Lue keskustelun säännöt.
Eronneet totaaliyksinhuoltajat, tämä on kaikille meille:
13.02.2025 |
Ja varsinkin sulle, joka olet jäänyt juuri ilman sen toisen vanhemman tukea. Muistakaa että me ollaan supersankareita. Se on meidän oikeus, ei velvollisuus. Saat olla lapsellesi se maailman paras äiti tai isä koska sä pystyt siihen. Ehkä yrität vielä kaikkesi että lapsellasi ja toisella vanhemmalla olisi joku suhde, mutta perumisia tulee enemmän kun toteutuneita tapaamisia. Se on tosi rankkaa lapselle, ja sulle. Tiedän hyvin. Meillä aivan käänteentekevä asia oli se että lopetin yrittämästä ja hyväksyin sen tosiasian että kaikki isät ei osaa olla isejä. Niinkun kaikki äiditkään ei osaa olla äitejä. Se on surullista ja epäreilua, mutta elämä joskus on. Silti voidaan pärjätä, menestyä ja olla onnellisia kun laittaa katkeruuden sivuun ja päättää onnistua. Kerroin tämän rehellisesti lapsellekin ja lupasin olla se maailman paras äiti joka on aina tukena ja jolle voi puhua ihan mistä vaan. Lupasin olla myös se isä. Se on välillä tosi raskasta ja väsyttävää ja omaa aikaa ei ole yhtä paljon kun monilla muilla, mutta saat siitä parhaan palkinnon ikinä: tasapainoisen ja hyvin kasvatetun lapsen ja nuoren.
Mulla on nyt teini-ikäinen joka tykkää käydä koulussa, uskaltaa puhua asioistaan ja ottaa muut huomioon. Tietysti on niitä perus murrosiän juttujakin ja ovien paiskomisia, ne kuuluu asiaan. Mutta silti huomaan usein miettiväni että onneksi unohdin katkeruuden ja päätin jaksaa. Ota myös luotettavien läheisten sekä ammattilaisten apu ja tuki vastaan. Ole läsnä lapselle, tehkää kivoja asioita yhdessä. Älä stressaa täydellisestä kodista tai siitä että välillä syödään saarioisten makaronilaatikkoa. Tai herkutellaan vaikka kakulla, kuunnellaan hyvää musiikkia ja tanssitaan olohuoneessa jos on tosi huono päivä. Kaikkea ei tarvitse jaksaa. Olet silti supersankari <3
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Lupasin olla myös se isä?!
Äitini oli yksinhuoltaja ja isä ei ollut läsnä, mutta ei äiti silti tätä roolia isältä vienyt vaan hän kantoi isääni mukana neutraalilla tavalla. Oli hän mitä oli, mutta hän oli ainoa isäni, osa minua, joka ei häviä mihinkään.
Isyys on meemi. Nisäkkäillä ei ole luonnossa "isejä" vaan siittäjiä. Ainoastaan sellaisissa laumoissa, mitä ihmiset ruokkivat, koiraat kirjaimellisesti varastavat poikasia saadakseen ihmisiltä enemmän ruokaa
Älkää naiset kuvitelko miehen olevan nainen tai lapset kuvitelko isän olevan äiti. Antakaa miehen toteuttaa omaa rooliaan ja suostukaa pariutumaan vain sellaisten miesten kanssa, jotka ottavat oikeasti vastuun tuosta roolista, eivätkä pyri loisimaan naisessa ja lapsessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllin hyvin vanhemmuus riittää, ei tarvitse olla supersankari, eikä täydellinen vanhempi.
Joo, mitään vuoden äiti palkintoa ei ole luvassa.😂 Kun tuntee ne omat viat ja puutteensa osaa olla armollinen itselleen, eikä vaadi mitään täydellistä suoritusta.
- 7 suorituksen äiti, joka ei suostu pukemaan sankarin viittaa harteilleen ihan vaan siksi, että joutui yksin vastuuseen omista arvovalinnoistaan.Juurihan tästä kirjoitin että ei tarvitse olla täydellinen kaikessa, ja silti ollaan supersankareita. Jos se ajatus auttaa jaksamaan niin silloin sen sanominen on paikallaan. Mutta jokainen toki tyylillään :) -AP
Huom, TE yksinhuoltajat olette supersankareita.
Sitähän aloittaja tässä korostaa vaikka jokainen äiti joutuu elämään niiden omien epävarmuuksiensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Todellinen supersankari on se, joka onnistuu lapsiarjen ylläpidon lisäksi ylläpitämään myös parisuhdettaan sen lapsen toisen vanhemman kanssa.
Vanhemmuus onnistuu yhdeltäkin ihmiseltä, mutta parisuhteen hoito vaatii kahdelta ihmiseltä aktiivisuutta.
Vierailija kirjoitti:
LouLou kirjoitti:
Miksi sun lapsen isä ei ole ollut tekemisissä oman lapsensa kanssa? Halusiko hän alunperin tämän lapsen?
Miehille tyypillistä ns. lyödä hanskat tiskiin pienimmästäkin vastoinkäymisestä, ja hylätä lapsensakin vaikka ne on yhdessä tehty ja jopa kasvatettu. Tunnekylmää. Sillä tavalla purkaa sitä pettymystä että nainen ottanut eron kun mies ei osannut olla puolisokaan. Näkevät lapsessa vain sen exänsä, eivät sitä että 50% lapsesta on he itse.
Luonnossa koiraat tappavat jopa omia poikasiaan (koiraspuolisia). Hämmennätte ja satutatte itseänne epärealistisilla odotuksilla jos alatte sekoittamaan naisen ja miehen rooleja keskenään. Emme ole puhtaasti kulttuurisyötteellä toimivia robotteja - jos olisimme, emme lisääntyisi ollenkaan. Vanhemmuus ei tule rooliohjeistuksesta vaan syvästä biologiasta, naiseudesta ja äitiydestä. Samoin miehen käytös tulee hänen biologiastaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllin hyvin vanhemmuus riittää, ei tarvitse olla supersankari, eikä täydellinen vanhempi.
Joo, mitään vuoden äiti palkintoa ei ole luvassa.😂 Kun tuntee ne omat viat ja puutteensa osaa olla armollinen itselleen, eikä vaadi mitään täydellistä suoritusta.
- 7 suorituksen äiti, joka ei suostu pukemaan sankarin viittaa harteilleen ihan vaan siksi, että joutui yksin vastuuseen omista arvovalinnoistaan.Juurihan tästä kirjoitin että ei tarvitse olla täydellinen kaikessa, ja silti ollaan supersankareita. Jos se ajatus auttaa jaksamaan niin silloin sen sanominen on paikallaan. Mutta jokainen toki tyylillään :) -AP
Minun mielestäni aloitus on vaan toksinen. On paljon perheitä, missä mies eli siittävä koiras on mukana, ja aiheuttaa äidille ja lapsille vain harmia ja haittaa. Se että hän on poistunut kuvioista voi olla suurin siunauksenne. Silti syytät häntä, koska fantasioit hänen olevan yhteisössä positiivinen voima
Voit toki olla kiitollinen siitä, että sinulla on lapsi ja että olet saanut hänet noin eksklusiivisesti itsellesi. Minäkin olen kiitollinen siitä, että jumala säästi minut väkivaltaiselta perhehelvetiltä ja sain tilalle sen mitä sain: rauhan, levollisuuden, rakkauden, vaatimattoman mutta hyvän elämän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin tämä on sitä vähän parempaa öyhötystä.
Ehkä meillä on eri käsitys öyhötyksestä sitten. Mä haluan valaa uskoa ja rohkeutta vaikeassa tilanteessa oleville yksinhuoltajille koska tiedän minkälaista se voi olla. Ja totta helvetissä pidän itseni ja muidenkin puolia jos aletaan menemään henkilökohtaisuuksiin noin rumasti. Edelleen vilpittömästi toivon sullekin kauniimpaa tulevaisuutta itsesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllin hyvin vanhemmuus riittää, ei tarvitse olla supersankari, eikä täydellinen vanhempi.
Joo, mitään vuoden äiti palkintoa ei ole luvassa.😂 Kun tuntee ne omat viat ja puutteensa osaa olla armollinen itselleen, eikä vaadi mitään täydellistä suoritusta.
- 7 suorituksen äiti, joka ei suostu pukemaan sankarin viittaa harteilleen ihan vaan siksi, että joutui yksin vastuuseen omista arvovalinnoistaan.Juurihan tästä kirjoitin että ei tarvitse olla täydellinen kaikessa, ja silti ollaan supersankareita. Jos se ajatus auttaa jaksamaan niin silloin sen sanominen on paikallaan. Mutta jokainen toki tyylillään :) -AP
Minun mielestäni aloitus on vaan toksinen. On paljon perheitä, missä mies eli siittävä koiras on mu
Käyttäytymisestä perimä selittää noi puolet, toisen puolen selittää, millaisissa olosuhteissa, mm ympäristö kasvaa sen lapsuutensa vaikka omistushaluiset vanhemmat herkästi ottavat sen kunnian itselleen. Lapset on heille oman egon jatke, joiden avulla päteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllin hyvin vanhemmuus riittää, ei tarvitse olla supersankari, eikä täydellinen vanhempi.
Joo, mitään vuoden äiti palkintoa ei ole luvassa.😂 Kun tuntee ne omat viat ja puutteensa osaa olla armollinen itselleen, eikä vaadi mitään täydellistä suoritusta.
- 7 suorituksen äiti, joka ei suostu pukemaan sankarin viittaa harteilleen ihan vaan siksi, että joutui yksin vastuuseen omista arvovalinnoistaan.Juurihan tästä kirjoitin että ei tarvitse olla täydellinen kaikessa, ja silti ollaan supersankareita. Jos se ajatus auttaa jaksamaan niin silloin sen sanominen on paikallaan. Mutta jokainen toki tyylillään :) -AP
Minun mielestäni aloitus on vaan toksinen. On paljon perheitä, missä mies eli siittävä koiras on mu
Pahoittelut jos siitä tuli sellainen mielikuva. Tämä oli suunnattu vain ja ainoastaan eronneille totaaliyksinhuoltajille, kuten otsikossa lukeekin. Niin äideille kuin iseillekin, jotka on päätyneet olemaan kaikesta vastuussa yksin. Tiedän hyvin että tilanteita on aivan erilaisiakin ja itsekin olen sitä mieltä että usein olisi helpompaa olla täysin yksin kun joutua vääntämään asioista hankalan exän kanssa. Se keskustelu on vaan ihan oma aiheensa eikä liity nyt tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllin hyvin vanhemmuus riittää, ei tarvitse olla supersankari, eikä täydellinen vanhempi.
Joo, mitään vuoden äiti palkintoa ei ole luvassa.😂 Kun tuntee ne omat viat ja puutteensa osaa olla armollinen itselleen, eikä vaadi mitään täydellistä suoritusta.
- 7 suorituksen äiti, joka ei suostu pukemaan sankarin viittaa harteilleen ihan vaan siksi, että joutui yksin vastuuseen omista arvovalinnoistaan.Juurihan tästä kirjoitin että ei tarvitse olla täydellinen kaikessa, ja silti ollaan supersankareita. Jos se ajatus auttaa jaksamaan niin silloin sen sanominen on paikallaan. Mutta jokainen toki tyylillään :) -AP
Minun mielestäni aloitus on vaan toksinen. On paljo
Lapset on heille oman egon jatke, joiden avulla päteä.
Elämäni yhtenä suurena siunauksena pidän sitä, että pääsin opiskelemaan sveitsiläisyliopistoon ja irrottautumaan siten äidistä. Vain hän ja vain hän uskoi tietävänsä, miten asioiden kuuluu mennä. Kuunteleminen ei kuulunut hänen vahvuuksiinsa. Parhaiten pärjäsi, kun teki niin kuin odotettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten parisuhteensa pilannut tai ylipäänsä vastuuttoman kumppanin kanssa lisääntynyt on mikään supersankari? Niin makaa kuin petaa. Omista ruokoista on huolehdittava yksin jos on lisääntymisvalintansa tehnyt väärin. Ja olen siis ollut totaaliyh, töissäkäyvä (en päivääkään työtön) ja kunnollisen veronmaksajan kasvattanut, mutta ei se tee minusta mitään supersankaria. Lisääntyminen epäkelvottoman yksilön kanssa ei ole mikään supertaito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllin hyvin vanhemmuus riittää, ei tarvitse olla supersankari, eikä täydellinen vanhempi.
Joo, mitään vuoden äiti palkintoa ei ole luvassa.😂 Kun tuntee ne omat viat ja puutteensa osaa olla armollinen itselleen, eikä vaadi mitään täydellistä suoritusta.
- 7 suorituksen äiti, joka ei suostu pukemaan sankarin viittaa harteilleen ihan vaan siksi, että joutui yksin vastuuseen omista arvovalinnoistaan.Juurihan tästä kirjoitin että ei tarvitse olla täydellinen kaikessa, ja silti ollaan supersankareita. Jos se ajatus auttaa jaksamaan niin silloin sen sanominen on paikallaan. Mutta jokainen toki tyylillään :) -AP
Minun mielestäni aloitus on vaan toksinen. On paljo
Pahoittelut jos siitä tuli sellainen mielikuva. Tämä oli suunnattu vain ja ainoastaan eronneille totaaliyksinhuoltajille, kuten otsikossa lukeekin. Niin äideille kuin iseillekin, jotka on päätyneet olemaan kaikesta vastuussa yksin. Tiedän hyvin että tilanteita on aivan erilaisiakin ja itsekin olen sitä mieltä että usein olisi helpompaa olla täysin yksin kun joutua vääntämään asioista hankalan exän kanssa. Se keskustelu on vaan ihan oma aiheensa eikä liity nyt tähän.
No, periaatteessa olet myöntänyt itsekin että yrität vakuutella lähinnä itsellesi että olet saavuttanut elämässä jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sitten hypersupersankari, jos on yh ja lapsilla eri isät?
"No, periaatteessa olet myöntänyt itsekin että yrität vakuutella lähinnä itsellesi että olet saavuttanut elämässä jotakin. "
Ei tarvitse yhtään vakuutella. Tiedän että olen saavuttanut ja ylpeä siitä. Ja toivon että muutkin samassa tilanteessa olevat osaisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten parisuhteensa pilannut tai ylipäänsä vastuuttoman kumppanin kanssa lisääntynyt on mikään supersankari? Niin makaa kuin petaa. Omista ruokoista on huolehdittava yksin jos on lisääntymisvalintansa tehnyt väärin. Ja olen siis ollut totaaliyh, töissäkäyvä (en päivääkään työtön) ja kunnollisen veronmaksajan kasvattanut, mutta ei se tee minusta mitään supersankaria. Lisääntyminen epäkelvottoman yksilön kanssa ei ole mikään supertaito.
Ja ylipäätänsä pärjäävän yksilön kasvattaminen itsenäisyyteen ja aikuisuuteen ei pitäisi olla kenenkään oman egon jatke. Se on ikään kuin koko homman tarkoitus, lapsen ja vanhemman välinen suhde on suhde, jonka tavoitteena on ero. Se ei koskaan lopu eikä katkea, mutta sen tavoitteena on se, että kersa jonain päivänä räpyttelee pesän reunalla siipiänsä ja häipyy jonnekin.
Kiitos ap tästä!
Sinällään on loogista, että yksinhuoltajia niin kovasti mollataan - me ollaan niitä naisia, jotka ovat jättäneet kelvottomat miehet. Ollaan otettu vastuu ja ollaan niitä vanhempia, jotka hoitavat kaiken. Hyvä me!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap tästä!
Sinällään on loogista, että yksinhuoltajia niin kovasti mollataan - me ollaan niitä naisia, jotka ovat jättäneet kelvottomat miehet. Ollaan otettu vastuu ja ollaan niitä vanhempia, jotka hoitavat kaiken. Hyvä me!
Me ollaan niiiin spesiaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap tästä!
Sinällään on loogista, että yksinhuoltajia niin kovasti mollataan - me ollaan niitä naisia, jotka ovat jättäneet kelvottomat miehet. Ollaan otettu vastuu ja ollaan niitä vanhempia, jotka hoitavat kaiken. Hyvä me!
Multa kylläkin lähti se mies, toisen naisen matkaan. Ja minun lapsen elämässä on ollut muitakin välittäviä aikuisia ja vastuunkantajia. Lapset ovat myös itse pakanneet reppunsa ja minä olen vain näyttänyt ilmansuunnan.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap tästä!
Sinällään on loogista, että yksinhuoltajia niin kovasti mollataan - me ollaan niitä naisia, jotka ovat jättäneet kelvottomat miehet. Ollaan otettu vastuu ja ollaan niitä vanhempia, jotka hoitavat kaiken. Hyvä me!
Ole hyvä. Tosin mä en tässä nostanut esille ainoastaan äitejä vaikka itse sellainen olen. Tarkoituksella yritin puhua tasapuolisesti vanhemmista, koska on paljon totaali-yh isejäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap tästä!
Sinällään on loogista, että yksinhuoltajia niin kovasti mollataan - me ollaan niitä naisia, jotka ovat jättäneet kelvottomat miehet. Ollaan otettu vastuu ja ollaan niitä vanhempia, jotka hoitavat kaiken. Hyvä me!
Multa kylläkin lähti se mies, toisen naisen matkaan. Ja minun lapsen elämässä on ollut muitakin välittäviä aikuisia ja vastuunkantajia. Lapset ovat myös itse pakanneet reppunsa ja minä olen vain näyttänyt ilmansuunnan.
No, nämä totaalit ovat ryssineet myös ne muut ihmissuhteensa kuin vain suhteensa lapsensa isään.
Miehille tyypillistä ns. lyödä hanskat tiskiin pienimmästäkin vastoinkäymisestä, ja hylätä lapsensakin vaikka ne on yhdessä tehty ja jopa kasvatettu. Tunnekylmää. Sillä tavalla purkaa sitä pettymystä että nainen ottanut eron kun mies ei osannut olla puolisokaan. Näkevät lapsessa vain sen exänsä, eivät sitä että 50% lapsesta on he itse.