Muutto tulossa, ja mietitäänkin, muutetaanko erilleen.
Pitkä parisuhde takana. Asumme miehen maatilalla, jossa mies on elämäntyönsä tehnyt; minä tilan ulkopuolella töissä. Yksi lapsistamme on ilmaissut kiinnostuksensa tilan jatkajaksi, mikä on hieno juttu.
Käytännössä se tarkoittaa, minä ja mieheni muuttaisimme pois tilalta. Täällä maaseudulla on paljon kohtuullisen hintaisia asuntoja tarjolla.
Mutta vaikuttaa siltä, minä ja mieheni emme olekaan kiinnostuneita saman tyyppisestä asunnosta. Mies haluaa omakotitaloon (vaikka ei kovin innokas kodin ylläpitäjä olekaan ollut) ja minä kerrostaloon kuntakeskukseen; olemme molemmat hyväkuntoisia, mutta itse ajattelen, pitää varautua siihen, jos joskus emme olekaan.
Nyt jotenkin emme löydä yhteistä säveltä tähän, ja eteen on tullut ajatus, jos muutetaankin erilleen. Jotenkin tuntuu laajemminkin, että mitkä olikaan ne meidän yhteiset jutut ylipäätään.
Olisiko kenelläkään mitään neuvoa tällaiseen tilanteeseen? Kokemusta?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
En ikinä muuttaisi enää yhteen. T: nimim. toistakymmentä vuotta onnellisessa parisuhteessa erillään asuen.
Ap kuulostaa läheisriippuvaiselta ripustautujalta.
Vauvapalstalaisten mielestä kaikki on "läheisriippuvaisia" tai narsisteja:D
Jopa aviopari joka asuu yhdessä on läheisriippuvainen :D
Vierailija kirjoitti:
Joo, itsekin tunnen varttuneessa iässä erilleen muuttaneen pariskunnan, jonka jälkeläisten taakka vähintään tuplaantui, kun piti hoitaa asiat kahdessa osoitteessa.
Mutta on tässä muutakin kuin eri käsitykset asumisesta. Tai nimenomaan sitä muuta. Jotenkin olen jo pidempään miettinyt, onko minun hyvä olla tässä parisuhteessa. Kaipaisin enemmän kuin koen saavani. Kumppanuutta, läsnäoloa, vuorovaikutusta. Toisaalta parisuhteen ei kait pitäisi tyydyttää kaikkia tarpeita. Missä määrin voisin täyttää kaipuutani yhteyteen muissa ihmissuhteissani, ystävien kanssa jne. En tiedä.
ap
Onko paikkakunnallasi mahdollisuutta päästä esimerkiksi kirkon perheasiainneuvottelukeskukseen juttelemaan asiasta? Yksin tai kaksin puolison kanssa? Kuulostaa siltä, että sinulle tekisi hyvää saada pohtia noita asioita jonkun ulkopuolisen kanssa.
Kompromissiehdotuksia:
- rivitalon pääty lähempänä keskustaa tai jopa siellä kyläkeskuksessa.
- kerrostaloasunto tai rivari ja (talviasuttava) mökki
Oma elämä. Lakkaa passaamasta kaikkia. Elä kerrankin itsellesi. Matkustele. Tee mikä milloinkin huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä muuttaisi enää yhteen. T: nimim. toistakymmentä vuotta onnellisessa parisuhteessa erillään asuen.
Ap kuulostaa läheisriippuvaiselta ripustautujalta.
Nytkö jo se, että pariskunta haluaisi asua saman katon alla luetaan läheisriippuvaisuudeksi? Sun kommentti oli erittäin huono.
Vierailija kirjoitti:
Oma elämä. Lakkaa passaamasta kaikkia. Elä kerrankin itsellesi. Matkustele. Tee mikä milloinkin huvittaa.
Okei. Yleensä ihmiset tekee asioita läheisilleen rakkaudesta. Kyllä tämä edelleen luetaan oman elämän elämiseksi. Onko se sitten mukavaa kun lähelläsi ei ole enää ketään? Voit sitten keskittyä tuijottamaan omaa napaasi ja ihan itseksesi matkustella...
No, jos haluatte olla yhdessä niin löytyisikö joku kompromissi? Muutatte ensin vuokralle vaikka rivariin ja katselette siinä rauhassa mille tuntuu ja millaiseksi elämä muodostuu. Pakkohan ei ole tehdä loppuelämän päätöksiä nyt.
Itse en voisi kuvitellakkaan että vanhempani olisivat muuttaneet muualle kuin omakotitaloon kun luopuivat tilan pidosta veljelleni. kumpikin nauttii tuuskaamisesta eli siitä että on tekemistä ja touhuamista. Ovat asuneet jo yli 20 vuotta siinä omakotitalossaan. Isä käy vieläkin päivittäin navetalla tekemässä jotain pientä vaikka ikää kohta 90.
Anoppi asuu edelleen omakotitalossa vaikka ikää 87. Käydään tekemässä lumitöitä ja leikkaamassa nurmikko mutta muuten pärjää itsekseen.
riippuu ihmisestä millainen asumismuoto kenellekin sopii.
Vierailija kirjoitti:
Mä ostin itselleni rivarikämpän ja kysyin mieheltä haluaako hän muuttaa sinne. Hän halusi. :D
Lapsi varmasti tarvitsee tilalla isän apua jatkossakin ja siitä miehelle sitä "terapia" tekemistä.
Tämä on hyvä.
Ap miettikää kumpikin millaista elämää haluaisitte jatkossa viettää. Jos tarkoitus matkustella ym niin ei omakotitaloa. Jos taas viihdytte ja oleilette paljon kotona niin ehdottomasti omakotitaloa kannattaa harkita.
yleensäkin kannattaa miettiä haluatteko tulevaisuudelta samaa.
No ottakaa eri asunnot. Ehkä kumpikin kokee hyviä puolia niissä. Naisena haluaisin 2. kerrokseen ja luhtitalo, alakerrassa ei ketään vaan joku tyhjä tila (oma varasto), päättyvä tie. Parempi kuin kerrostalo.
Otetaan perusasiat ensin. Onko aloittajalla oma pankkitili? Varmaan on kun käy tilan ulkopuolella töissä. Hyvä! Varmaan on myös ajokortti ja auto. Hyvä! Näiden turvin voisi nyt aluksi aloitella jotain harrastusta jos ei sellaista ennestään ole. Ja älä nyt ainakaan omia rahojasi pistä omakotitaloon jos et sellaista halua. Laita pankkiin vaikka mööräaikaistalletuksiin. Ostat sitten osakkeen kun sen aika on, mies tulee perässä jos on tullakseen. Eroa en suosittele vaan sitä aloittaja ottaa ohjat omiin käsiin. Onni ei ole miehen taskussa vaan omassa.
kaikkea hyvää aloittajalle!
Aivan varmasti mies käy auttelemassa maatilan töissä, sitä ei tarvitse miettiä. Mutta tekeekö mies yksin omakotitalon vaatimat työt pihatöitä myöten ja vielä osuutensa kotitöistä? Minä veikkaan, että ei, mies katsoo osuudekseen riittävän maatilan työt. Naisen oma työmäärä kasvaa, joten itse en omakotitaloon muuttaisi.
Yhden kaverin vanhemmat luopuivat seitsenkymppisinä omakotitalosta ja ostivat sen järkevän rivarin läheltä keskustaa. Eivät kovin kauaa jaksaneet siinä asua vaan ostivat uuden talon jossa vielä iso puutarhapiha. Toisille se omassa pihassa puuhastelu vaan sopii paremmin kuin taloyhtiöelämän helppous.
Mutta kokeilemallahan se selviää.
Avainlause taitaa olla, että mies haluaa omakotitaloon, VAIKKA ei ole ollut mikään innokas kodin hoitaja. Mies siis haluaa aloittajan hoitavan hänelle omakotitaloa, mutta aloittaja ei halua (enää) hoitaa taloa, vaan haluaa asua helppohoitoisessa kerrostalossa.
Sitten ehdotetaan jotain kompromissia. Ei näin. Kodin helppo- tai vaikeahoitoisuuden valitsee tietysti se, joka sitä kotia joutuu hoitamaan.
Keskustassakin voi olla omat kämpät. Jos alkaa tuntua siltä että tarvii omaa tilaa. Vuorokausirytmikin muuttuu, omat ruuat, tavat jne. Nyt on korkea aika huilia. Ei mitään radikaalia eroa, vaan käytännönkin syyt. Mies voi asua vaikka omassa pikku talossaan. Kyläilevät toisillaan jne. Tai sitten ihan erokin ok,mutta asiallisesti ja tuttavuus pitää säilyä jo siksikin kun on jälkipolvea ja halutaan olla koko porukalla vaikka Joulut yhdessä-