Nainen, voisitko olla miehen kanssa joka aina välttelee konfliktia?

En mutta, toinen ääripää on ihan yhtä kamala. Se tyyppi, jolla on vain se yksi ainoa mielipide, josta ei voi ikinä joustaa, on maailman kamalin tyyppi. Sellainen jääräppää, joka tekee aina asiat samalla tavalla kuin on viimeisen 50 vuotta tehnyt. 

Miksi pitäisi olla konfliktihakuinen? Jos asialla ei ole miehelle mitään merkitystä ja hän tietää keskustelukumppanin vain haastavan riitaa, niin fiksu mies on ihan samaa mieltä kuin tyhmä riidanhaastaja. Siinä on vain yksi voittaja eli se mies, joka ei mene mukaan turhanlänkytykseen.

Mun miesystävä ei välttele sitä konfliktin syntymistä, mutta kun se riita on päällä hän toteaa ettei jaksa riidellä ja ei vastaa enää viesteihin tai keskustele asiasta. Kaikki lakaistaan maton alle. Todella syvältä. 

Kyllä, varsin hyvin  voisin elää sellaisen ihmisen kanssa, joka ei pyri riitaan saadakseen purkaa tunteitaan.

En. Kumpikin tulisi hulluksi, koska olen itse tosi suora ihmisille joista välitän. 

Olen ollut sellaisen kanssa naimisissa tosi pitkään. Hän ajattelee jotenkin, että oman mielipiteensä sanominen (jos se eroaa omastani), on riitelyä. Kiva sitten monen vuoden jälkeen kuulla, ettei oikeasti olisi kauheasti halunnutkaan tehdä joitakin asioita, joista minä kuvittelin, että tämä on molemmille kivaa. Kun en viitsinyt alkaa tappelemaan . WTF

Välimuoto on pahin. Jääräpää, joka ei puolusta mielipidettään, muttei jousta siitä, vaikka antaa niin ymmärtää ja syyttää muita tuosta käytöksestään, kun mitenkään haastavat hänen näkemyksiään joko oikeasti tai potentiaalisesti. Epäluotettava ja vastuuton.

Olen luonteeltani neutraali ja enemmän muiden observoija kuin heidän huonoon käytökseen puuttuja.

Vierailija kirjoitti:

En mutta, toinen ääripää on ihan yhtä kamala. Se tyyppi, jolla on vain se yksi ainoa mielipide, josta ei voi ikinä joustaa, on maailman kamalin tyyppi. Sellainen jääräppää, joka tekee aina asiat samalla tavalla kuin on viimeisen 50 vuotta tehnyt. 

Joustamattomuus ja suorasukaisuus ovat eri asioita. Voi olla suora ja halukas kuuntelemaan. 

Mykkäkoulu ja vastuusta luistaminen (päätösten panttaaminen) johtaa konfliktiin. 

Et sinä tällä tavalla pysty livistämään vastuusta ja lavastamaan toista syylliseksi siihen sinun konfliktiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sellaisen kanssa naimisissa tosi pitkään. Hän ajattelee jotenkin, että oman mielipiteensä sanominen (jos se eroaa omastani), on riitelyä. Kiva sitten monen vuoden jälkeen kuulla, ettei oikeasti olisi kauheasti halunnutkaan tehdä joitakin asioita, joista minä kuvittelin, että tämä on molemmille kivaa. Kun en viitsinyt alkaa tappelemaan . WTF

Nämä uhriutujat ovat kenties raskainta seuraa maan päällä

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sellaisen kanssa naimisissa tosi pitkään. Hän ajattelee jotenkin, että oman mielipiteensä sanominen (jos se eroaa omastani), on riitelyä. Kiva sitten monen vuoden jälkeen kuulla, ettei oikeasti olisi kauheasti halunnutkaan tehdä joitakin asioita, joista minä kuvittelin, että tämä on molemmille kivaa. Kun en viitsinyt alkaa tappelemaan . WTF

Tiedän tunteen. Tuntuu petetyksi tulemiselta ja arvostuksen puutteelta tuollainen. Luottamus häviää ja arvostus myös noin toimivaa kohtaan.

En haluaisi miestä, joka valehtelee jatkuvasti välttääkseen lonflikteja, enkä miestä, joka törkeyksiä täräyttelemällä hakee konflikteja. Normaalisti sosiaalistuneet ja aikuisiksi kehittyneet miehet ovat kiinnostavia - tämä tiedoksi.

Pitäähän omat mielipiteet osata sanoa. Niiden pohjalta luodaan sitten kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi miestä, joka valehtelee jatkuvasti välttääkseen lonflikteja, enkä miestä, joka törkeyksiä täräyttelemällä hakee konflikteja. Normaalisti sosiaalistuneet ja aikuisiksi kehittyneet miehet ovat kiinnostavia - tämä tiedoksi.

Ei ole aina noin päin, että miehet olisivat tuollaisia.

Olen ollut sellainen kanssa 25v. En minä nyt vaihtamaan ole ryhtymässä, mutta jos aloittaisin alusta niin valitsisin toisin. Ihan hirveän väsyttävää yrittää arvailla toisen ihmisen tarpeita kun se ei saa niitä kakistettua ulos, ja tuntuu ettei sellaista ihmistä oikein voi koskaan tuntea joka ei uskalla kertoa ajatuksiaan, koska siitä saattaisi seurata lisäkeskustelua (toive oman mielipiteen perusteluille, toinen näkökulma tai eriävä näkemys). 

Haluaisinko käydä ikuisia väittelyitä ainoasta oikeasta puoluekannasta tai muista arvoista. Pitääkö kaikesta olla samaa mieltä ap:n kanssa? 

Vai onko kyse siitä minkä värinen sohva ostetaan ja se on miehelle ihan sama? 

Joo, se sarja on aika huono. Jotenkin tulee mieleen lohi ja hintalappu. 😏

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinko käydä ikuisia väittelyitä ainoasta oikeasta puoluekannasta tai muista arvoista. Pitääkö kaikesta olla samaa mieltä ap:n kanssa? 

Vai onko kyse siitä minkä värinen sohva ostetaan ja se on miehelle ihan sama? 

Olis kyllä outoa jos politiikasta ei voisi keskustella lainkaan kumppaninsa kanssa. Ja mitäs puhuttavaa siinä on jos kaikki ajatukset olisi identtiset? Parasta on se kun pääsee juttelemaan jonkun kanssa joka tuo keskusteluun jotain mitä ei itse ole oivaltanut. Mutta jos toinen ei kestä ollenkaan sitä että ollaan eri mieltä tai katsotaan asioita eri näkökulmasta tai että omaa ajatusta voisi joutua vähän perustelemaan tai kuulemaan myös sen toisen eroavaa näkökulmaa, niin eihän siitäkään keskustelua synny. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sellainen kanssa 25v. En minä nyt vaihtamaan ole ryhtymässä, mutta jos aloittaisin alusta niin valitsisin toisin. Ihan hirveän väsyttävää yrittää arvailla toisen ihmisen tarpeita kun se ei saa niitä kakistettua ulos, ja tuntuu ettei sellaista ihmistä oikein voi koskaan tuntea joka ei uskalla kertoa ajatuksiaan, koska siitä saattaisi seurata lisäkeskustelua (toive oman mielipiteen perusteluille, toinen näkökulma tai eriävä näkemys). 

Itse mietin, että mistä tuollainen mahtaa johtua? Raskasta on.