Vierailijat laitoksella? Kotona?

Synnytyspäivänä miehen veli, vaimo ja heidän 1v. tytär. Kivan piristävää olivat vierailut. Hakemaan kotiin tuli mies anopin tykö (anoppi oli meillä lemmikkejä hoitamassa tuon sairaala-ajan kun mies oli töissä kiinni).



Kotona olikin sitten tosi tylsää, kun juuri kukaan ei uskaltanut tulla käymään kun halusivat antaa olla rauhassa. Miehen työkaveri kävi kukatkin heittämässä melkein ovelta sisään, ettei häiritse. Ihan turhaa. Sama jatkui ekoina kuukausinakin, että jälkeenpäin sai sitten kuulla että monikaan ei uskaltanut tulla, vaikka miehellekin sanoin että muistaa mainostaa sitä että kyläilemään ovat ihmiset tervetulleita! Sukulaisia meillä on vähän ja asuvat kauempana, joten heitä ei näkynyt vaan mentiin sitten heille..

tervetulleita myöhemmin teille kotiin. Esikoista odottaessani olin huoneessa, jossa meitä synnyttäneitä oli 4. Yhdellä heistä taisi ravata koko suku ties monennessako polvessa vierailulla ja täytyy sanoa että kyllä häiritsi.



Sairaalassaoloaikakin jää yleensä niin lyhyeksi, että kyllä fiksut ihmiset ymmärtävät että myöhemminkin ehtii...



Niin siis mun luona silloin vierailivat tietenkin lapsen isä ja heidän lisäkseen isovanhemmat. Kaikki kaverit ja mun sisarukset kävi sitten kotona. Tämä kierros taitaa mennä aika saman kaavan mukaan, paitsi että esikoinen tulee katsomaan äitiä ja uutta vauvaa isän mukana.



JuniperusII rv 38+4

oli ne sitten tulossa katsomaan tulokasta sairaalaan tai osastolle. Ja kyllä fiksut ihmiset älyää itse kysyä että sopiiko tulla.



Minun ja mieheni sukulaiset asuvat kaikki monen sadan kilometrin päässä joten ketään ei käyny laitoksella, mistä olen tosi kiitollinen. Lapsella oli nimittäin kilpirauhasen vajaatoimintaepäily, verensokerien lasku, imetys ei ottanut sujuakseen, joten olis ottanu pattiin alkaa siinä vielä seurustelemaan vieraiden kanssa.



Minulla ärsytti sekin että yksi ystäväni oli arvannut että olen lähtenyt synnyttämään, kun puhelimeni oli ollut kiinni jo toista päivää. Ihminen sitten soitti osastolle ihan pokkana ja oli pyytänyt yhdistämään minulle. Ja soittikin sitten 2 kertaa joka päivä. lisäksi otti vähän nokkiinsa kun sanoin hänelle kotiinlähtöpäivänä puhelimessa että tänään ei oikein sovi tulla käymään kylässä, että halutaan koko perhe tutustella rauhassa toisiimme ja lepäillä.



Muista että sinulla tai kenelläkään muulla ei ole mitään VELVOLLISUUTTA ottaa vieraita vastaan ennenkuin itse jaksat. Jos siitä suuttuvat niin anna suuttua.

sairaalaan vai et. Fiksut ihmiset kyllä oikeasti osaavat kysyä itse, haluatko vieraita sairaalaan. Itse esimerkiksi ilmoitin kaikille (sekä kavereille että sukulaisille), että meitä voi tulla katsomaan kun olemme kotiutuneet, koska en halunnut mitään vieraita sairaalaan. Olimme mieheni kanssa perhehuoneessa ja meillä oli ihan mukava komistaan vauvan kanssa eikä kukaan häirinnyt. :) Erityisesti kun kukaan ei voi tietää missä kunnossa (= kuinka kipeä) olet synnytyksen jälkeen..

niin ei paljon naurattaisi jos yllättäen ovesta pölähtäisi vieraita onnittelujen kera. Siis sellaisia jotka vain tulevat ilmoittamatta...



Mutta kuten sanottua, vain täysi urpo olettaa että hän on tervetullut hetkenä minä hyvänsä....

Vaikka synnytykseni oli mielstäni suht helppo, toipuminen oli hidasta. Vietimme sairaalassa perhehuoneessa kuusi päivää. Neljäntenä päivänä vauvan isovanhemmat kävivät. Kolme päivää synnytyksestä laitoimme vasta tekstiviestit syntymästä tutuille ja ystäville. Viestissä kerroimme, että äiti toipuilee ja ilmoittelemme, milloinm saa tulla katsomaan.



Kotona otimme vieraita vastaan vasta kahden viikon päästä ja sittenkin " yksitellen" . En siis pitänyt mitään kahvittamista. Anoppi leipoi pullaa pakkaseen, muuta ei tarjoiltu. Vierailut menivät kivasti, ilman suurempaa touhotusta. En väsynyt niistä. Kaikki kunnioittivat pyyntöämme eikä kukaan kommentoinut mitenkään ihmetellen tms. Oli mukava rauhoittaa alku omalle perheelle.



Suosittelen, että mietit tilannetta sitten, kun tiedän omat voimasi ja jaksamisesi. Vieraat eivät ole pääasia. Ehtivät kyllä nähdä pienen ihmeenne aikanaan. Omat läheisimmät ihmiset on mukava saada jakamaan iloa piaankin.

Esikoisen kanssa olin sairaalassa 6 vuorokautta. Siellä kävivät vauvaa katsomassa molemmat isovanhemmat, mun sisko perheineen ja yksi ystäväni. Osastolle ei vierailla ollut asiaa (siis sairaalan sääntö, vain isä ja vauvan sisarukset oli tervetulleita osastolle), vaan heitä otettiin vastaan aulatilassa. Oli ihan kiva että kävivät, sillä aika kävi pitkäksi.



Kotona sitten olisin kaivannut rauhaa, kun esikoisen kanssa kaikki oli uutta ja olo oli kaikkea muuta kuin reipas ja iloinen (viikko valvottuja öitä, kova baby blues jne.), mutta anoppi ja appiukko paukkas heti seuraavana päivänä (ja vieläpä tosi myöhään illalla) kylään ja viipyivät liian kauan ja vaativat passausta. Olin tosi väsynyt ja melkein käskin miestä heittää heidät pihalle... Seuraavana päivänä tuli mun äiti ja sisko, mutta heillä oli ruoka mukana ja isot rotinat, äiti siivosi, silitti, tiskasi, näytti miten vauvaa kylvetetään jne. ja oli isona apuna. Tämä vierailu oli lepoa, ruokahuolto pelasi ja minä keskityin koko päivän vain imettämään ja mieskin sai vain ihailla meitä :)



Eli riippuu täysin vieraista, miten jaksaa ja haluaa ottaa vastaan!



Toisen vauvan kanssa oltiin sairaalassa 1vrk ja kotiin pyysin heti samana päivänä yhtä ystävää käymään. Olin hyvässä kunnossa ja vauva ns. helppo tapaus. Meillä kävikin aika paljon vieraita heti alkuun ja jaksoin passata ja siivota ja laittaa. Toki isä oli isyyslomalla, mutta hän keskittyi esikoiseen.



Eli vieraiden jaksaminen riippuu myös siitä omasta olotilasta!!



Kannattaa siis sanoa kaikille, että te PYYDÄTTE sitten vauvaa katsomaan, kun siltä tuntuu. Ehkä nopeasti, ehkä ette. Sen näkee sitten kun vauva syntyy.

Helpottavaa huomata, etten ole ajatuksineni ainoa. Taidanpa keskustella etukäteen vanhempiemme kanssa toiveista, niin ei tule ylläreitä :)

olosta kannattaa muuten ottaa selvää, siis siitä ketkä sinne saa tulla kattomaan ja ketkä ei.

Mä olen itse oikein tyytyväinen siihen käytäntöön mikä on EKKS;sa..synnärillä saa käydä VAIN isät, isovanhemmat ja sisarukset, muut käyvät sitten myöhemmin kotona jos käyvät. Tuolla on vielä sekin että kun tilat on kuulema kovin niukat niin vain isät pääsee huoneeseen, ja muut vieraat (isovanhemmat ja sisarukset) tavataan käytävässä olevassa " oleskelutilassa" . Mun mielestä tää kuulostaa kauheen hyvältä ajatukselta, kun lueskelee muiden kokemuksia siitä että puol sukua on käyny sairaalassa ihailemassa vauvaa..



Tappert 39+3

eli kannattaa ottaa puheeksi etukäteen. Itse ilmoitin etukäteen että mies ilmoittelee synnytyksen jälkeen koska/jos sopii tulla sairaalaan. Todellakin kun ei voi tietää missä kunnossa itse ja vauva on. Siltikin kannattaa painottaa myös niitä vierailuaikoja. Itsellä kävi niin että kakkonen syntyi aamulla puoli kuuden aikaan ja pääsimme osastolle ehkä 9 pintaan. Sanoin miehelle että olen ihan kunnossa että saa tulla tänään jo vieraita, lähinnä isovanhemmat jos haluavat. No, eiköhän appivanhempani sitten tulleet jo ennen vierailuaikaa ja täytyy kyllä sanoa että otti päähän ja rajusti. Olin juuri hätäsesti tullut suihkusta ja olisin ehkä kaivannut hieman enemmän omaa aikaa. Siinä kun odottelimme miestäni ja esikoista sairaalaan, appiukko kehtasi jopa mainita olevansa väsynyt kun tuli nukuttua huonosti...niinpä.



Minusta oli hyvä järjestely että kaikki äidit meidän huoneesta ottivat vieraansa vastaan aulan yleisissä tiloissa eikä huoneessa. Meitä oli kolme synnyttänyttä ja pelkästään miesten ja sisarusten ramppaus huoneessa oli välillä liikaa. Kuitenkin sitä yrittää nukkua silloin kun oma vauva sen sallii.

anopille tuosta sukulais-asiasta. Erityisesti sanoin, että lienee parasta ettei muuta sukua tule kuin isovanhemmat ja meidän sisarukset. OYS on synnytyssairaalana, joten sielläkin muistaakseni on tuo aulatiloissa seurustelu suotavaa, eikä ilmeisesti muita kuin isovanhemmat, isä ja vauvan sisarukset ole tervetulleitakaan. Ihan hyvä! Pitää laittaa mies sitten ilmoittelemaan, että kerrotaan KUN/JOS saa tulla osastolle. Kavereille vois kertoilla vasta pikku viiveellä, niin eivät osaa eksyä sinne sairaalaan. Kotiakin ehtii sitten joskus... parin viikon kuluttua. Jotenkin ajatus kauheasta kyläilyrumbasta ahdistaa, kun itsekään ei vielä tiedä miten sen vauvan kanssa oikein toimitaan.

Sairaaloissa on vähän erilaisia ohjeita vierailijoiden suhteen. Yleistä on, että vierailijoita tavataan muualla kuin huoneessa, ettei häirittäisi paljon muita samassa huoneessa olevia äitejä ja vauvoja. Ja sitten on ne vierailuajat. Itse synnytin Keski-Suomen keskussairaalassa ja siellä oli huoneen kansiossa tosin sitten väärää tietoa tuosta asiasta. Ohjeen mukaan vieraita sai käydä päivällä mihin aikaan vain, mutta sitten hoitaja ilmoitti vierailuajaksi tunnin ajan alkuillasta. Meillä kyllä siitä huolimatta ryysi pari sukulaista katsomaan vauvaa heti samantien synnytyksen jälkeisenä aamuna.



Tärkeintä on se mitä itse haluat. Jos tuntuu siltä, ettet haluakaan tavata ketään muita ihmisiä, sano siitä selvästi ( + pyydä miestäsi kieltämään vierailijat). Itseäni otti ihan täysillä päähän ja on jäänyt jälkeenpäin vielä jostain syystä ihan vaivaamaan, että meille noita miehen sukulaisia pukkasi sinne sairaalaan heti samantien, vaikka olin (omasta mielestäni ihan selkeästi) miehelle puhunut jo raskauden aikana, etten varmaankaan halua vieraita ekana päivänä sinne. Mua ei ilahduttanut niin ollenkaan, että kun siellä sängyllä väsyneenä, likaisena ja vähän kipeänäkin olin, ja yhtäkkiä ovi aukesi ja nämä pällistelee innoissaan siellä oviaukossa :-/... Yritin siinä sit vaan häätää miehen ja vauvan käytävään, mutta eihän siinä sit kuitenkaan kehdannut jäädä huoneeseen jumittamaan, kun tultiin patistamaan liikkeelle ja vastaanottamaan jotain lahjapaketteja.



Ja jotenkin sitä on siinä vaiheessa niin tunteellisena, että kaikki mahdolliset huonot jutut jää sitten mieleen tai niistä pahoittaa mielensä paljon helpommin. Eli samoin kuin synnytykseen liittyviä asioita, myös noita osastolla oleskeluun liittyviä, kannattaa miettiä ja puhua vaik miehen kanssa etukäteen.



Mii-

Meillä kävi niin, että poju syntyi 1/2007 aamulla 8:47 ja viestit syntymästä lähetimme vasta päästyämme osastolle 12-13 aikaan. Tämän jälkeen alkoi ihanien onnittelujen virta, mutta myös soittojen rumba, koska voisi poikaa tulla katsomaan?



Teimme selväksi että vasta seuraavana päivänä olisi hyvä aika vierailijoille, silloinkin vain isovanhemmat ja sisarukset olisivat tervetulleita. Lähipiiri oli niin tilannetajuista porukkaa, että vain isovanhemmat tulivat ja viipyivät hetken. Olisimme jopa toivoneet heidän viipyvän hiukan pidempään. NIin hellyttävää oli katsoa heidän hymyjään ja onnellisia fiiliksiä.



Toisena päivän tuli poikaa katsomaan mieheni veli vaimonsa ja pienen tyttären kanssa. Muuten kaikki meni ok, mutta langanlaiha vaimo kehtasi sairaalassa lähes ensimmäiseksi tokaista tuomistaan suklaista, että minä en sitten syö. Hirveesti pitäs laihduttaa, kauhea läski olen!! Voi taivas että osas ottaa päähän tuo kommentti! Itse olet siinä räjähtäneenä ja mahanahka roikkuvana, turvoksissa ja toinen kehtaa laihdutuskuuristaan tehdä numeron. No olinko liian herkkänahkainen tuolloin kaikelle? Kenties.



Toisena päivänä tuli sitten myös kutsumattomia vieraita! Tuon veljen vierailun aikana paikalle pölähtivät tuttavapariskuntamme kahden lapsensa kanssa 4v ja 4kk, ja heidän vierailunsa aikana vielä yksi lapseton kaveri, joka vauvaviestin saatuaan heti tokaisi, että " täytyy nyt kattoa kerkeekö teitä kattomaan sairaalaan kun on näitä kiireitä" - asenne oli siis omassa navassa.

No kerkisihän se ja vielä kutsumatta ja ilmoittamatta mitään!!! Silloin tuntui että oli kyllä ihan liikaa vieraita! 5tuntia istuimme käytävällä putkeen ja olin kauhean huolissani vauvasta että se saa jo jonkun flunssan tuulettimista ja ilmastoinnista.



Muutenkin minulla oli jo raskauden loppuvaiheessa olo, että siellä se turvassa saa vielä rauhassa köllötellä. Kammotti ajatus että kohta kaikki repii sitä sylistä syliin ja lähmivät sitä pesemättömillä käsillään! Halusin pitää pieneni turvassa. Minä tein harvinaisen selväksi kaikille vierailijoille, että kädet on pestävä ennen kuin koskee lapseen. Taisi joku suuttuakkin siitä, mutta en välittänyt!! Nythän on kaikkia viruksia niin kauheasti liikkeelläkin. Onneksi lähipiirille tuollainen asia nyt oli jo itsestäänselvä.



Tästäpä nyt tuleekin pitkä tarina, mutta kerronapahan vielä kokemuksia kotiin päästyämme..



Tuosta samaisesta kutsumattomasta vieraastamme sairaalassa tuli oikea piikki lihaani kotiin päästyämme. Hänellä sattui olemaan luppoaikaa kovastikkin samoihin aikoihin kun olimme kotiutuneet. Ensinnäkin hän yritti tulla kotiin vauvaa katsomaan samana iltana kun olimme tulleet sairaalasta. En suostunut, halusimme päästä kotiutumaan rauhassa.

Seuraavana aamuna hän olikin sitten jo ovemme takana yllätyskäynnillä, omien sisarustensa kanssa!

Kun heki haluavat nähdä pikku-vauvan! Voi luoja että minua otti päähän! Tei selväksi että tässä nyt asetutaan vielä ja kaivataan omaa rauhaa, mutta ei mitään " tilannetajua" , kommentti oli vaan että " ei minua haittaa" ! Sama yllätyshyökkäys taktiikka oli hänellä käytössä kolmisen viikkoa eikä koskaan tiennyt kuka hänellä on mukanaan, kun täällä on niin ihana pikku-vauva. Me vaan tultiin ihan piipahtamaan! AIna sama tarina. Me teimme jo niinkin että emme avanneet ovea ja sammutimme valot saadaksemme olla rauhassa. Sanoin hänelle asiasta, hienotunteisesti kylläkin, mutta ei hän ottanut kuullakseen.



Hän on myös ennen lapsen syntymää joskus ollut pahaan aikaan tulossa kylään, ja jos olen selvästi kieltänyt, ei tänään - on hän jankannut ja jankannut, että jos mä ihan piipahdan vaan, mä tosiaan voisin tänään vaan tulla käymään kun sitten on taas muuta menoa yms. Hirveetä kun ei selvää EItä vaan usko!!

Hän onneksi muutti paikkakunnalta, ja saimme vauvan kanssa omaa rauhaa. Se on totta että sitä on niin herkkänä kaikelle siinä tilanteessa, että muistan tämän inhotavan fiiliksen varmaan ikuisesti. Tästä jäi myös meidän välillemme " arpia" .



Että tällainen tarina, kiva jos jaksoit lukea näin pitkälle :)

Odotellaan ensimmäistä lasta ja saatiin synnytyssairaalasta ohjeita vieraiden varalle. Ihan kirjallisesti oli laitettu, että olis hyvä rajoittaa vieraiden määrä aina kahteen kerralla, koska huoneessa on muita äitejä vauvoineen. Olen jo ilmoittanut, että tulevat isovanhemmat voivat tulla katsoon ja muut sitten kun ollaan kotiuduttu ja rauhoituttu hetken kolmistaan. Mun suku on aika sellasta kohkottavaa ja äänekästä sakkia joten aattelin rauhoittaa hermoja ennen kuin sieltä alkaa tippua jos jonkinlaista neuvoa. Äiti veti pienen herneen ensin nenään, se kun oli ajatellut muuttavansa meille alkuajaks (huoh!).



Saa nähdä, miten tää sit käytännössä tulee meneen, mutta nyt aattelen, että haluan olla parit ekat päivät ihan rauhassa:)

eka odotellaan ja sukua/tuttuja on paljon. osa tosin osaa olla huomaavaisia ja " helppoja" , mut osasta en menis takuuseen :)



kaikki me sisarukset+veljen lapset ollaan synnytty Satakunnan keskussairaalassa, jossa osoaston ovessa on ollu selkeä lappu vierailuajoista ja ketkä saa tulla (isä, vauvan sisarukset ja isovanhemmat). poikkeuksia voidaan tehdä, mutta niistä sovitaan erikseen. minä esim. kävin katsomassa veljen lapsia/kaverin lasta osastolla, mutta kysyin ensin sopiiko. hoitaja kävi kysymässä äidiltä jaksaako ottaa vieraita vastaan/nousta esim. päivähuoneeseen ja jos huoneeseen ois ollu tulossa ni muiltakin äideiltä kysyttiin häiritseekö. jos olis tullu kielto niin olisin poistunu. enkä yhtään ois pahastunu, ymmärtäisin kyllä. ja todella toivon, ettei kukaan vastentahtoisesti myöntyisi vaan suoraan sanoisi sopii tai ei.



jos itselle tulee eteen tilanne, että vieraita olis tulossa, mutten jaksais ni sanosin suoraan. jos siitä ottasivat nokkiinsa ni ihan vapaasti! ja tietysti muilta äideiltä pitää kysyä, ettei häiritse ja heidän toiveensa ottaa huomioon.



isolle osalle sukua ois tietty helpompaa tulla sairaalaan kuin meille kotiin (asutaan kauempana " metsässä" )... mut sit voivat odottaa " ristiäisiin" saakka :)



kaikkea hyvää kaikille! älköön hankaluudet osuko teillemme :)



Tiina ja vauvanen rv 30

Ekan synnytyksen jälkeen ilmoitimme itse lähimmille minä päivänä saa tulla. Tämä ei meillä auttanut-isäni oli synnytyssalin oven takana parhaimmillaan kytiksellä kun synnytys oli vasta käynnissä...



Tokan kohdalla ilmoitettiin strategiset mitat ja lähisuku tuli toisena päivänä käymään. Kotiin ei otettu ekaan 2vko vieraita, koska olin toisenkin synnytyksen jälkeen kuin kuollut ja lähellä synnytysmasennusta, vauvalla koliikkia ja oli kivempi aloittaa perheenä ilman paineita siivouksista ja tarjoiluista.



Nyt kolmannen kohdalla toivoisin, että olisin sairaalassa tolkuissani, niin että kaikki lähimmät kävisivät siellä jo ja kotona saisimme olla pari vko rauhassa.

Kaikki olivat kauhean innoissaan vauvasta, minä olin huonokuntoinen, mutta innokas tapaamaan kyllä läheisiä. Minulla kävi sikäli hyvä tuuri, että olin yksin huoneessa, joten siellä tapasin sitten vieraita. Meillä kävi molemmat isovanhemmat, veljeni ja hänen vaimonsa, miehen veli, vauvan tuleva kummitäti, serkku ja serkun mies sekä yllättäen vielä kummitädin isä!! (tämä viimeeksi mainittu käytävässä, viipyi ehkä 2min).



No, EN olisi halunnut sairaalaan todellakaan appivanhempia enkä miehen veljeä. Eivät ole läheisiä, eivätkä yhtään tajunneet, että haluaisin imettää rauhassa, käydä suihkussa jne.Ottivat vauvasta kuvia hulluna, minusta eivät välittäneet yhtään. Muut vieraat tajusivat kyllä, että imetykseen tarvitsen omaa rauhaa jne.



Nyt olen päättänyt, että sairaalaan ei tarvitse kaikkien rynniä. Appivanhemmille mies saa sanoa, että eivät tule. Mitään serkkujakaan en suostu ottamaan nyt sinne. Minulle muuten synnytyslääkäri lupasi lapsen kummitädin vierailun viime kerralla.



t.hannah81 rv 37

mutta meillä vanhemmat kysyi jaksanko jos tulevat jos sairaalaan käymään. ja siis kävivät jo siellä.



parhaiden ystävieni kanssa olimme etukäteen puhuneet että he tulevat sairaalaan jo katsomaan pikkuista, mutta muutimme yhdessä tuumin viime tipassa mielen kun muistimme että sairaalaan ei suositella kuin vanhemmat +isovanhemat+ sisarukset.



niimpä he tulivat kotiin käymään. ja koska olin itse niin hyvässä kunnossa niin sanoin että voivat tulaa heti kun olemme kotona. näin tekivät. mies ehti juosta lähikaupasta kahvia ja pullaa kun ovikello soi :) ite tykkäsin kovasti kun kävivät heti alkuunsa kun toinen on vielä niin ruttu :D

Ensimmäinen lapseni syntyi 11/05 klo 01.43.Anoppi pukkasi vierailulle klo 8 kutsumatta.Otti nukkuvan vauvan lupaa kysymättä sängystä,eikä meinannut antaa edes imetettäväksi kun tyttö heräsi.Tästä alkoi ahdistus kierre anoppia kohtaan joka jatkuu yhä.Jouduin olemaan laitoksella 6 päivää tytön kohonneiden bili arvojen takia.Anoppi kävi kutsumatta joka päivä ja vierailut kestivät aina väh.2h.Yritin kyllä sanoa etten jaksa vieraita joten hän kielsi kaikkien muiden vierailut paitsi omansa.Sama homma jatkui kotiuduttua,ainoana erona oli että vierailut pidentyivät 5h.Miehellä ei ollut pokkaa sanoa äidilleen vastaan joka johti taas siihen että meidän välimme menivät todella huonoon kuntoon.Ja ovat sitä osittin vieläkin.Nyt odotan toista lastamme ja pelkään jo kauhulla hänen syntymäänsä ja mitä se tuo tullessaan.Vauva syntyy toukokuussa.Ystävien ja omien sisarusten ja vanhempien vierailut olivat mukavia ja piristäviä.Kukaan ei ottanut vauvaa ilman lupaa saati sitten kesken unien.Ja tajusivat pitää vierailut lyhyenä sanomatta.Toivottavasti kukaan ei ole kokenut samaa eikä joudu kokemaan.