Mieheni vanhemmat avustavat huomattavasti enemmän miehen siskon perhettä kuin meidän perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siskosi ei ole l*hmä kuten sinä 

Et ymmärrä lukemaasi? Miehen sisko.

Vierailija kirjoitti:

ehkä ap:n siskolla on miellyttävämpi puoliso kuin ap:n miehellä

MIEHEN SISKOSTA OLI KYSE.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normi, tyttäret valittavat äidilleen jos rahapula tai "rahapula". Pojat eivät samaa yleensä tee, koska omillaan pärjättävä. Eli vanhemmat eivät edes välttämättä tiedä tilannetta.

Mökkihommiin ja vastaaviin töihin soitetaan kyllä pojat paikalle samalla kun aikuiset tyttäret keskittyvät lepäilyyn laiturilla.

 

Tää on muuten taivaan tosi. Minä olen veljenä saanut tehdä aina vanhempieni puolesta mm. sijoitusasuntojen vuokrien perinnät, remontit, purkutyöt, kattotyöt tms kaikkien laitteiden huollot ja korjaukset. Ilman korvausta.

Siskolleni vanhemmat ovat ostaneet lennot ja lomat ulkomaille.

Eikä mitään fyysistä työtä ole tarvinnut, koska nainen.

 

Eli ihan tasan ei mee

 

KUKAAN EI PAKOTA SUA NIITÄ KORJAUKSIA TEKEMÄÄN JOTEN ÄLÄ VALITA.

Meitä on 3 sisarusta. Kun äitini alkoi höppänöitymään, halusi antaa liian isoja summia synttäri- ja joululahjaksi esim 600eur/kerta. Koska hoidin hänen raha-ym muita asioitaan, vaikkei vielä ollut varsinaisessa edunvalvonnassa (muttei osannut mitään verkkopankkia tai pankki automaatti käyttää mm. huonon näön vuoksi) koetin monta kertaa sanoa, että äiti , sinulla ei ole oikeasti niin paljon rahaa että voisit tämmöisiä summia jaella, ja kun tiedosssa oli että hoivakoti-asuminen on jo aika lähellä ja vain rahalla saa palveluita. 2 muuta sisarustani perheineen ottivat riemusta kiljuen nämä "lahjat " aina vastaan. Itse kieltäydyin koska minusta äidillä ei  ollut oikeasti varaaja ja usein maksoin hänen ruokaostoksiaan ja joitan muitakin kuluja. Ja tunsin myötähäpeää ahneitten sisarusteni puolesta. Ja heillä kyllä oli tiedossa nämä tosiasiat .Kaikki olimme siis työssäkäyviä, ei velkaantuneita, ei peliongelmaisia tms. Joillekin se raha vaan on itseisarvo. Kun sitten äiti joutui edunvalvontaan, katkaisin nämä rahahanat, erityisesti veljieni vaimot näyttivät hapanta naamaa siinä kohtaa. Ihmisen tahneus on vaan niin pohjaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten aikuiset kehtaavat ottaa vanhemmiltaan rahaa ja avustuksia?  Lapsiperheiden elintaso siksi nykyisin niin näkyvän hyvä ja kallis?

No miksi ei kehtaisi ottaa. Avustan aikuisia lapsiani, koska mulla on ylimääräistä rahaa ja mieluummin annan rahoja nyt käyttöön eikä tarvitse odottaa perintöäni. 

Näin tekee fiksut vanhemmat. Moni vanhempi myös ajattelee asiaa verosuunnittelun kannalta, kun lapsille saa verottomasti antaa 4999 e kolmen vuoden aikana per vanhempi, niin ei tarvi sitten tulevasta perinnöstä maksella niin paljon veroja tai ollenkaan.

Mua jotenkin huvittaa nämä, että en kehtaisi aikuisena ottaa vanhemmiltani rahaa, mutta usein kyllä kaikki yhteiskunnan etuudet kelpaa, joita kaikkien pussista jaetaan. Monelle perhe on yksikkö, kuten sukukin ja rahan saamisessa ja vastaanottamisessa ei ole mitään hävettävää, jos antajalla on siihen varaa ja se on vapaaehtoista.

Mites se menikään, sitä autetaan joka itseään auttaa?

eli minäkin tukisin sitä perhettä jossa on yritystä ja toivoa parempaan. Niille jotka ei enää yritä ei kannata vaivaa nähdä.

olisiko tästä kyse, ap?

Niin on ollut miehenikin perheessä, että yhden sisaruksen elämää on makseltu vuosikymmeniä. Ei se kivalta muista tunnu ja yksi sisaruksista sanoikin, että on kyllä tästä ottanut opikseen, että omia lapsiaan kohtelee samanarvoisesti. Eri arvoisen kohtelun ymmärtää siinä vaiheessa, jos esim. lapsi sairastuu ja tarvitsee sen vuoksi rahallista apua, mutta jos se apu on vaan kulutusjuhlaa varten, niin epäreilultahan se tuntuu.

Minua taas ärsytti, että edesmenneet vanhempani antoivat samalla tavalla rahaa veljelleni kuin minulle. Ei mitään isoja summia olleet, mutta minä viikottain kävin auttamassa, toimin taksikuskina, ostin synttäri- ja joululahjoja, muistin äitienpäivänä. Veli asui ulkomailla ja kävi Suomessa viiden vuoden välein. Ei edes äitienpäivänä soittanut. Ei tikkua laittanut ristiin.

En koskaan mitään sanonut ja ihan pyyteettömästi autoin, mutta jotenkin kaikki sotii minun oikeustajuani vastaan. Että joku saa rahaa loisimalla.

Yrittäkää nyt ihmiset päättää pitäisikö vanhempien käyttää rahoja itseensä, hillota niitä perintöjä varten vai jakaa eteenpäin hyvissä ajoin kun teillä on niin kauhean vaikeaa ja raskasta ja ruuhkavuodet ja itkettää ja ahdistaa ja ei rahat riitä ja itseään pitäisi hemmotella ja omasta jaksamisesta huolehtia ja ilmainen rahuli ois siis tiätsä tosi ihqua.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää nyt ihmiset päättää pitäisikö vanhempien käyttää rahoja itseensä, hillota niitä perintöjä varten vai jakaa eteenpäin hyvissä ajoin kun teillä on niin kauhean vaikeaa ja raskasta ja ruuhkavuodet ja itkettää ja ahdistaa ja ei rahat riitä ja itseään pitäisi hemmotella ja omasta jaksamisesta huolehtia ja ilmainen rahuli ois siis tiätsä tosi ihqua.

Epätasa-arvostahan tässä ketjusta on kysymys

Vierailija kirjoitti:

Siis saako joku vanhemmiltaan rahaa aikuisena??

Kaikissa järkevissä perheissä tehdään näin. Verosuunnittelua. 

Tämä on vain hauskaa, koska boomersukupolvi on sitä varakkaampaa sukupolvea ja meidän polvi taas sitä jengiä joka sinnittelee pätkätöistä toiseen ja joku jaksaa silti ylläpitää tuota "täytyy tulla toimeen omillaan". Exäni yritti saada minua ottamaan velkaa sen takia, ettei omat rahansa riittäneet eikä millään voinut pyytää isältään apua koska se ei ole kuulemma aikuismaista. Meillehän tuli riita, kun ilmoitin tulevani toimeen vähällä eikä ollut minun päänsärkyni hänen varattomuutensa. 

Eromme jälkeen aloin saada säästöön rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää nyt ihmiset päättää pitäisikö vanhempien käyttää rahoja itseensä, hillota niitä perintöjä varten vai jakaa eteenpäin hyvissä ajoin kun teillä on niin kauhean vaikeaa ja raskasta ja ruuhkavuodet ja itkettää ja ahdistaa ja ei rahat riitä ja itseään pitäisi hemmotella ja omasta jaksamisesta huolehtia ja ilmainen rahuli ois siis tiätsä tosi ihqua.

Epätasa-arvostahan tässä ketjusta on kysymys

Eikös tämä ole vähän kuin verot ja sossutuet? Tasa-arvoista on että ne saavat jotka tarvivat. Tasa-arvo ja tasajako ovat eri asiat.

Meillä on aina ollut niin. Miehen sisarista kaksi on lypsänyt surutta vanhemmiltaan rahaa, tavaraa ja lastenhoitoa. Vanhin sisar on tullut omillaan toimeen, samoin mieheni.

Vierailija kirjoitti:

No mitäs ne nyt tällä kertaa ovat saaneet?

Viimeksi tais olla kalliit vaunut ja miehelle vain Gantit lakanat (*jotka siis lensivät kompostiin...).

 

Aika kallista tavaraa kompostoit.

Miten sen nyt ottaa ja minkälaiset olosuhteer. Puolisoni vanhemmat ovat myös toista lastaan ja tämän perhettä tukeneet taloudellisesti enemmän. Etenkin silloin, kun tämä joutui taloudelliseen ahdinkoon yritystoimintansa epäonnistumisen takia. Minusta olisi ollut älytöntä ruveta "vaatimaan" samaa. Mistään pienistä summista ei ollut kyse eikä meillä ollut mitään hätää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan tiedä yhtään, jos vanhempani auttaisivatkin siskoani taloudellisesti. Minun avuksi ovat tulleet aikuisiällä pariin otteeseen, mutta eivät enää vuosiin. Mutta tiedän, että auttaisivat kyllä vieläkin, jos todellinen tarve tulisi.

Vanhempani ovat jo hieman ikääntyneitä ja autan heitä arjessa, kun asun sisartani lähempänä. Jos käyn heille vaikka kaupassa, niin en minä heitä pyydä ostoksiaan minulle maksamaan.

Kyllä minusta olis ihan normaalia, että vanhukset maksavat omat ostoksensa, ainakin ruokansa: Jos nyt eivät ole kovin köyhiä.

 

Minä käyn vanhemmilleni kaupassa ja en todellakaan maksa omista rahoistani heidän ruokiaan! Hyvä kun omalle perheelleen saa näillä palkoilla ja hinnoilla ostettua ruuat ja maksettua laskut.

Minun vanhemmillani on kyllä rahaa, mutta vaikkei olisikaan, niin sitten yhteiskunnan kuuluisi auttaa, ei sitä omaisilta vaadita. Vielä ainakaan.

Meillä oli ihan sama kuvio. Miehen sisko lapsineen sai täyden palvelun. Lastenhoitoa, maksetut harrastukset, kyytipalvelut jne. Meille todettiin, että lastenhoitoa voi ostaa rahalla ja vinkattiin Mannerheimin lastensuojeluliiton palvelua.

Ollaan oltu sen verran pikkumaisia että ei osallistuta sukumökin kustannuksiin (ei myöskään käydä siellä). Ja kun miehen vanhemmat ovat tarvinneet apua arjen askareisiin niin ollaan vinkattu erilaisia yksityisiä firmoja että rahalla saa apua.

Miehen siskon kunniaksi on kyllä sanottava, että on se vanhempansa asiat hoitanut, mutta hirveän huudon ja ulinan epäreiluudesta kanssa. Uhkaili että välit menee vanhempiin ja heihin. Meidän mielestä ne välit meni jo 20 vuotta sitten.