Mies ahdistuu jos vietämme liikaa aikaa yhdessä

Teettekö te kaiken siellä kotona yhdessä? Jos on kylässä jonkun luona, niin silloin yleensä vietetään aika tiiviisti se aika yhdessä. Nyt kuitenkin asutte yhdessä. Voit ihan hyvin kadota pitkälle lenkille tai mennä makuuhuoneeseen oven taakse lukemaan kirjaa. 

Minä samaistun ja hulluksi tulisin. Eikä tämä tarkoita etten tykkäisi. Päin vastoin. Mitä enemmän tykkään, sitä enemmän olen tuntosarvet pystyssä. Se mitä toinen voi tehdä, niin antaa vaan sitä tilaa. 

Vierailija kirjoitti:

Teettekö te kaiken siellä kotona yhdessä? Jos on kylässä jonkun luona, niin silloin yleensä vietetään aika tiiviisti se aika yhdessä. Nyt kuitenkin asutte yhdessä. Voit ihan hyvin kadota pitkälle lenkille tai mennä makuuhuoneeseen oven taakse lukemaan kirjaa. 

Esim. meillä ei tulisi kuuloonkaan sulkeutua eri huoneeseen kuin puoliso. Tai edes lähteä yksin lenkille 😄 Mutta jos näistä on parisuhteessa eri mielipiteitä niin pitäähän siitä puhua suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Teettekö te kaiken siellä kotona yhdessä? Jos on kylässä jonkun luona, niin silloin yleensä vietetään aika tiiviisti se aika yhdessä. Nyt kuitenkin asutte yhdessä. Voit ihan hyvin kadota pitkälle lenkille tai mennä makuuhuoneeseen oven taakse lukemaan kirjaa. 

Eihän se pakko ole jos ei halua. Se voi mennä joka omaa aikaa kaipaa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan nähnyt kun koira heiluttaa häntäänsä ja hyppii ilmaan innostuneena kun omistaja palaa töistä kotiin? Nyt kuvittele koiran paikalle mies niin ymmärrät missä mättää.

?

Epäsuosittu mielipide, mutta jos olet oikean ihmisen kanssa yhdessä niin yhdessäolo ei tunnu ahdistavalta. Todennäköisesti jos joku tuntee kumppanin seurassa ahdistusta, et ole löytänyt oikeasti täysin sopivaa kumppania. Sori mut näin se menee.

Olen ekstrovertti enkä haluaisi muuttaa yhteen vielä uuden kumppanin kanssa. Tarvitsen omaa tilaa ja aikaa ajatella omat ajatukseni läpi. Hän on introvertti ja olisi paljon valmiimpi muuttamaan yhteen.

No anna toiselle yksinoloa jos se niin kerran vihjaa.

Vierailija kirjoitti:

Epäsuosittu mielipide, mutta jos olet oikean ihmisen kanssa yhdessä niin yhdessäolo ei tunnu ahdistavalta. Todennäköisesti jos joku tuntee kumppanin seurassa ahdistusta, et ole löytänyt oikeasti täysin sopivaa kumppania. Sori mut näin se menee.

Ei vaan onnistunutkin suhde tarvii omaa aikaa yksin kotona.

Itse olen seurustellut pari vuotta ja harkitsemme yhteenmuuttoa. Olemme puhuneet avoimesti siitä, että haluamme omaa tilaa, erityisesti minä. Uudessa kodissa olisi oma huone molemmille ja nykyisinkin voi aina sanoa, jos haluaa olla yksin tai tehdä muuta jonkun muun kanssa.

Puhukaa ihmiset! Kaikesta voi puhua eikä ole mitään väärää siinä, että haluaa olla itsekseen. Se kertoo, että on sisäinen maailma, joka tarvitsee tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäsuosittu mielipide, mutta jos olet oikean ihmisen kanssa yhdessä niin yhdessäolo ei tunnu ahdistavalta. Todennäköisesti jos joku tuntee kumppanin seurassa ahdistusta, et ole löytänyt oikeasti täysin sopivaa kumppania. Sori mut näin se menee.

Ei vaan onnistunutkin suhde tarvii omaa aikaa yksin kotona.

Ei, vaan jotkut ihmiset tarvitsevat. Eivät kaikki. Jotkut tekevät vapaaehtoisesti kaiken yhdessä ja se on heille juuri oikea tapa.

Vierailija kirjoitti:

Mä samaistun siinä mielessä, että olen myös ekstrovertti, joka kaipaa paljon omaa tilaa. Olen tosin nainen.

Onko tilanteenne aivan viime aikoina muuttunut siihen, että molemmat tekevät etätöitä kotoa? Jos ei, niin ihmettelen, miksi mies ylipäätään on muuttanut kanssasi yhteen. Itse tiedostan tarpeeni, enkä ole kenenkään kanssa yhteen muuttamassa. Nuorempana jo silloinen poikaystäväni pahastui, kun en halunnut muuttaa yhteen. Enemmän harmia siitä kuitenkin tulisi, jos muuttaisin jonkun kanssa yhteen ja sitten mies saisi kokea, ettei olisi kotonaan tervetullut.

Naistnkin kannattaisi alkaa suuttumaan ihan kunnolla, jos eivät saa tahtoaan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaistun mieheesi. Vaikka olisin kuinka rakastunut, en kestä jatkuvaa yhdessäoloa. Ja vielä vähemmän kestän sitä että joku kiehnää ympärilläni häntäänsä heiluttaen ja huomiota kerjäten. Tarvitsen tilaa.

 

En ole yhtään sellainen että kiehnäisin.

Mies ennemminkin tulee halimaan koko ajan. Minä en, teen omia juttuja.

Mutta sitten miestä kuitenkin ahdistaa jotenkin.

 

Ap

Meillä mies on introvertti ja ja minä ekstrovertti, ja mies on aina kotona. Minua ahdistaa se miehen äänetön, eleetön jatkuva läsnäolo, jossa ollaan samassa tilassa mutta kohdellaan toista kuin ilmaa. Ymmärrän sen että on hyvä osata olla vaan ja että mies ei jaksaisi jatkuvasti vuorovaikuttaa, mutta minä kaipaan sen lisäksi sekä aktiivisempaa seuraa että yksinoloa, joissa kummassakaan ei tarvitse yrittää mukauttaa itseään siihen toisen niukkuuteen eikö tarvitse miettiä onko liikaa tai tuleeko torjutuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaistun mieheesi. Vaikka olisin kuinka rakastunut, en kestä jatkuvaa yhdessäoloa. Ja vielä vähemmän kestän sitä että joku kiehnää ympärilläni häntäänsä heiluttaen ja huomiota kerjäten. Tarvitsen tilaa.

 

En ole yhtään sellainen että kiehnäisin.

Mies ennemminkin tulee halimaan koko ajan. Minä en, teen omia juttuja.

Mutta sitten miestä kuitenkin ahdistaa jotenkin.

 

Ap

Meillä mies on introvertti ja ja minä ekstrovertti, ja mies on aina kotona. Minua ahdistaa se miehen äänetön, eleetön jatkuva läsnäolo, jossa ollaan samassa tilassa mutta kohdellaan toista kuin ilmaa. Ymmärrän sen että on hyvä osata olla vaan ja että mies ei jaksaisi jatkuvasti vuorovaikuttaa, mutta minä kaipaan sen lisäksi sekä aktiivisempaa seuraa että yksinoloa, joi

Ja lisään vielä, että silloin kun minulla on myös yksinoloa ja muuta seuraa, miehen seura on myöskin ihanaa. Mutta en jaksaisi olla koko ajan vain hänen kanssaan. 

Älä huoli, ihan normaalia. Rakastan miestäni yli kaiken, mutta en jaksaisi olla kenenkään kanssa saman katon alla 24/7. Tulisin hulluksi tuossa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. meillä ei tulisi kuuloonkaan sulkeutua eri huoneeseen kuin puoliso. Tai edes lähteä yksin lenkille 😄 Mutta jos näistä on parisuhteessa eri mielipiteitä niin pitäähän siitä puhua suoraan.

Täh?  Ilmeisesti käytte vessassakin yhdessä?   Onko kyseessä ihan järjetön läheisriippuvuus, mustasukkaisuus vai kenties kummatkin?    Kyllä mä ainakin ahdistuisin, jos toinen seuraisi perässä kuin varjo 24/7.

Kaikki varmasti tarvitsevat omaa aikaa ja yksinoloa, ja etätyöskentely ja vapaa-aika kotona on rankka yhdistelmä kun ei pääse eri ympäristöön kuten toimistolla. Samassa tilassa oleminen 24/7 kumppanin kanssa on aika intensiivistä ja ehkä miehesi vain tarvitsee enemmän omaa aikaa kun osaa/on tajunnut järjestää. Jos sovitte siitä että omaa aikaa saa ja pitää ottaa kun tarvitsee, ja että pidätte vaikka suunnitellun oman ajan heti töiden jälkeen niin saatte hengähdystauon.

Omalla kokemuksella vastaavasta tilanteesta voin samaistua ja vaikka kuinka toista rakastaa, se oma aika on oikeasti myös todella tärkeää. Etätyössä sitä ainakin itsellä oli vaikeampi jotenkin järjestää mutta se vaan pitää tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. meillä ei tulisi kuuloonkaan sulkeutua eri huoneeseen kuin puoliso. Tai edes lähteä yksin lenkille 😄 Mutta jos näistä on parisuhteessa eri mielipiteitä niin pitäähän siitä puhua suoraan.

 

Täh?  Ilmeisesti käytte vessassakin yhdessä?   Onko kyseessä ihan järjetön läheisriippuvuus, mustasukkaisuus vai kenties kummatkin?    Kyllä mä ainakin ahdistuisin, jos toinen seuraisi perässä kuin varjo 24/7.

Niin, sinä ahdistuisit siitä mikä meille on normaalia. Siksi näistä juuri pitää puhua sen oman puolison kanssa ja löytää molemmille sopivat tavat olla ja elää.

Kirjoituksesi oli silkkaa provoa, mutta me vaan tosiaan viihdytään yhdessä. Mitään negatiivista siinä ei ole, päinvastoin. Olisihan meillä vapaus tehdä mitä vaan yksin, mutta kun tykätään mieluummin tehdä yhdessä. Ja näin on ollut oikeastaan aina. Aiemmin ollaan oltu useissa samoissa työpaikoissakin, työparina 😊 Täysin toimiva parisuhde tämäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaistun mieheesi. Vaikka olisin kuinka rakastunut, en kestä jatkuvaa yhdessäoloa. Ja vielä vähemmän kestän sitä että joku kiehnää ympärilläni häntäänsä heiluttaen ja huomiota kerjäten. Tarvitsen tilaa.

 

En ole yhtään sellainen että kiehnäisin.

Mies ennemminkin tulee halimaan koko ajan. Minä en, teen omia juttuja.

Mutta sitten miestä kuitenkin ahdistaa jotenkin.

 

Ap

Aivan sama mitä teet. Mies kaipaa rauhaa ja yksinoloa, mutta sinun paikalla ollessasi kiehnää koska rakastaa sinua. Ristiriitaista eikö? 

Jokaisella ihmisellä on sisäisiä ristiriitoja, eli haluja ja tarpeita jotka menee päällekkäin. Näitä ilmaantuu pitkin elämää. Olennaista että niiden välille pitää löytää balanssi jota miehesi nyt yrittää tehdä. 

Nykymaailmaa kun katsoo, niin monet eivät edes tiedä mitä haluavat, tai puskevat apinanraivolla kohti yhtä tavoitetta ja ihmettelevät miksi eivät ole onnellisia. Esimerkiksi on täysin eri asia olla onnellinen tai menestynyt, ne ovat täydellisesti eri asioita, vaikka moni kokee ne samaksi. Minä haluan asian x, koska se on yhteiskunnallisesti ihailtua, mutta mitä MINÄ haluan voi olla ihan eri juttu, ja tuon yhteiskunnallisesti arvostetun asian tavoittelu voi syödä kaiken tilan muilta tarpeiltani, joita en edes tiedä olevan olemassa. Vaikeaa eikö? 

Teillä on hieno tilanne että mies tunnistaa mitä tarvitsee, nyt on sinusta kiinni, haraatko vastaan miettien vain omia tarpeita, vai haluatko että mies viihtyy teidän suhteessa pitkällä aikavälillä. Jos asia on sinulle mahdotonta hyväksyä, niin varmaan kannattaa keskustella vakavasti suhteen tulevaisuudesta. Kaikki ei sovi kaikille ja ihmiset yllättyvät itsestään läpi elämän, mikäli eivät elä laput silmillä, niin kuin iso osa nykypäivänä tekee.