön vinkkejä (vaikka niitä taisitkin pyytää), mutta kerron mitä mieltä itse olen asiasta.



Mulla on myös toiset päivät sellasia, ettei voi vähempää kiinnostaa kököttää lattialla rallattelemassa. Sitten on niitä päiviä, jolloin mikään muu ei tunnu niin kivalta, kun puuhailla oman ihanan lapsen kanssa. Minä oon ajattellut asian siten, että sellasia päiviä nyt vaan on -olipa kotona tai muualla töissä. Kotiäitinä olossa on vaan se ero, ettei tässä voi ottaa kovin helposti " aikalisää" , ainakaan kesken päivän. Töissä voi usein ottaa kahvipaussin, jos liikaa päätä kiristää, mutta kotona se muksu häärii siinä eikä sitä pakoon pääse ; ) Eli itse yritän vaan rämpiä ne huonot päivät läpi ja ajatella, että kyllä tämä touhu kuitenkin kevyesti plussalle jää, jos aletaan oikein kunnolla miettimään.



Ja sitten loppukysymys, joka heräs, kun aiempia vastauksia luin: eikö kaikki käytä toisinaan valmisruokia : )?



Mukavia (ja ei niin mukavia) päiviä toivotellen onni05

Meillä lapset 3v2kk ja 1v 9kk ja kyllä meilläkin on usein niitä päiviä että äitiä rassaa pahemman kerran arjen tapahtumat. Meillä on toiminut sellainen systeemi että aina joskus on istuttu miehen kanssa miettimään mikä asia arjessa ärsyttää eniten. Ja sitten on mietitty miten siitä voisi tehdä helpomman. Ja sitten on keskitytty hetki sen yhden ärsyttävän tekijän poistamiseen.



Jos esikoisen toiminta on sinulla se rankin asia nyt niin voisitko miettiä toimintamalleja joita käytät huonona päivänä esikoisen kanssa kun pää meinaa räjähtää. Eli kun sinua tahdotaan leikkimään taas kesken lehden luvun niin menet ja autat esikoista leikin alkuun. Siis tyyliin minä aloitan punaisen duplo tornin. Tekisitkös sinä vielä isommat tornit sinisistä ja vihreistä palikoista... Kun leikki pääsee vauhtiin hiivit jatkamaan lehden lukua ja tarvittaessa " autat" leikissä jollain kommentilla sieltä lehden luvun välissä (Itse muuten luin tänäänkin lehden ulkona lasten kanssa ollessani).



Jos esikoinen osaa pukea mutta ei tahdo viitsiä niin laita 10 kerran tarrataulukko ja aina saa tarran kun pukee reippaasti ja täydellä taululla jonkin kivan palkinnon. Parin taulun jälkeen homma menee jo automaattisesti ja voit siirtää palkinnon keräämisen johonkin muuhun asiaan.



Minä otan omaa aikaa päivällä esimerkiksi niin että makoilen lattialla lukemassa lehteä ja toisella kädellä leikin pikkuautoilla. Tai kaivan yläkaapista piilossa olleita leluja jotka kiinnostavat hetken ihan itsenäiseenkin leikkiin. Tai pyydän esikoista keräämään lelut (yleensä häipyy kamariin leikkimään muilla leluilla, toimii hyvin).



Tsemppiä, välillä tuntuu tämä kotonaolo todella rankalta mutta sitten taas kun ulkoilee aurinkoisena päivänä pihalla ja lapset innostuvat leikkimään nätisti niin eihän sen parempaa tilannetta voi olla.



t. Kahden viikarin äiti

Joo, kotoa löytyy kyllä tiskikone, että en onneksi joudu tiskaamaan kaikkea, mutta ainahan on jotain mitä koneeseen ei voi laittaa. Tarkoitin vain sillä omalla tiskausesimerkilläni sitä, että vaikka aion vain muutaman tiskin nopeasti tiskata, niin siihenkin tulee esikoinen mukaan auttelemaan (vettä roiskimaan jne.), etten sitäkään hommaa saa nopeasti tehtyä alta pois. Vaikka hyväähän toinen tarkoittaa ja saa kyllä välillä sitten tiskailla ihan itsekseenkin.



Mutta joo, hyviä vinkkejä tuli, kiitos kaikille jotka jaksoi vastata. Kommentoin niitä vielä vähän. Eli mehän käymme siis kerhossa 1-2 kertaa viikossa ja 1-2 krt/vko nähdään myös kavereita joilla on lapsia, eli tämä sosiaalinen puoli on kyllä ihan kunnossa, nämä kyläilypäivät sujuvatkin pääsääntöisesti ihan hyvin ja muiden ihmisten tapaaminen onkin kyllä ihan henkireikä mulle.



Ongelmana onkin nimenomaan ne päivät kun ollaan vaan kotona (niitä päiviä kun on aina, enkä edes jaksa joka päivä laukata lapset kainalossa ympäri kyliä, vaan on kiva olla kotona ja heräillä aamulla rauhassa kun ei ole kiire minnekkään). Omaa ja vauvan kanssa yhteistä aikaa saisin kyllä sillä, että jättäisin esikoisen kerhoon, mutta arkana ja ujona se ei sinne todellakaan jää. Joten se homma ei toimi. Esikoinen ei myöskään nuku enää päiväunia, joten omaa aikaa on vaikea saada keskellä päivää. Ehkä voisin tosiaan istuttaa lapsen videoiden eteen ja lukea samalla vaikka lehden. Välillä koitan lukea lehteä samalla kun leikin esikoisen kanssa, mutta tästä lapsi ei oikein tykkaa vaan vaatii 100% huomion.



Vuodet kotona on myöskin muokanneet arkirutiinit meillä jo sellaisiksi, että kaikki tehdään mahdollisimman helpolla. Isä käy kaupassa yksin ja laittaa illalla ruuan, usein syödään myös edellisen päivän rippeitä tai pakkasen aarteita. Oikein laiskoina päivinä haetaan pitsa tai käydään mäkkärissä. Valmisruokiakin käytetään jonkin verran, itse olen vain niin nirso että harvat niistä mulle maistuu. Meillä imuroidaan vasta kun on pakko, en onneksi ole mikään siivousintoilija, kaaostakin tottuu katselemaan :) Kaikki kotityöt pyrin tekemään päivällä lasten ollessa hereillä, niin että lasten mentyä nukkumaan voin käyttää kaiken ajan itseeni (ja mieheeni).



Ongelma on ehkä se, että omaa aikaa on niin kauhean vähän. Saan lapsia hoitoon isovanhemmille niin paljon kuin haluan, mutta aika vähän tulee hyödynnettyä tätä mahdollisuutta. Joku harrastus iltaisin voisi viedä ajatukset välillä muualle, ja sitten jaksaisi ehkä taas lapsia paremmin. Kuopuksessa olen kuitenkin vielä aika kiinni ihan imetyksenkin takia. Enkä koe suhdetta vauvaan mitenkään rajoittavana tai ahdistavana, vaan nimenomaan esikoisen uhma tekee arjesta välillä sietämätöntä.



Töihin menohan ei tietenkään mitään ratkaise, sittenhän sitä vasta väsyttäisikin. Ja joka tapauksessa olen päättänyt olla kotona, vaikkei aina niin juhlaa olekaan. Kyllä se tästä.



Laittakaa lisää arjenpelastusvinkkejä vielä tulemaan!

Yleensä soitanl miehelle töihin ja valitan miten kamalaa kotona on. Vartin vuodatuksen jälkeen jaksankin loppupäivän siihen asti että mies tulee kotiin. Huonoina päivinä häviän hänen tultuaan kotiin samalla ovenavauksella tunnin kävelylle. Kauemmas en pääsekään imetyksen takia, mutta tuntikin helpottaa jo kummasti.



Saitkin jo hyviä vinkkejä. Kannattaa hankkia kaappiin myös yllätysjuttuja: uusi pieni lelu, uudet tussit, pienet karkkiaskit, video, joilla pääset todella huonoista hetkistä yli ja saat olla hetken rauhassa.



Sukulaisia kannattaa myös pyytää avuksi, jos he vain jaksavat. Muutaman tunnin tauko pelastaa päivän kuin päivän.



Silloin kun todella tympii, alan usein suunnittelemaan jotain hauskaa viikonlopuksi/kesälomaksi/illaksi, jonka avulla saa muutakin ajateltavaa. Silloin on kuitenkin helpompi liikkua kuin yksinään, nykyään kolmen pienen kanssa ei yksinään kauas pääse (mutta kylläkin kauemmas kuin aikoinaan esikoisen kanssa :)

Itselläkin on ollut vaikeaa viime aikoina olla kotona, esikoinen reilu 5v ja kuopus kohta 2v. Heidän välissään olin 10kk töissä... Eli kotona on viihdytty viime vuodet.



Kun meidän piennempi oli vauva, otin aina välillä " omaa aikaa" laittamalla vauvan päiväuniaikaan esikoisen katsomaan videota. Yksi elokuva kestää reilu tunnin ja senkin ajan kun otti ihan itselleen, niin jopas helpotti. Meillä esikoinen kävi jo tuolloinkin 2xviikossa kerhossa, joten siitäkin sain aikaa, jos vaan vauva sattui nukkumaan samoihin aikoihin.



Meidän omaa tylsää arkea katkaisin käymällä perhekerhossa tai avoimessa päiväkerhossa. Joskus saatoimme lähteä retkelle Jumboon tai jonkun ystävän luo (siis sellaisen ystävän joka ei asu vieressä vaan että mentiin ihan päiväksi).



Voisitko ottaa sitä omaa aikaa iltaisin?? ' Lähtisit käymään kävelyllä, kirjastossa tai yksin kaupassa. Minulle tuo yksin kaupassa käyminen oli omaa aikaa, nautin siitä kun sain tehdä yksin ruokaostoksia:)



Pian tulee kesä ja silloin voi viettää paljon aikaa ulkosalla, toivottavasti:) Ja muutenkin elämä tuntuu hieman helpottuvan.



Kovasti tsemppiä sinulle!

Yleensä en kirjoittele mitään tänne, mutta nyt oli sellainen aihe, että on pakko ottaa osaa keskusteluun.



Olen itse ollut kotiäitinä kolme vuotta putkeen ja nyt pian kaksi vuotta työelämässä. Muistan erittäin hyvin vielä nuo tunteet, juuri tuollaista oli kotona. Minäkin olin ajatellut olevani kotona siihen asti kun nuorempikin on kolme, mutta sitten en enää vain kestänyt. Ei omaa aikaa, elämä oli tylsää, jokainen päivä samanlainen, vaikka tietenkin tavallaan eriliainen. Minulla mies oli hyvin paljon töissä+opiskeli, hän ei tehnyt ruokaa, ei osallistunut muutenkaan kotitöihin kamalasti , mutta lasten kanssa tietenkin oli silloin kun oli siihen mahdollisuus. Kaiken kaikkiaan olin tosi paljon yksin ja lisäksi pienempi koko ajan kipeänä. En harrastanut mitään, olen hieman siivoushullu enkä käytä valmisruokia. Kaiken kaikkiaan ei minulla ollut omaa aikaa. Eikä lapsia aina voi viedä muiden riesaksi eikä tähän olisi ollut mahdollisuuttakaan.

Eli niin menin töihin ja teen lyhennettyä työviikkoa ja olen hyvin onnellinen.



Pelkäsin että päiväkoti ja työelämän arki olisi juuri sellaista kun joku kuvasi, mutt päinvastoin. 1)Ei meillä herätä kamalan aikaisin, sillä viemme vuorotellen lapset päiväkotiin ja se joka on mennyt aikaisemmin töihin hakee ne. Muutenkin lapsemme heräävät ennen kahdeksaan. Ja aamulla varaan aikaa siihen että lapset eivät koe, että on kamalan kiire. Lapset viihtyvät hyvin päiväkodissa ja koska olen kolme päivää kotona niin ehtivät he levätä erittäin hyvin. Lapset ovat olleet vähemmän kipeinä nyt kuin kotona ollessa (pieni päiväkoti + lepopäiviä riittävästi). 2) Ja meillä ei ainakaan riidellä sairaspäivistä, se on kotona jonka töihin se paremmin sopii. Usein jopa jaemme päivän niin ettei kummallekaan tule koko päivän poissaoloa. Tietenkään kaikissa töissä tämä ei ole mahdollista. 3) Kotitöitä ei ole läheskään niin paljon kun kotona ollessa kun ei siellä ole kukaan sotkemassakaan ja nykyään annan itselleni jo anteeksi pienen kaaoksen. Töihin mentyäni myös harrastan jotain eli käyn vaikka aamulla ennen töihin menoa jumpassa tai töiden jälkeen. Tietenkin illat menee sitten lasten kanssa vaan kotona, mutta minusta kaikille tekee hyvää rauhoittua " työpäivinä" . Ja mieskin osallistuu enemmän nykyään, kun on enemmän yksinään huolehtimassa lapsista. Mielestäni koko perhe voi nyt paljon paremmin.

Vinkkejä arjen piristämiseen saitkin jo rutkasti. Mielestäni sinulla kuulostaa olevan asiat aika hyvin kaiken kaikkiaan, asenne lähtee omasta itsestä. Ja itse olen oman elämän kohdalla huomannut sen että tilaisuus tekee varkaan. Kun saa paljon apua ulkopuolelta ja mies osallistuu paljon niin silloin sitä haluaa yhä enemmän omaa aikaa. En halua todellakaan loukata enkä olla ilkeä, mutta niin se vain on. Kun ei ole vaihtoehtoja niin on vain kärsittävä tai opittava nauttimaan.



Mutta onneksi tulee kesä ja lapset kasvavat ja elämä muuttuu kaiken kaikkiaan helpommaksi! Kevätpäiviä!

Kiiitos hirveästi näistä ihanista viesteistänne, tuntuu että nyt ihan näiden voimalla jaksan taas eteenpäin :)

MiTeSa lisää vielä muutamna kommentin. Eli kun seuraavan kerran alkaa ottaa päästä kotona oikein kunnolla niin laita vauhdikasta musiikkia soimaan ja kaikki huutamaan ja tanssimaan. Loppujen lopuksi voi olla että kohta kaikki on väsyneitä mutta iloisia.



Tai jos on huono päivä niin rupea siivoamaan. Muuten tympeä homma tulee hoidettua samalla ja loppujen lopuksi tulen ainakin itse hyvälle tuulelle kun saa " näkyvää" aikaiseksi.



Ja hulluttelu auttaa muuten noiden vähän isompien taaperoiden kanssa. Jos lapsi ei suostu pukemaan niin " varasta" vaatteet ja juokse pakoon. Eiköhän kohta kiinnosta vaatteet hirveästi ja ainakin tilanne tulee laukaistua ja kohta voi jatkaa uudella mielellä koko konkkaronkka.



Ja toisinaan on hyvä kaataa vaikka kaikki lelut olkkarin lattialle sadepäivänä ja antaa lapsille tehtäväksi haudata äiti sinne makoilemaan. Siinähän sitä voii samalla rentoutua ja nauttia siitä että kaikilla on erilaista hauskaa.



Tsemppiä ja piristäviä kevätpäiviä kaikille toivottaa MiTeSa ja vekarat

kun luen näitä viestejä. Ja ymmärrän ap:tä oikein tosi hyvin. En kaikkia viestejä lukenut mutta kyllä täytyy sanoa että asiani ovat aika hyvin ja silti olen välillä tosi kyllästynyt (varmaan liian usein).



Meillä pian 4v. esikoinen on noin 15h päiväkodissa viikossa ja kahtena päivänä kotona äidin ja kuopuksen kanssa (n. 1v.). Esikoinen ei nuku päiväunia ja menee aika myöhään nukkumaan sekä herää aikaisin. Ja on äärimmäisen energinen ja seuraa kaipaava väliajan. Kuopus on vähän toista maata mutta vaatii tietysti hoitoa. Vaikka minulla on välillä vain kuopus hoidettavana ja hän nukkuu päikkäreitä, tarvitsen silti paljon omaa aikaa. Ja olen aika surutta alkanut sitä ottaa. Esikoisen ollessa pieni, olin tosi tarkka siitä kuinka paljon olen poissa kotoa vaikka silloinkin kyllä kävin muualla.



Nyt minulla on omaa aikaa (siis ihan ilman kumpaakin lasta) varmaan 5-10h viikossa (jumppaa, shoppailua, kaupassa käyntiä) ja monesti molempien ollessa kotona hermostun ja kyllästyn. Meillä on kyllä tiskikone ja syödään paljon valmista ruokaa mutta silti... En vaan jaksaisi koko ajan leikkiä ja etenkään ratkoa riitoja. Vaikka tiedän monia hyviä tapoja ja miten pitäisi toimia, en tee niin koska pinna on kireällä.



En vielä ole menossa töihin mutta kyllä se välillä mielessä käy.



Tsemppiä kaikille arjessa kamppaileville. Uskon että aika monille se on kamppailua... Tai no jaa, näitä lukiessa en kyllä ole ihan varma ;)

Olen itse ollut putkeen pian jo 4v. kotiäitinä (lapset reilu 3,5v ja vajaa 2v). Välillä tuntuu tosi tylsältä! Varsinkin silloin, kun lapset kiukuttelevat. Saatan olla ihan hermot kireänä, kun mies tulee klo. 17 töistä kotiin tai sitten toisina päivinä lepäilen sohvalla tyytyväisenä, kun lapset katsoo rauhassa lastenohjelmia)



Minun selviytymiskeinojani on, että väkillä käyn keikkatöissä viikonloppuisin.Silloin näen, että työnteko vasta raskasta onkin. Kotona voin välillä mennä sohvalle löhöämään, mutta töissä ei.



Meillä myös 3,5vuotias käy seurakunnan päiväkerhossa 3 x viikossa 3h kerrallaan. Hänkin on luonteeltaan arka, mutta pari päivää kun olin mukana kerhossa itse, niin sen jälkeen on aina mennyt tosi mielellään kerhoon.



Parhaiten tuohon väsymykseen auttaa se, että lapset kasvavat koko ajan. Pian kuopuksesi jo liikkuu, alkaa syödä itse. Ulkona keksii kesällä hänenkin kanssaan puuhaa ym. Esikoinen osaa pian pukea kokonaan itse, käy vessassa itsenäisesti ym. Kyllä se ajan myötä helpottaa. Kesää ja valoisampaa aikaa kohti mennään koko ajan.



Meillä ainakin ensimmäinen vuosi vauvan ja 2vuotiaan kanssa oli raskaimpaa aikaa.

pitääkö kotiäitiydestä nauttia? Tarkoitan lähinnä sitä, että normaali arki ylä- ja alamäkineen on kuitenkin se todellisuus, jota tässä itse kukin eletään, eikö?

Olen ollut kotona kohta 6 vuotta, yksi puolen vuoden jakso töissä. Lapsia on kolme: vajaa 6v, 3v ja 1v.

Pää räjähtää -päiviä tulee tasaiseen tahtiin. Sitten on tasaisia tavallisia päiviä ja sitten toisinaan helmipäiviä, jolloin " kaikki" sujuu hyvin.

Minua auttaa se, että käyn jumpassa kerran viikossa, lauantaiaamuisin livahdan aamukävelylle heti aamiaisen jälkeen ja mies katsoo sen ajan lapsia.

En ole koskaan leikkimällä leikkinyt lasten kanssa, mutta olen lukenut heille, olemme ulkoilleet, tehneet räjähdysherkkinä päivinä pienen retken lähimetsään tai käyneet leikkikentällä tms. Levähdyshetken tarjoaa toisinaan myös se, että käväisen Vauvan palstalla ;-)

Olisiko sinulle apua jostakin harrastuksesta? Silloin jaksaa paremmin kotona pienten kanssa, kun on saanut hetken aikaa vain itselleen. Ja sitä h-hetkeä on ihana ajatella ja odotella ja laskea tunteja, kun oikein pipoa kiristää!

niin huippu hyvä keino on vesileikki (ei tietysi ihan pienelle tai tietysti jos lukee vieressä vaikka lehteä ja laittaa ihan vähän vettä vauvan ammeen pohjalle). Toimii edelleen 5 vuotiaalla ja epäilemättä 8v:llakin. Eli suihkuun vähissä alushousuissa tai nakuna ja astioihin vettä - kylpyammeeseen, suppiloa, siivilää, vispilää, vähän saippuaa tai sellaisia kylpyporeita jne. mitä nyt ikinä löytyy kylpynukkea jne..



Helposti menee 1-2 tuntia leikkiessä (siis jos on lämmin kylppäri) muuten voi tulla kylmä.