Muita jotka häpeävät omaa käytöstään menneisyydessä?

Minä olen 65v enkä vieläkään osaa käyttäytyä niin, etteikö tarvitsisi hävetä.

Tietysti hävettää. En syntynyt valmiina. Mutta täytyy sanoa, että itselleni oli yllätys, miten lapsellinen sitä voikin olla vielä kolmekymppisenäkin. Jotenkin olin aina ajatellut, että kyllä mä varmasti sitten kolmekymppisenä olen tosi järkevä ja aikuinen.

En ollut. 

Ja juuri tämän vuoksi kaikkien pitäisi ymmärtää olla itselleen sekä muille armollisia. Ihminen, usein kyllä oppii ja kehittyy elämässä, ketään ei saa cancellata jonkin typerän nuorena heittämänsä kommentin tai ajattelemattomuudesta johtuvan ylilyönnin vuoksi. (En puhu nyt mistään persoonallisuushäiriöityneestä sadismista). 

Mutta siis, tämä armollisuus on täysin unohdettu nykykeskusteluissa. Olet joko in tai out forever. Se jos jokin on typerää ja häpeämisen arvoista ajattelua. 

Olkaa armollisia itsellenne. Pikkasen voi hävetä, mutta pääasia että yrittää täst'edes parhaansa.

Ja joskus voi vähän kompuroida vieläkin.

Itse en pidä ihmisistä, jotka aina tekevät kaiken oikein. Pikkasen pitää olla rosoa. Liian sileä on tylsä!

Kyllä se on enemmän tai vähemmän kaikilla sama juttu. Toisten mokista tykätään jutella, että saataisiin huomiota pois omista. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on enemmän tai vähemmän kaikilla sama juttu. Toisten mokista tykätään jutella, että saataisiin huomiota pois omista. 

Näimpä, tämähän se.

Vierailija kirjoitti:

Ja juuri tämän vuoksi kaikkien pitäisi ymmärtää olla itselleen sekä muille armollisia. Ihminen, usein kyllä oppii ja kehittyy elämässä, ketään ei saa cancellata jonkin typerän nuorena heittämänsä kommentin tai ajattelemattomuudesta johtuvan ylilyönnin vuoksi. (En puhu nyt mistään persoonallisuushäiriöityneestä sadismista). 

Mutta siis, tämä armollisuus on täysin unohdettu nykykeskusteluissa. Olet joko in tai out forever. Se jos jokin on typerää ja häpeämisen arvoista ajattelua. 

Se johtuu tästä nettiajasta. Nykynuoret päättää asioista. Me, jotka muistamme ajan ennen nettiä, ollaan tosi kiitollisia siitä ajasta. Jos minäkin olisin ne sen aikaiset ajatukseni ja arvoni möläyttänyt julki johonkin someen niin voi morjens..

Onneksi siihen aikaan asiat sanottiin päin naamaa. Hävettää sekin, mutta ei siitä sentään tullut julkista häpeää. Pari ihmistä vaan tiesi, että tuo Tiina on ihan tyhmä, se sanoi näin ja näin.

Kyllä! Joskus olisi voinut miettiä sanansa paremmin tai olla hiljaa.

Toisaalta aina sitä ei ole ollut mokaillessaan yksin, sillä on tapahtunut väärinkäsityksiä puolin ja toisin. Sitten egot ovat alkaneet tappelemaan siitä kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä. Vaikka kyse on mielipide- ja näkemyserosta, jossa pitäisi keskittyä ymmärtämään toista eikä vetää omia oletuksia päälle.

Joskus möläyttäminen on myös auttanut selvittämään ketkä ovat parempia kavereita. Hyvät kaverit pitävät sinusta mokista huolimatta ja voit olla rennompi heidän seurassaan. Jos sinun pitää hirveästi varoa sanojasi jonkun henkilön kanssa, tuskin vaan lähtökohtaisesti tulette niin hyvin juttuun.

ap, mä lohdutan sua!

Seurustelin muutaman kk.n ekan poikaystävän kanssa. Siinä selvisi, että kaveri on komea mutta laiska, yksinkertainen ja ajattelultaan ukkoutunut jo parikymppisenä.

En enää halunnut nähdä häntä, mutta oli vaikeaa vältellä, oli nääs naapurinpoika.

Joten poistuin maasta, kirjaimellisesti. Eurooppaan vain tosin, mut silti. En mä tiennyt että erosta voi ihan ilmoittaa tyyliin "olemme liian erilaiset, olet kiva ja hyvää jatkoa". Matkakuukaudet oli hieno elämys, mutta en voi muuta kuin hävetä ja nauraa vuorotellen nuorta minääni.😆

näillä tiedoilla tekisin monta asiaa toisin

Sama juttu, mutta tehty mikä tehty. Tärkeintä että tästäedes ei toista virheitään. 

Ihanaa, etten ole yksin tämän kanssa! Monta asiaa tekisin nyt toisin, jos voisin aloittaa elämäni alusta. 

Kun mietin miksi olen virheeni aikanaan tehnyt, ymmärrän kyllä täysin. Miten muutenkaan olisin osannut toimia? 

Pahinta on, kun joku sukulainen tai vanha tuttu jaksaa aina muistuttaa menneistä, pahimmillaan siinä pöydällinen ihmisiä nauraa kippurassa jollekin minulle hyvin tuskalliselle muistolle. Ja kaikille uusille tutuille pitää aina tällaiset kertoa, tietysti. 

Minä pyrin sekoilemaan nyt lähes viisikymppisenä niin paljon että nuoruuden töppöilyt ei tunnu missään. :)

luulen, että aika moni häpeää ainakin jotain asioita, mitä on nuorena tehnyt, ja se on ihan hyvä, silloin on kasvanut ja ottanut opikseen eikä toista enää nuoruuden virheitä. Pitää vaan suhtautua omaan nuoreen minäänsä ymmärryksellä ja antaa anteeksi itselleen se, että on tarvinnut vähän pitemmän ajan kasvaa sellaiseksi ihmseksi, jollainen toivoisi olleensa jo nuorempana. 

Kyllä kadun joitain juttuja 30, jopa 40 vuoden takaa. Eipä silloin arvannut, että noita miettisin vuonna 2025.

Täällä myös käsi pystyssä! Häpeän todella monia asioita enkä voi käsittää, miten typerä ja kypsymätön olen voinut olla. Varsinkin yhtä ihanaa nuorta miestä kohtelin äärimmäisen rumasti ja särjin hänen sydämensä - enkä pyytänyt anteeksi. Nyt pyytäisin, jos voisin. 

Sama. Haluaisin pyyhkiä ihan kokonaan veks ikävuodet 14-35 ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Se oma tollous oli niin kokonaisvaltaista, että ihan kaikki on pilalla vaikka mitään rikoksia en sentään olekaan tehnyt. Tai no, jotain pientä silläkin saralla mutta onneksi en sentään ole jäänyt niistä kiinni ja vastuuseen vaikka ehkä se olisikin voinut olla se tarvittava herätys jo aiemmin eli ennen kuin itse sai tarpeekseen ja alkoi ymmärtää millainen ihminen sitä ihan oikeasti onkaan.

Toisaalta eipä siitäkään mitään hyötyä olisi ollut, haittaa vain koska mennyttä ei takaisin saa ja se järki kasvoi itsestäänkin enkä mitään peruuttamattoman pahaa saanut kenellekään aikaiseksi.

Ja huomasin kyllä, että kirjoitin taas osin kolmannessa persoonassa eli yhä edelleen ulkoistan itseni tuosta koko ajanjaksosta elämästäni ihan samalla tavalla kuin silloin jo aikanaankin. Toisaalta sekin harmittaa, että koko tuo aika on sellaista harmaata massaa minkä ajalta ei ole kertynyt mitään merkkipaaluja eikä hyviä muistojakaan. Kuitenkin nuo vuodet olisi iän puolesta ollut ihan ne parhaat elettäväksi täysillä sitä aidosti oman näköistä elämää. Nyt on kuin niitä ei olisi ollut olemassakaan vaikka taakkaa niistä kantaakin lopunikäänsä.

Vierailija kirjoitti:

näillä tiedoilla tekisin monta asiaa toisin

Mietin tätä usein ja tekisin oikeasti ihan kaiken toisin jos vain saisin aloittaa puhtaalta pöydältä. En onnistunut tekemään yhden ainutta valintaakaan nuorena niin, ettei se olisi paljastunut täydellisen vääräksi joko heti tai ainakin viimeistään hetken päästä. Osa on jo tekovaiheessakin tuntunut väärältä, mutta kun valittavana oli ns rutto vaiko kolera niin joopa. Tuo siis oli seurausta siitä, että oli jo aiemmin valinnut väärin ja tavallaan maalannut nurkkaan eikä valittavana enää ollut mitään järkevää saati itseä kiinnostavaa.

Mutta valittava oli. Ei lie ihmekään ettei motivaatiosta ollut tietoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Haluaisin pyyhkiä ihan kokonaan veks ikävuodet 14-35 ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Se oma tollous oli niin kokonaisvaltaista, että ihan kaikki on pilalla vaikka mitään rikoksia en sentään olekaan tehnyt. Tai no, jotain pientä silläkin saralla mutta onneksi en sentään ole jäänyt niistä kiinni ja vastuuseen vaikka ehkä se olisikin voinut olla se tarvittava herätys jo aiemmin eli ennen kuin itse sai tarpeekseen ja alkoi ymmärtää millainen ihminen sitä ihan oikeasti onkaan.

Toisaalta eipä siitäkään mitään hyötyä olisi ollut, haittaa vain koska mennyttä ei takaisin saa ja se järki kasvoi itsestäänkin enkä mitään peruuttamattoman pahaa saanut kenellekään aikaiseksi.

Ja huomasin kyllä, että kirjoitin taas osin kolmannessa persoonassa eli yhä edelleen ulkoistan itseni tuosta koko ajanjaksosta elämästäni ihan samalla tavalla kuin silloin jo aikanaankin. Toisaalta sekin harmittaa, että koko tuo aika on sellaista harmaa

Ymmärrän. Itselläni on sellainen ajatus, että hyvä kun olen möhlinyt niin paljon, että nyt olen väkisinkin ymmärtäväisempi, järkevämpi ja mukavampi ihminen. 

Mutta tavallaan en tiedä mitä nyt enää teen tällä kaikella luonteeni jalostumisella? Kun olen jo pilannut kaiken. Olisi pitänyt olla silloin tämän hetkinen viisaus, kun oli vielä ihmisiä elämässä. Vanhana on todella vaikeaa enää haalia uutta kaveripiiriä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 65v enkä vieläkään osaa käyttäytyä niin, etteikö tarvitsisi hävetä.

Itse olen ajan kuluessa muuttunut vaan aiempaakin kömpelömmäksi sosiaalisesti eli etenkin jos jotain peruskaupparein moi-kiitos-hein sijaan pitää saada sanotuksi jotain/mitään niin taatusti saa hävetä jälkeenpäin. Joko puhuu liian vähän eikä osaa olla nokkela vaan on kuin hoomoilanen ihan tavis-smalltalkin edessä tai sitten puhuu liikaa ja sanoo jotain tyhmää eli aina saa hävetä ja punastella. Inhottavaa sekin kun enää ei tiedä minkä vinkaisun sitä päästää sen normimoin sijaan ja tuntuu ettei kielikään käänny enää suussa normaalisti vaan tuntuu kuin puhekyky rapautuisi, mutta liekö se mahdollistakaan?