Jos ennen olisi oltu yhtä nirsoja kumppanin suhteen

Jos noista toinen ei olisi tyytynyt tuohon toiseen - niin sitten lie hänestäkin olisi tullut vähemmän katkera - mutta jotta minä synnyin niin nämä geenit noilta sain.

Ylhäältä annettuna.

Ennen vanhaan lähtökohtaisesti kaikki pariutuivat. Sosiaalinen paine oli todella voimakasta, ja yhteiskunta edellytti että jos haluat tulla kohdelluksi tasavertaisena yhteiskunnan jäsenenä, sinun tulee hankkia kumppani ja lapsia. 

Toki silloinkin oli ikisinkkuja (paljon vähemmän kuitenkin kuin nykyään), mutta lähetöoletus oli että ikisinkku on homo, mielisairas tai hänellä on jotain muuta salattavaa. 

Ennen? Mitä sinä siitä tiedät?

Tunnen 1930-luvulla syntyneitä naisia jotka olivat niin nirsoja ettei heille kelvannut kukaan. Nämä naiset asuivat äitinsä kanssa elämänsä loppuun saakka.

Onneksi ei kumppania ole pakko ottaa. Ilmankin pärjää oikein loistavasti.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan lähtökohtaisesti kaikki pariutuivat. Sosiaalinen paine oli todella voimakasta, ja yhteiskunta edellytti että jos haluat tulla kohdelluksi tasavertaisena yhteiskunnan jäsenenä, sinun tulee hankkia kumppani ja lapsia. 

Toki silloinkin oli ikisinkkuja (paljon vähemmän kuitenkin kuin nykyään), mutta lähetöoletus oli että ikisinkku on homo, mielisairas tai hänellä on jotain muuta salattavaa. 

Ennen vanhaan?!?

Ei muuten pidä paikkaansa. Isäni ja äitini suvuissa oli useita naimattomiksi jääneitä miehiä ja naisia. Heitä oli maaseudulla ja kaupungeissa. Heistä vain ei puhuttu olivatko he aseksuaaleja, homoja vai väärään sukupuoleen syntyneitä.

Ei ollut kännyköitä eikä tietokoneita, netistä puhumattakaan. Vielä 80-luvulla mentiin 1-2 ylen kanavalla, telkkari oli yleensä mustavalkoinen, 1 kpl per talous joka näkyi miten sattuu.

Nuorilla ei ollut MITÄÅN TEKEMISTÄ. Ysärille asti Suomi oli TÄYSIN KUOLLUT. Hangosta Inariin. Ainoa järkevä tekeminen oli nusssiminen. Siinä oli syy pariutumiseen.

Ennen oltiin hyvinkin nirsoja kumppanin suhteen. Nainen valitsi tarkkaan sen kumppanin, jonka katsoi olevan kyvykäs siittämään poikasia joilla on hyvät selviytymismahdollisuudet. Sitten jossain kohtaa miehet tuhosivat tämän luonnollisen järjestyksen ja aika hyvin maailmaa katsoessa voi päätellä kuinka lapaan meni. 

Nirsoutuminen on merkki siitä, että virhe alkaa korjaantua.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan lähtökohtaisesti kaikki pariutuivat. Sosiaalinen paine oli todella voimakasta, ja yhteiskunta edellytti että jos haluat tulla kohdelluksi tasavertaisena yhteiskunnan jäsenenä, sinun tulee hankkia kumppani ja lapsia. 

Toki silloinkin oli ikisinkkuja (paljon vähemmän kuitenkin kuin nykyään), mutta lähetöoletus oli että ikisinkku on homo, mielisairas tai hänellä on jotain muuta salattavaa. 

Ei oidä paikkaansa, että kaikki olisivat pariutuneet. Isoja osia yhteiskunnasta on aina jäänyt sinkuksi. Joo, kunnolla täysivaltaiseksi ja esim käsityöläismestsriksi ei voinut päästä avioitumatta, mutta kukaan ei noihin aikoihin ajatellut, että sen olisi pitänyt olla kaikille avoin vaihtoehto. Avioituminen, ja itsenäisiin asemiin pääsy oli harvojen onnekkaimpien ja pätevimpien osa. Suurin osa miehistä jäi koko iäkseen rengiksi tai kisälliksi, käskyläisen asemaan ja avioituminen oli heille mahdotonta.

Ennen sinkkunaisena oli hankala elää. Eihän ravintolaankaan nainen  päässyt ilman miesseuraa vielä 50-luvulla. Kirkko ja uskonto painosti naista naimisiin ja lisääntymään. Onneksi nyt saa vapaammin valita. 

Se on kyllä ihme että ennen lisäännyttiin vaikka avaruuskirurgiaa tai kuntosaleja ei oltu vielä keksitty ja kylän jokaisessa savussa porukka oli persjalkaisia luiskaotsia.

Totta. Ennen ainoastaan pahimmat rapajuopot, kylähullut ja reppanat peräkammarinpojat eivät saaneet naista. Nyt ei ole mitenkään ihmeellistä, että akateeminen fiksu alansa töissä käyvä mies on tahtomattaan ikisinkku.

Nyt on paljon paremmin asiat että suomessa on etnisiä miehiä todella paljon eteenkin kaupungeissa ja tinderin kautta heidän löytäminen on todella helppoa. Suomalaista jöröä jukkaa ja jannea harva enää haluaa riesakseen ja sinun on vain ymmärrettävä se tosiasia.

Ennen oli myös taloudellisia kannusteita pariutua, mm. veroprosentti oli yksinäisellä korkeampi.

Vierailija kirjoitti:

Ennen sinkkunaisena oli hankala elää. Eihän ravintolaankaan nainen  päässyt ilman miesseuraa vielä 50-luvulla. Kirkko ja uskonto painosti naista naimisiin ja lisääntymään. Onneksi nyt saa vapaammin valita. 

Vielä 60-luvun lopulle asti jatkui tämä, kertoi netti, ei nainen päässyt ilman miesseuraa ravintolaan. Edes ruokatavintolaan. 

Olisi voinut jäädä tapaamatta. Kaksi ihmistä mitkä ei kelvannut kellekään. Sitten teki vielä rumia lapsia ja tartutti autisminsa ja mielenterveysongelmansa niin kuin ei olisi rumalla naamalla jo tarpeeksi vaikeaa.  Ainoa mikä meidän suvussa periytyy vahvasti autismin lisäksi on mielenterveysongelmat ja varhainen työkyvyttömyyseläke. Todella fiksua.

Vierailija kirjoitti:

Totta. Ennen ainoastaan pahimmat rapajuopot, kylähullut ja reppanat peräkammarinpojat eivät saaneet naista. Nyt ei ole mitenkään ihmeellistä, että akateeminen fiksu alansa töissä käyvä mies on tahtomattaan ikisinkku.

Tämän kun ymmärtäisi kaikki. Edelleen meitä tahtomattamme ikisinkkuja pidetään jonain ongelmaisina tai peräkammarinpoikina. Itse olen pärjännyt kaikilla muilla elämän osa-alueilla aina todella hyvin paitsi deittihommissa on ollut hiirenhiljaista. Silti esim. vanhempani ja heidän ikäluokan ihmiset pitävät mua jotenkin renttuna tai nössönä tms kun ei ole parisuhdetta. T. 32v hyvätuloinen korkeakoulutettu mies.