Lue keskustelun säännöt.
Minkäikäinen lapsi suree kuolemaa?
Kommentit (21)
Mun lapset oli jo teinejä, kun isovanhempi kuoli. Surivat tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin 3v
Itkikö ihan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin 3v
Itkikö ihan?
Kaipasi koiraa itkien ja kyseli miksi se ei tule takaisin. Monta viikkoa tätä kesti.
Kaikenikäiset lapset surevat menetystään ja vaistoavat vanhempiensa surun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikenikäiset lapset surevat menetystään ja vaistoavat vanhempiensa surun.
Entä jos kyseessä esim isovanhempi?
Lapsia pitäisi lohduttaa ja ei stressata turhalla. Auttaa aikuisena. Ei rääyttää päiväkausia tai viikkoja. Vaikka suree tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vasta kouluikäinen.
Ei tätä pienempi ymmärrä kuoleman lopullisuutta. Ehkä eskari-ikäinen ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia pitäisi lohduttaa ja ei stressata turhalla. Auttaa aikuisena. Ei rääyttää päiväkausia tai viikkoja. Vaikka suree tavallaan.
Rääyttää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia pitäisi lohduttaa ja ei stressata turhalla. Auttaa aikuisena. Ei rääyttää päiväkausia tai viikkoja. Vaikka suree tavallaan.
Rääyttää
Vanhanpiian en tiedä mitään. 😂😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenikäiset lapset surevat menetystään ja vaistoavat vanhempiensa surun.
Entä jos kyseessä esim isovanhempi?
Ai isovanhemman kuolemaa? Tietenkin, koska vanhempi suree sitä. Lapsi suree oman vanhemman ja sisaruksen kuolemaa, vaikka ei osaisikaan sanoittaa tai oireilla sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsia pitäisi lohduttaa ja ei stressata turhalla. Auttaa aikuisena. Ei rääyttää päiväkausia tai viikkoja. Vaikka suree tavallaan.
Miten sinä lohdutat surevaa lasta? Kerro minullekin. Ja tarkoitatko ettei lapselle saa kertoa mitään, kun kirjoitat ettei lasta saa stressata turhalla? Mikä kuolemassa on turhaa? En ymmärrä sinua.
Kyllä melko pienetkin jo ymmärtävät kuoleman lopullisuuden.
Itse menetin äitini 4 vuotiaana. Ja kyllä surin ihan itse, enkä vain isompien sisarusten ja isän mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta kouluikäinen.
Ei tätä pienempi ymmärrä kuoleman lopullisuutta. Ehkä eskari-ikäinen ymmärtää.
Eihän kuoleman lopullisuutta tahdo tai en minä ainakaan ole osannut vanhempanakaan ymmärtää tai tajuta kuin vasta vuosien jälkeen, jos oikein aina silloinkaan. Silti väittäisin kokeneeni syvääkin surua ja murhetta.
Sanoisinkin, ettei ole yhtä oikeaa tapaa tuskin väärääkään tapaa kokea surua; ei siitä tyylipisteitä.
Jos lapseni suree ja kokee murhetta jostain toivon osaavani olla hänen tukena ja rinnalla tarvittaessa antaa olla hänen yksin jos hän niin haluaa enkä väkisin tunkea vierelle - oli hänen surunsa lähtöisin sitten mistä hyvänsä. (Ei niitä helpoimoia asioira vanhempana).
Uskovainen mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta kouluikäinen.
Ei tätä pienempi ymmärrä kuoleman lopullisuutta. Ehkä eskari-ikäinen ymmärtää.
Ei ymmärräkään, mutta ahdistuu kun kuollut ei tulekaan takaisin.
Hyvin pienikin suree, mutta kuten ei muutenkaan ymmärrä ajan kulumista aikuisen tavoin, ei ymmärrä kuoleman lopullisuuttakaan kuin vähitellen ajan edetessä ja eron jatkuessa. Oikeastaan lapsen mieli käsittelee menetyksen vanhempaa paremmin.
Meillä ainakin 3v