Lue keskustelun säännöt.
Miten unohtaa ihminen ketä kaipaa
13.02.2025 |
muttei voi saada? Järjetön kaipuu hänen läheisyyttä ja seuraa. Poissa silmistä ei ole vienyt pois mielestä, kaksi vuotta ei ole auttanut unohtamaan. Kukaan muu ei lievitä kaipuuta.
Kommentit (38)
Miksi pitää unohtaa? Eikös kaipuu oo ihan kivaakin? Mä kaipailen lukioihastustani edelleen yli 25 vuoden päästäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika auttaa, kaksi vuotta ei ole vielä paljoa!
Minä olen muutamaankin otteeseen elämäni aikana haikaillut jonkun perään useamman vuoden, ja aina se on lopulta mennyt ohi. Nykyään ei kiinnosta enää yhtään ne ihmiset.
Kerron heti kun tiedän eli en varmaan koskaan.
Miksi hänet pitäisi unohtas, jos kuitenkin muistot ovat -kuullostaa latrealta- lämpimät ja kauniit? - Jotain sellaista, jota vaikka minä en ole voinut kokea ja tuntea toistaiseksi koskaan. - Sen sijaan olen kokenut aika voimakastakin itseinhoa ja itsesyytöksiä itseäni kohtaan; miksi se on juuri minun kohtaloni elää ja olla vuodesta toiseen sinkkuna(?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi hänet pitäisi unohtas, jos kuitenkin muistot ovat -kuullostaa latrealta- lämpimät ja kauniit? - Jotain sellaista, jota vaikka minä en ole voinut kokea ja tuntea toistaiseksi koskaan. - Sen sijaan olen kokenut aika voimakastakin itseinhoa ja itsesyytöksiä itseäni kohtaan; miksi se on juuri minun kohtaloni elää ja olla vuodesta toiseen sinkkuna(?)
Mua suoraan sanottuna vituttaa tuollaiset ihmiset kuin sä. Miksi helvetissä ei saisi unohtaa jotakin ihmistä koska sillä unohtamisella säästäisi itseään?!? Ei todellakaan ole kiva kun on tunteita toista kohtaan eikä voi tätä koskaan saada omakseen. Se on yhtä helvetin tuskaa eikä sitä jaksaisi koko aikaa. Siitä haluaa eroon.
Älä tule pätemään asiassa mistä sulla ei ole kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jota. Jota kaipaa.
On se hyvä, että nillittäjä löysi sen oleellisen tästä aloituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Nähkää ja jutelkaa asia halki, poikki ja pinoon?
Voi tsiisus. Mistä päättelet, että ovat enää ylipäätään tekemisissä? Yleensä tuossa vaiheessa sillä toisellakin on jo oma eri elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet onnekas koska et enää näe häntä. Paljon vaikeampaa päästä yli sellaisesta jota vielä näkee säännöllisesti.
Kuule ap, tuon voi unohtaa siten, että voit olla sataprosenttisen varna siitä, että
kaipaamasu mies, ei välitä Sinusta paskaakaan !
Jos välittäisi, edes seksimielessä, hän taatusti ottaisi ottaisi yhteyttä Sinuun, edes silloin tällöin.
Mutta mies ei kaipaa Sinua, missään unelmissaan eikä skenaarisoissaan.
Pirullista, mutta totta. Ja noita tilapäisten / kertasuhteiden miehiä, on Suomessa, kuin koko maailmassa, mieletön määrä.
Katsos kun tietyissä tilanteissa, miehen aivot valuvat alapäähän. Järki on tällöin on off tilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hänet pitäisi unohtas, jos kuitenkin muistot ovat -kuullostaa latrealta- lämpimät ja kauniit? - Jotain sellaista, jota vaikka minä en ole voinut kokea ja tuntea toistaiseksi koskaan. - Sen sijaan olen kokenut aika voimakastakin itseinhoa ja itsesyytöksiä itseäni kohtaan; miksi se on juuri minun kohtaloni elää ja olla vuodesta toiseen sinkkuna(?)
Mua suoraan sanottuna vituttaa tuollaiset ihmiset kuin sä. Miksi helvetissä ei saisi unohtaa jotakin ihmistä koska sillä unohtamisella säästäisi itseään?!? Ei todellakaan ole kiva kun on tunteita toista kohtaan eikä voi tätä koskaan saada omakseen. Se on yhtä helvetin tuskaa eikä sitä jaksaisi koko aikaa. Siitä haluaa eroon.
Älä tule pätemään asiassa mistä sulla ei ole kokemusta.
Samaa mieltä, mutta rauhoitetutaan nyt.
(seksiä aivan helv. iän myötä se tunne vaan ... lakastuu. On kokemusta. googlemäpissä käyn joskus katsomassa meidän yhteisiä panopaikkoja, joita satelliitikuvassa näkyy. Pitää lopettaa se, googlaminen, ei kenellekään muilla ole sitä samaa kokemusta. Eli rauhallisesti vaan, se on otettava.).
Lopettamalla noiden ajatusten ja tunteiden ruokkiminen
- tunnista, kun alat miettimään häntä. Ohjaa huomio muualle. Voitko hyvin, oletko syönyt? Ajattele tietoisesti jotakin muuta ja mieti, miten voisit edistää omaa elämääsi nyt
- jos esineet ja paikat tuovat muistoja pintaan, assosioi ne uudestaan. Muistelun sijaan keskity nykyhetkeen. Esim. "Vuosi sitten kävelimme tässä yhdessä, nyyh" -> "minä kävelen tässä nyt. Kengät kuulostavat tuolta, aurinko paistaa, vatsani on täynnä. Kaikki on hyvin, elämäni on mallillaan."
Eli tietoista ajatusten hallintaa pitkälti. Tunteet seuraavat ajatuksia osittain, osittain ovat sidoksissa esim. Verensokeriisi, hapettumiseesi, jne. Eli huolehdi myös fyysisestä hyvinvoinnistasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan paras keino on muistuttaa itselle, että eipä hän ainakaan näytä kaipaavan. Häipyi elämästäni kylmästi. Olisi voinut valita myös toisin. Miksi elättelisin vain toiveita vaikka faktat on nähty.
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, tuon voi unohtaa siten, että voit olla sataprosenttisen varna siitä, että
kaipaamasu mies, ei välitä Sinusta paskaakaan !
Jos välittäisi, edes seksimielessä, hän taatusti ottaisi ottaisi yhteyttä Sinuun, edes silloin tällöin.
Mutta mies ei kaipaa Sinua, missään unelmissaan eikä skenaarisoissaan.
Pirullista, mutta totta. Ja noita tilapäisten / kertasuhteiden miehiä, on Suomessa, kuin koko maailmassa, mieletön määrä.
Katsos kun tietyissä tilanteissa, miehen aivot valuvat alapäähän. Järki on tällöin on off tilassa.
Totta, sikäli, että joillakin miehilläkin on mieletön sukupuolivietti.
Joillakin jopa sairaaloinen!
Mutta terveet, normaali älykkäät ja itsensä hillitsevät miehet, eivät koskaan lankea paskaan.
Eivät myöskään liikeneuvotteluissa, joissa ulkomailla on tarjolla on runssasti tarjolla houkuttelevia yökerhoja, sekä seksitäyteisiä öitä.
Nää ovat niitä jo suomalaisittain vanhentuneita keinoja: Saada toinen osapuoli sitoutumaan, epäonnistuneisiin kauppoihin.
Onneksi suomalaiset, niin myynti-kuin ostopuolen asiantuntijat, on perusteellusesti koulutettu tälläisiin tilanteisiin.
Nykyisin!
Mulla on auttanut vain uuden ja aina paremman löytäminen ja se, että aikaa kuluu puolet suhteen kestosta. 4 v suhteesta kesti 2 v ja 18 v suhteen lähes 9 v... Tiesin, että pääsen yli kun löydän uuden rakkauden, mutta luulin etten voi löytää parempaa. No löysin kuitenkin ja nyt tämä tuntuu siltä lopulliselta rakkaudelta. Onneksi odotin rauhassa ilman sinkku sekoilua ja keskityin parantamaan ja rakastamaan itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on auttanut vain uuden ja aina paremman löytäminen ja se, että aikaa kuluu puolet suhteen kestosta. 4 v suhteesta kesti 2 v ja 18 v suhteen lähes 9 v... Tiesin, että pääsen yli kun löydän uuden rakkauden, mutta luulin etten voi löytää parempaa. No löysin kuitenkin ja nyt tämä tuntuu siltä lopulliselta rakkaudelta. Onneksi odotin rauhassa ilman sinkku sekoilua ja keskityin parantamaan ja rakastamaan itseäni.
Tämä ylipääsemisaika ei aina mene näin. Itsellä pisin aika päästä yli meni 5kk kestäneestä suhteesta, enkä ole oikeastaan edelleenkään päässyt irti vaikka aikaa on kulunut vuosia. Sitten taas 10 vuoden suhteesta toivuin parissa kolmessa kuukaudessa. Ehkä se on ennemmin niin, että jos loppu on järkytys niin se jää ikuisiksi ajoiksi mieleen, jos taas ero on helppo ilman suuria tunteita niin eipä sitä kauaa surrakaan tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan paras keino on muistuttaa itselle, että eipä hän ainakaan näytä kaipaavan. Häipyi elämästäni kylmästi. Olisi voinut valita myös toisin. Miksi elättelisin vain toiveita vaikka faktat on nähty.
Minulla tätä hakattu päähän jo vuosi. Ei ole auttanut. Pikemminkin pahentunut, aivot sylkee jatkuvasti päälle tuota ajatusta että "ei välittänyt minusta pätkääkään" ja "olin sille ihmiselle pelkkä arvoton lelu".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hänet pitäisi unohtas, jos kuitenkin muistot ovat -kuullostaa latrealta- lämpimät ja kauniit? - Jotain sellaista, jota vaikka minä en ole voinut kokea ja tuntea toistaiseksi koskaan. - Sen sijaan olen kokenut aika voimakastakin itseinhoa ja itsesyytöksiä itseäni kohtaan; miksi se on juuri minun kohtaloni elää ja olla vuodesta toiseen sinkkuna(?)
Mua suoraan sanottuna vituttaa tuollaiset ihmiset kuin sä. Miksi helvetissä ei saisi unohtaa jotakin ihmistä koska sillä unohtamisella säästäisi itseään?!? Ei todellakaan ole kiva kun on tunteita toista kohtaan eikä voi tätä koskaan saada omakseen. Se on yhtä helvetin tuskaa eikä sitä jaksaisi koko aikaa. Siitä haluaa eroon.
Älä tule pätemään asiassa mistä sulla ei ole kokemusta.
En tästä kilpailua ollut tarkoitukseni julistaa siitä kuka kärsii ihmissuhteen kaipuusta eniten. Halusin vain tuoda esiin, että tilanteesi voi nähdä myös toisin. - Varmasti minunkin.
Olen esimerkiksi saanut huomauttelua pitäisi laihduttaa tai laskea rimaa jotka molemnat on minusta tylsiä koska en missäännkohtaan ole tuonut julki kuinka paljon painan.
Ja on minullakin jonkinlainen itse kunnioitus tai itsesuojeluvaisto, eli niin epätoivoinen en ole, että yrittäisin saada itselkeni kumpoanin väkisin tai aseella uhaten
Kaikesta huolimatta hyvää jatkoa sinulle!
Nähkää ja jutelkaa asia halki, poikki ja pinoon?