Kannattaako tauon pitäminen suhteesta koskaan?

Loppu.

Mitä luulet?

Mun yks tuttavapariskunta päätti pitää taukoa. Ja samana ilta mies jo pani yhden kopiointipalvelun nuoren iloluonteisen naisen kanssa. Nainen sai tietää ja siitä sitten riideltiin vuosikausia.

Ei yleensä kannata. Tiedän yhden pariskunnan, joka tauon jälkeen palasi yhteen ja perusti perheen. Mutta sekin lyhyt tauko sisälsi muiden panemista, josta koko suku sai tietää. Joten en osaa sanoa, mitä hyötyä siitä tauosta oli kellekään. 

Miksi pitäisit taukoa?

Jos välittää jostain ihmisestä ja hänen kanssaan on hyvä olla niin ei tarvita taukoja tai riitoja. 

Mikä tauon ideana on ja kuinka pitkään sitä kestää?

En ymmärrä tuota taukoasiaa koskaan. Pitäisitkö taukoa ystävistäsi? Vanhemmistasi? Mitä jos sanoisin lapselleni, että haluan taukoa äitinä olemisesta. Siis miten voi jostain ihmissuhteesta olla tauolla? Ollaan yhdessä tai sitten ei olla. Jos ei tunnu hyvältä ja näin ollut jo pidempään, yrittäkää korjata tilanne tai erotkaa.

Mitkä ovat tuon tauon säännöt? Jos ei enää olla uskollisia toisilleen niin olette eronneet.

Ihan äkkiä en keksi tauolle muuta käyttöä kuin eroaminen ilman että sitä nimitetään eroksi.

WE WERE ON A BREAK!! 

Ymmärrän tauon. Ole  toivonut sitä suhteessa myös  itse. Mutta, puoliso ei ymmärrä taukoa.

Meillä ei ole edes vielä kovin pitkä suhde, mutta varsinkin pitkissä suhteissa ymmärrän.

Tauon syitä on silti hyvä miettiä, miksi teillä tauko?

Kummalla ei pokka kestä pettää selän takana

Ehkä tauon aikana voi miettiä mitä oikein elämältä haluaa. Ja kuuluuko siihen tulevaisuudessa puoliso vai ei 

Tauko suhteessa on heikkojen ja epävakaiden ihmisten merkki.

Vierailija kirjoitti:

WE WERE ON A BREAK!! 

Frendit... Klassikko.

Voi se joskus kannattaa. Riippuu varmaan mitä tauolla lähdetään hakemaan. Luulisi kyllä että pelkästä tauosta keskustelu olisi riittävä herätyskello suhteelle.

Jos menee johonkin on off touhuun niin sitten on kyllä viisaampaa puhaltaa peli kokoaan poikki.

Tiedän parin joka asui vähän aikaa erillään, palasivat yhteen. Erosivat kuitenkin vuosia myöhemmin lopullisesti.

Itse en näe pointtia. Jos suhteessa on joku sellainen ongelma joka vaatii setvimistä, miksi se pitää tehdä erossa? Kuulostaa vain tekosyyltä päästä luvan kanssa paneskelemaan muita (We were on a break!). 

Jos mun puoliso ehdottaisi tuollaista, en suostuisi. Jos hän haluaa erota, sitten erotaan. Mä en ala kuukausitolkulla odottamaan jossain löysässä hirressä kun puoliso miettii mitä hän haluaa vai haluaako mitään. Siinä vain hajottaa itsensä. 

En käyttäisi taukoa muiden kanssa olemiseen vaan yksinoloon. En halua seksiä tällä hetkellä kenenkään kanssa. 

Syynä uupumus. 

Suhteen aikana miehen läheinen kuoli ja hän on käynyt suruprosessia läpi. Hän on masentunut ja uupunut töistä myös.

Itsellä raskas työ ja sen lisäksi toisen tukeminen on välillä liikaa. Ei ole sellaista mukavaa yhdessäoloa vaan aina pitäisi ruotia toisen mielialoja. 

Olen vieraantunut itsestäni enkä tunne oikein mitään enää. Ei ole mitään annettavaa miehelle eikä kenellekään. Olen tyhjä kuori.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En käyttäisi taukoa muiden kanssa olemiseen vaan yksinoloon. En halua seksiä tällä hetkellä kenenkään kanssa. 

Syynä uupumus. 

Suhteen aikana miehen läheinen kuoli ja hän on käynyt suruprosessia läpi. Hän on masentunut ja uupunut töistä myös.

Itsellä raskas työ ja sen lisäksi toisen tukeminen on välillä liikaa. Ei ole sellaista mukavaa yhdessäoloa vaan aina pitäisi ruotia toisen mielialoja. 

Olen vieraantunut itsestäni enkä tunne oikein mitään enää. Ei ole mitään annettavaa miehelle eikä kenellekään. Olen tyhjä kuori.

Ap

No ehdota taukoa. Miehen ei kuitenkaan ole pakko hyväksyä sitä. Silloin ero lienee ainut ratkaisu. 

Marian Keyesin riemastuttava romaani rakkaudesta ja keski-iän kriisistä.

Amyn aviomies ei aio jättää vaimoaan. Hän vain haluaa tauon. Aikalisän. Mutta mitä Amy haluaa?

Hugh ja Amy ovat olleet yhdessä 18 vuotta, ja he ovat kuin mikä tahansa nelikymppinen pariskunta, jolla on paljon töitä ja iso perhe. He rakastavat toisiaan, ehdottomasti. Siksi Amy järkyttyy sydänjuuriaan myöten, kun Hugh ilmoittaa tarvitsevansa aikalisän. Vain kymmenen päivää myöhemmin Hugh on häipynyt, ja Amysta on tullut niin, mikä? Jos häntä ei suorastaan ole jätetty, niin eikö hänkin ole tauolla? Aikalisä on rehellinen ja riemastuttava romaani siitä, mitä keski-ikä voi tuoda tullessaan: kyyneleitä, luvallista ja luvatonta rakkautta, reppureissausta Aasiassa, hulluja sukulaisia. Marian Keyes on tässä kirjassa parhaimmillaan!