Älypuhelin on ystävyytemme kolmas pyörä

Näin viikonloppuna pitkästä aikaa hyvää ystävääni. Kävimme syömässä hyvässä ravintolassa ja sen jälkeen viinillä. Juteltavaa olisi ollut paljon ja odotin hyviä keskusteluja, avautumista (itselläni ollut aika paljon murheita alkuvuodesta), hänen kuulumisiaan uudesta työstään. 

Jotakin tällaista toki olikin, mutta minusta tuntui kuin pöydässä olisi istunut joku huomiota alati vaativa kolmas pyörä. Ystäväni puhelin. Olen tietysti aiemminkin huomannut, että hän on todella riippuvainen siitä ja käyttää somea todella paljon, mutta jotenkin se, että hienossa ravintolassa kaverin kanssa illallistaessa on pakko pitää puhelinta pöydällä lautasen vieressä koko ajan ja aina säännöllisesti näpelöidä sitä, tarkistaa viestejä, googlata jotakin tms vartin välein... ihan hirvittävän huonoa käytöstä ja masentavaa.  

Ystäväni on niin koukussa instagramiin, että tuntuu jotenkin elävän oudosti sen kautta. Hän puhuu influenssereista kuin hyvistä tuttavistaan, kertoo heidän päivityksiään ja kuulumisiaan minulle, ja muodostaa hyvin pitkälti käsityksen maailman tapahtumista sen perusteella, mitä instassa niistä kerrotaan, ketkä instassa nyt väittelevät mistäkin asiasta. 

En mä tiedä. Tuli lähinnä alakuloinen olo ja fiilis, etten halua tuon kanssa enää lähteä minnekään. Puhelin on tärkeämpi kuin oikeat ihmiset.