Aina kun seurustelen, tunnen olevani ansassa

Suhteeni ovat maksimissaan kestäneet pari vuotta. Yleensä ne ovat olleet melko kehnoja muutenkin, siis suhteet. Emme ole ymmärtäneet toisiamme.



Nyt olen ollut paremmassa suhteessa jo pidemmän aikaa. En ymmärrä miksi mulle alkaa tulla sellainen olo, että olen ansassa.



Tuntuu kuin minulla ei olisi mitään osaa eikä arpaa suhteen kehittymiseen. Kaikki tapahtuu miehen ehdoilla.



Tilanne on ahdistava. Olen miettinyt pettämistä monta kertaa jo ihan vain sen takia, jotta löytäisin jonkun tien ulos tästä ansasta. En halua rakastua toiseen, mutta haluan tuntea, että mulla on edes jotain omaa. Ja tiedän, että kai tämä on kohtuutonta.



Pesen miehen pyykkiä, laitan hänelle mieluista ruokaa, hoidan häntä kuin täysin avutonta lasta. Annan seksiä kun hän pyytää. Ymmärrän kun on pää kipeä. Nämä edellä olevat jutut teen siksi, että rakastan. Tunnen, etten saa ikäänkuin vastapalvelukseksi mitään muuta kuin naljailevia kommentteja.



Olenkin alkanut miettiä, että varmaan huoranakin olisi parempi suhde miehiin kuin seurustelussa. Yksityisyrittäjänä ainakin saisi päättää työajoistaan, tulotaso kohtuullinen. Seksi nyt ei varmaan kovin kaksista olisi.