Lue keskustelun säännöt.
Vihaan itseäni
12.02.2025 |
Noniin, tässäpä kunnolla negatiivisuutta. Vihaan omaa kehoani, eritoten reisiäni, jotka ovat paitsi läskit, myös täysin selluliitin peittämät. Pituus 168, painoa 73kg joten ylipainoa on. Vyötärö n. 60cm mutta lantio onkin lähemmäs 100cm. Muutama vuosi painoin n. 90kg, ja siitä olen nyt saanut painoa alas, mutta edelleen olen ylilihava. En pääse millään normaalipainoon.
Kaikkea on kokeiltu vuosien varrella; olen laihduttanut 15-vuotiaasta ja nyt olen 30-vuotias. Jouduin nuorempanakin liikkumaan todella paljon, jotta pysyin normaalipainoisena. Muutama vuosi sitten lihoin lääkityksen takia, joka ilmeisesti aiheutti muutakin haittaa. Paino pysyy noissa lukemissa sillä, että teen aerobista liikuntaa 6krt viikossa ja syön mahd. vähän. Kaikki elämässäni pyörii vain laihduttamisen ympärillä. Kaikenlaisia treenejä ja erilaisia ruokavalioita olen kokenut, ja ne eivät auta. En voi syödä montaa pientä ateriaa päivässä, koska se lihottaa. Olen todella väsynyt ja en tiedä, saanko ikinä ne laihat reidet ja kropan, joista haaveilen. Mitä tässä voi enää tehdä, vai onko rasvaimu ainoa vaihtoehto? Reiteni ja koko kroppa on ihan hirveän näköinen. En halua enää syödä enkä jaksa treenatakaan, kun se ei auta mitään. Minussa ei ole mitään hyvää, kaikki minussa on väärin. Inhoan itseäni joka päivä, kun katson peiliin. Semmoinen valitus tähän päivään.
Kommentit (11)
Joskus ihminen vain on järkyttävän itsekeskeinen ja olemattomalla itsetunnolla varustettu, tähän kun lisätään uhriutuminen ei ole vaikea ymmärtää että tällaisen henkilön päässä on vikaa, suuresti vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea tilanne ja ymmärrän, että olet turhautunut. Hienoa kuitenkin, että olet jaksanut liikkua - se on aina hyvästä. Onko verikokeet otettu ja poissuljettu sairauksien mahdollisuus?
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne ja ymmärrän, että olet turhautunut. Hienoa kuitenkin, että olet jaksanut liikkua - se on aina hyvästä. Onko verikokeet otettu ja poissuljettu sairauksien mahdollisuus?
Joo, verikokeet on otettu eikä löydetty mitään. Tietty aikaisemmin ollut lääkitys lihotti ja sekoitti myös ilmeisesti aineenvaihdunnan ihan täysin.
Et ole edes lihava.
Olet mennyt markkinamiesten vedätyksen. Ne tienaa sillä, että nainen ei ole koskaan tarpeeksi hyvä, kaunis ja laiha.
Mies hallitsee naista parhaiten kun nainen on laiha ja heikko, mitätön, huomaamaton.
Miesten maailma diggaa kun naisen energia menee syömisen tarkkailuun ja ulkonäön murehtimiseen, eipä ehdi nainen miettimään liikaa järkeviä.
Onneksi olkoon, sinusta on tulossa miesten mieleen oleva kiltti ovimatto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole edes lihava.
Olet mennyt markkinamiesten vedätyksen. Ne tienaa sillä, että nainen ei ole koskaan tarpeeksi hyvä, kaunis ja laiha.
Mies hallitsee naista parhaiten kun nainen on laiha ja heikko, mitätön, huomaamaton.
Miesten maailma diggaa kun naisen energia menee syömisen tarkkailuun ja ulkonäön murehtimiseen, eipä ehdi nainen miettimään liikaa järkeviä.
Onneksi olkoon, sinusta on tulossa miesten mieleen oleva kiltti ovimatto.
Kyllä sä saat tehdä tästä tommosenkin johtopäätöksen, mutta ei ylipaino ole terveellistä ja on hyvä päästä normaalipainoon. Ja mistä tulee olettamus, että laihat naiset on mitättömiä? Ei minua edes kiinnosta miesten mielipiteet, koska itse näen oman kroppani joka päivä peilistä ja en pidä siitä. Minä olen se, joka joutuu omassa kehossani elämään. Reisistäni näkee heti, että ylipainoa on.
Vierailija kirjoitti:
YHYY VIHAAN ITSEÄNI 😫
Turpa kiinni nulikka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että, ihan ensiksi haluan sanoa, että olen tosi pahoillani, että tunnet näin. Kuulostaa siltä, että olet käynyt läpi todella raskaan matkan, ja on ihan ymmärrettävää, että olet uupunut ja turhautunut. Haluan kuitenkin muistuttaa sinua yhdestä asiasta: sinä et ole pelkkä keho, eikä sinun arvosi määräydy senttien, kilojen tai peilikuvan perusteella. Olet paljon enemmän.
Sinä olet ihminen, jolla on tunteita, ajatuksia, kokemuksia ja unelmia. Ja vaikka oma kroppa tuntuisi nyt viholliselta, se on silti sinun se on kantanut sinua läpi elämän, se on selvinnyt vaikeista ajoista, ja se ansaitsee rakkautta ja lempeyttä.
Kuulostaa siltä, että olet tehnyt jo ihan valtavan työn ja laittanut mielettömästi aikaa ja energiaa kehosi muuttamiseen. Mutta samalla se on vienyt sinulta iloa ja jaksamista. Mietin vain, olisiko mahdollista lähestyä tätä nyt eri näkökulmasta? Ei itseinhon ja ankaruuden kautta, vaan pienin askelin kohti armollisuutta? Ehkä kehosi ei ole "vihollinen", vaan väsynyt kumppani, joka tarvitsisi hyväksyntää ja lepoa.
Jos yhtään mahdollista, suosittelen lämpimästi puhumaan jollekin ammattilaiselle ei siksi, että sinussa olisi mitään vikaa, vaan siksi, että olet käynyt niin pitkään läpi tätä taistelua yksin, ja kukaan ei ansaitse kärsiä yksin. Myös vertaistuki tai kehopositiiviset yhteisöt voivat auttaa löytämään uudenlaisia näkökulmia.
Ja vielä lopuksi: Sinä olet arvokas. Sinä olet tärkeä. Sinussa on paljon hyvää, vaikka et juuri nyt sitä näkisikään. Lähetän sinulle ison halauksen ja toivon, että löydät vielä lempeyttä itseäsi kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi että, ihan ensiksi haluan sanoa, että olen tosi pahoillani, että tunnet näin. Kuulostaa siltä, että olet käynyt läpi todella raskaan matkan, ja on ihan ymmärrettävää, että olet uupunut ja turhautunut. Haluan kuitenkin muistuttaa sinua yhdestä asiasta: sinä et ole pelkkä keho, eikä sinun arvosi määräydy senttien, kilojen tai peilikuvan perusteella. Olet paljon enemmän.
Sinä olet ihminen, jolla on tunteita, ajatuksia, kokemuksia ja unelmia. Ja vaikka oma kroppa tuntuisi nyt viholliselta, se on silti sinun se on kantanut sinua läpi elämän, se on selvinnyt vaikeista ajoista, ja se ansaitsee rakkautta ja lempeyttä.
Kuulostaa siltä, että olet tehnyt jo ihan valtavan työn ja laittanut mielettömästi aikaa ja energiaa kehosi muuttamiseen. Mutta samalla se on vienyt sinulta iloa ja jaksamista. Mietin vain, olisiko mahdollista lähestyä tätä nyt eri näkökulmasta? Ei itseinhon ja ankaruuden kautta, vaan pienin askelin kohti armollisu
Lepoa ei voi olla koska lihon levonkin aikana. Niin kauan kuin olen lihava en hyväksy kehoani. Olen siis myös ruma, mutta sen rumuuden nyt jotenkuten kestäisi jos olisi edes laiha. Olin 3 viikkoa kipeänä ja lihoin sinäkin aikana 3kg. Olen ollut syömättä 10 päivää ja lihoin sinäkin aikana. Ja joo, nyt joku sanoo että silloin lihoo koska keho on säästöliekillä, mutta jännästi ne anorektikotkin laihtuu ja lyön vetoa, että jos joku toinen olisi tuon ajan syömättä niin kyllä laihtuisi.
Ja koska olen sen kokoinen kuin olen, ei kukaan usko, että oikeasti liikun joka päivä. Joten ne neuvot on aina samat "liiku enemmän ja syö vähemmän", mutta kun se ei auta. Näihin reisiin varsinkaan ei auta mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole edes lihava.
Olet mennyt markkinamiesten vedätyksen. Ne tienaa sillä, että nainen ei ole koskaan tarpeeksi hyvä, kaunis ja laiha.
Mies hallitsee naista parhaiten kun nainen on laiha ja heikko, mitätön, huomaamaton.
Miesten maailma diggaa kun naisen energia menee syömisen tarkkailuun ja ulkonäön murehtimiseen, eipä ehdi nainen miettimään liikaa järkeviä.
Onneksi olkoon, sinusta on tulossa miesten mieleen oleva kiltti ovimatto.
Kyllä sä saat tehdä tästä tommosenkin johtopäätöksen, mutta ei ylipaino ole terveellistä ja on hyvä päästä normaalipainoon. Ja mistä tulee olettamus, että laihat naiset on mitättömiä? Ei minua edes kiinnosta miesten mielipiteet, koska itse näen oman kroppani joka päivä peilistä ja en pidä siitä. Minä olen se, joka joutuu omassa kehossani elämään. Reisistäni
Kuka opetti sinulle että olet huono, vääränlainen ja viallinen jos et ole laiha? Media ja miehet.
Meneehän se elämä kai noinkin, itseään vihatessa ja reisiään mittaillessa. Typerää. Elämä tuo vielä oikeitakin ongelmia.
Jos muut vaihtoehdot on kokeiltu, niin sitten vaan rasvaimuun. Tosin se on Suomessa kallista, ja huom. yleensä hinnoitellaan niin, että jokaisesta kehon alueesta, johon rasvaimu tehdään, joutuu maksamaan erikseen. Ja senhän jälkeen voi lihota takaisin, mutta saisit ainakin pienen "tauon" tuosta lihavuudesta.