Pitäisikö mielestänne tasokurssit palauttaa kouluun?

Omalla vuosiluokallani oli vuosina 2008 2009 kielissä ja matikassa yläkoulun viimeisenä vuonna. Olin itse ryhmässä, johon oli toisena vuonna sekoitettu villeimmät ja rauhallisimmat, ja yksi kielten opettaja itki joka tunnilla, kun puolet ryhmästä ei tehnyt yhtään mitään ja häiriköi aina, kun pystyi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä. Monet pojat nimittäin valitsivat yleiskursseja ihan vain laiskuuttaan, vaikka heillä olisi ollut potentiaalia enempäänkin. Toisaalta sekin on hieman epäreilua, että lahjakkaat ja motivoituneet eivät saa tarpeeksi haasteita, kun opetus etenee heikompien ehdoilla.

Poikien laiskuus näkyy edelleen ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa varsinkin ryhmätöissä. Luulisi niihin paikkoihin jo valikoituneen lukion tai ammattikoulun ja pääsykokeitten perusteella etevin aines. Ehkä onkin, mutta voi sekin olla laiskaa.

Eihän siinä ole mitään järkeä, että lahjakkaat tai edes keskinkertaiset etenevät nyt hitaimpien tahtiin. Hitaatkaan eivät saa riittävästi tukea  koska häiriköt vievät kaiken ajan. 

Ratkaisu oli tarkkikset käytöshäiriköille ja tasoryhmät tärkeimpiin aineisiin muille. Ainakin äikkään, matikkaa ja englantiin. Peruskoulu nykyisellään toimi vielä sillon kun tasoerot lähtötilanteessa eivät olleet näin suuria. Nykyään pelkkä lukuharrastus, kotikieli, vanhempien koulutustausta, kotikasvatus, ruutuaikakäytännöt jne. tuovat jo niin massiiviset erot lähtötilanteeseen, että ei ole mitään järkeä istuttaa satasivuisia kirjoja lukevaa ekaluokkalaisista kuuntelemassa koko ensimmäistä kouluvuottaan, että tämä tässä on A ja tämä S. Typeryyden huipentuma haaskata joka päivä lahjakkaiden oppilaiden potentiaalia odottamassa pahimmillaan vuosia, että muut saa taidoissa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai me nykyaikana haluta lokeroida persuja jo koulussa?

Miksei? Itse persuna olen äärimmäisen tyytyväinen, että sain opiskella SYK:n eliittikoulussa ilman tyhmiä ja häiriköitä. Olisi hienoa, jos tämä mahdollisuus olisi myös muilla kognitiivisesti kyvykkäillä.

Vierailija kirjoitti:

Mun yläkoulussa oli 90-luvulla käytössä tasoryhmät matematiikassa. Ei siis tasokurssit vaan tasoryhmät. Toimi tosi hyvin.

Silloin kun oli matematiikan tunti, niin ei mentykään A-luokka yhteen huoneeseen, B-luokka toiseen ja C-luokka kolmanteen, vaan sen sijaan yhteen huoneeseen meni A-, B-, ja C-luokkien nopeat matematiikan oppijat, toiseen huoneeseen A-, B-, ja C-luokkien keskinopeat matematiikan oppijat ja kolmanteen huoneeseen A-, B-, ja C-luokkien hitaat matematiikan oppijat.

Kaikilla oli samat kirjat ja samat kokeet. Kaikki teki samoja tehtäviä. Ryhmää sai vaihtaa, jos halusi.

Nopeimmassa ryhmässä perustehtävät tehtiin nopeammin, ja sitten jäi aikaa hifistellä jotain super-haasteita ja muuta semmoista, mikä ei ehkä kuulunut edes opetussuunnitelmaan. Hitaimmassa ryhmässä opettaja pystyi rauhassa käsittelemään ne tärkeimmät tehtävät niin, että jokainen oppi ihan varmasti jokaisen aiheen perusteet kunnolla ja sa

Aika samalla lailla meni ne tasokurssit 70-luvun loppupuolella. Ainakin matematiikan laajalla ja keski kurssilla oli aivan samat kirjat, lyhyimmän kirjasta en osaa sanoa, kun en sitä koskaan nähnyt. Keskikurssilta laajalle tulleilla oli sama kirja. Laajalla tehtiin varmaan koko kirjan kaikki tehtävät, keskikurssilla tahti oli hitaampaa ja jättivät osan tehtävistä tekemättä.

Tosin nyky peruskoulussakin osa tekee matematiikasta ja ädinkielestä kaikki tehtävät ja osa vain osan. Yksi lapsistani osasi lukea hyvin jo ennen kouluun menoa, joten hän sai lueskella äidinkielen tunneilla kirjan hankalia tekstejä ja tehdä niihin liittyviä tehtäviä, kun toiset vielä opettelivat sitä itse lukemista. Toinen lapsistani ei taas niitä koskaan lukenut tai tehnyt, vaan meni normaalitahtiin opettelevien mukana. Sama juttu on ollut matematiikassakin, siellä on saanut ylimääräisiä tehtäviäkin tehtäväksi, jos on ehtinyt kaikki kirjan tehtävät tekemään.

Niistä tällä hetkellä huolehditaan, jotka eivät oikein pysyisi kärryillä, tai ainakin kovasti tehdään töitä, että saadaan heidät pärjäämään. Se, mikä puuttuu, on niiden huomioiminen, jotka ovat selvästi muita nopeampia ja oppivat helpolla -- ylöspäin eriyttäminen on virallisesti se termi, sellaista on olemassa, mutta ei sitä käytännöksi asti käytetä. Ja kyllä se siltä näyttää, että huomiotta jäävät ne oppilaat, jotka voisivat tehokkaasti suorittaa koulun suorastaan alta pois muutamassa vuodessa. Hankalaahan se olisi, jos sellaista sallittaisiin enemmänkin, en sitä kiellä itsekään. Mutta olisipa maailma erilainen. Itse meinasin kuolla koulussa kun siellä pu- hut- tiin yksi tavu minuutissa, ja kuukauden asiat olisi voinut itse opiskella kotona muutamana iltana, ok, ehkä vähän kärjistän, mutta suurin piirtein tuollaista se oli, ja mitä siellä sitten tehtiin, istuttiin ja hengiteltiin ja kuun- nel -tiin sitä a-ja. - - _ tus - - - -ten liiket- ---tä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun yläkoulussa oli 90-luvulla käytössä tasoryhmät matematiikassa. Ei siis tasokurssit vaan tasoryhmät. Toimi tosi hyvin.

Silloin kun oli matematiikan tunti, niin ei mentykään A-luokka yhteen huoneeseen, B-luokka toiseen ja C-luokka kolmanteen, vaan sen sijaan yhteen huoneeseen meni A-, B-, ja C-luokkien nopeat matematiikan oppijat, toiseen huoneeseen A-, B-, ja C-luokkien keskinopeat matematiikan oppijat ja kolmanteen huoneeseen A-, B-, ja C-luokkien hitaat matematiikan oppijat.

Kaikilla oli samat kirjat ja samat kokeet. Kaikki teki samoja tehtäviä. Ryhmää sai vaihtaa, jos halusi.

Nopeimmassa ryhmässä perustehtävät tehtiin nopeammin, ja sitten jäi aikaa hifistellä jotain super-haasteita ja muuta semmoista, mikä ei ehkä kuulunut edes opetussuunnitelmaan. Hitaimmassa ryhmässä opettaja pystyi rauhassa käsittelemään ne tärkeimmät tehtävät niin, että jokainen oppi ih

"Tosin nyky peruskoulussakin osa tekee matematiikasta ja ädinkielestä kaikki tehtävät ja osa vain osan. Yksi lapsistani osasi lukea hyvin jo ennen kouluun menoa, joten hän sai lueskella äidinkielen tunneilla kirjan hankalia tekstejä ja tehdä niihin liittyviä tehtäviä, kun toiset vielä opettelivat sitä itse lukemista. Toinen lapsistani ei taas niitä koskaan lukenut tai tehnyt, vaan meni normaalitahtiin opettelevien mukana. Sama juttu on ollut matematiikassakin, siellä on saanut ylimääräisiä tehtäviäkin tehtäväksi, jos on ehtinyt kaikki kirjan tehtävät tekemään."

Ylimääräisiä tehtäviä saa tehdä, joita kirjassa on lisätehtävinä, totta. Mutta sellaista oikeaa huomioimista tehokkaasti ja nopeasti oppiville ei oikein voida järjestää nykysysteemillä. Olisi hienoa, jos sellainen myös jotenkin järjestyisi.

 

Vierailija kirjoitti:

Mun yläkoulussa oli 90-luvulla käytössä tasoryhmät matematiikassa. Ei siis tasokurssit vaan tasoryhmät. Toimi tosi hyvin.

Silloin kun oli matematiikan tunti, niin ei mentykään A-luokka yhteen huoneeseen, B-luokka toiseen ja C-luokka kolmanteen, vaan sen sijaan yhteen huoneeseen meni A-, B-, ja C-luokkien nopeat matematiikan oppijat, toiseen huoneeseen A-, B-, ja C-luokkien keskinopeat matematiikan oppijat ja kolmanteen huoneeseen A-, B-, ja C-luokkien hitaat matematiikan oppijat.

Kaikilla oli samat kirjat ja samat kokeet. Kaikki teki samoja tehtäviä. Ryhmää sai vaihtaa, jos halusi.

Nopeimmassa ryhmässä perustehtävät tehtiin nopeammin, ja sitten jäi aikaa hifistellä jotain super-haasteita ja muuta semmoista, mikä ei ehkä kuulunut edes opetussuunnitelmaan. Hitaimmassa ryhmässä opettaja pystyi rauhassa käsittelemään ne tärkeimmät tehtävät niin, että jokainen oppi ihan varmasti jokaisen aiheen perusteet kunnolla ja sa

Näin se on nytkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei lukioon jatkamisella peruskoulusta ole enää mitään merkitystä, joten huono perustelu. Toisen asteen tutkinnolla on voinut hakea yliopistoon   jo vuosikymmeniä.

Mikä olisi uusi perustelu?

Ja ehkä pitäisi myös myöntää, että lukio ja korkeakoulu ovat sen verran vaativia kouluja, ettei koko ikäluokasta olisi muutenkaan niitä suorittamaan?