Miten saan itseäni 10 vuotta nuoremman poikapolon ymmärtämään, etten todellakaan ole kiinnostunut?

Kyseessä on opiskelukaverini. Sellainen suoraan lukiosta, armeijan jälkeen sisäänpäässyt aika ujo ja jotenkin tynnyrissäkasvaneen oloinen, mutta " kirjaviisas" ja tavallaan herttainenkin poika. Kaikki sai alkunsa pikkujouluista (juuri muissa opiskelupippaloissa en ole ehtinyt käymään), joissa pidin ihan kunnolla hauskaa ja tanssin kaikkien halukkaiden kanssa. Pojalta tuli koko joululoman viestejä. Yritin viesteissä torjua päätäväisesti, mutta lempeän leikkisästi, pojan, mutta ei mennyt perille, vaan tilanne on jatkunut opintojen alettua entistä kiusallisempana. Poika häärii ja hyörii koko ajan ympärilläni, liimautuu viereen luennoilla, haluaa kantaa laukkuani (!) jne.