Täytyykö vain pakottaa ajattelemaan positiivista asioita jos mieli on myrkyllinen?
Eli ihan kaikesta ajatella vain positiivisesti. Kehua itseään, puhua positiivisesti elämästä, maailmasta ym. Toimiiko se todella?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Voi piip taas kerran näitä höpö, höpö juttuja.
Täysin verrattavissa vaikka kuntosaliharjoitteluun. Kyllähän se oikein tehtynä tuottaa tuloksia, ei ole mitään höpöä, vai onko?' Sama pätee mieleen ja sen hallintaan.
"Stoalaisuus on antiikin Kreikassa syntynyt filosofia, joka opettaa keskittymään asioihin, jotka voimme hallita, ja hyväksymään ne, joihin emme voi vaikuttaa. Se korostaa hyveiden viisauden, rohkeuden, itsehillinnän ja oikeudenmukaisuuden harjoittamista ja auttaa elämään tasapainoista ja mielekästä elämää."
Vierailija kirjoitti:
Jos on paljon intrusiivisia ajatuksia, kannattaa tehdä positiivisia asioita ja antaa ajatusten olla
Minulla toimii tällainen kikka jos huomaan että ajatukset laukkaavat ja pään sisäinen puhe rupeaa jo väsyttämään. Tuntee oman kehon ja hengityksen ja kasvot ja ennenkaikkea rentouttaa leuan ja keskittyy hengittämään ja rentouttamaan leukaluun ja tuntemaan kasvonsa. Mielensisäinen puhe lakkaa kun leuka ei liiku ainakaan minulla. Ei olekaan kiire sännätä häsläämään kun syytä pakenemiseen ei ole. Huonoa päänisisäistä puhetta ei tarvinnutkaan vaihtaa hyvään puheeseen, pelkkä puheen lopettaminen riitti ja se tapahtui kun otti tietoisuuden omaan leukaan, naamaan, hengitykseen, kehoon. Kun löysin omat kireät leukaperät, korvissa poksui kun olin jännittänyt koko päätä vuosia. Vuosia!
No ei jos se mieli on myrkyllinen ihan oikeista ikävistä asioista eli sellaisista, mitä lähes kuka tahansa pitäisi hyvin ikävinä, kuten esim. on ollut törkeiden rikosten ja vääryyksien kohde.
Sitten taas sellainen, että on mieli myrkyllinen vain koska itsellä ei ole tarpeeksi kivaa, joka on aika lapsellista ja varsinkaan silloin ei saisi omaa myrkkyä työntää toisille.
Mielestä puhuvat ihmiset on monesti hulluja itse.
Vierailija kirjoitti:
Ei toimi. Ei minun mielenhallintani ainakaan ole niin hyvää, että voisin vain päättää muuttaa veetutuksen iloksi ja onneksi. Kyllä mielialan takana olevien syiden täytyy ensin muuttua.
Toimii kyllä. Esim. Köyhyydestä valittamisen sijaan voi olla kiitollinen katosta pään päällä ja siitä että on ruokaa, vaatteista, älypuhelimesta, kirjastosta, jne. Vihassa ja katkeruudessa vellominen ei edistä mitään. Itse asiassa maailman onnellisimmat ihmiset ovat usein hyvin vaatimattomia, munkkeja, tm. Paitsi kristityt munkit ovat aika synkkiä. Mutta buddhalaiset
Terveyskin on helppoa, sillä keho on itsensä parantava organismi. Iso osa ongelmista katoaa esim. Paastoamalla ja rukoilemalla (eli positiivisilla ajatuksilla ja mantroilla). Näihin on paljon apuvälineitäkin nykyään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ymmärtää, että sinun ajatuksesi ei ole sinä. Niitä tulee ja menee, mutta niihin ei kannata takertua. Elä hetkessä.
En ole aloittaja, mutta miten hitossa tuo muka tehdään? Kun jämähdän siihen looppiin, että kaikki on paskaa, niin ei siitä pääse mihinkään. Jotkut vuosia vanhat täysin mitättömät asiat saattavat vetää mielen matalaksi, kun ne muistaa, niin elä siinä nyt sitten hetkessä.
Meditoi mielesi ensin tyhjäksi. Lisää sitten tilalle tietoista läsnäoloa ja kiitollisuutta.
Huomioi pienikin hyvä asia elämässäsi. Terveyteen liittyvä, tai vaikka se, että päälläsi on katto ja patteri on lämmin.
Jos haluat tehostaa vaikutusta, kosketa lämmintä patteria, tai nouse jakkaralle seisomaan ja tunnustele kattoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ymmärtää, että sinun ajatuksesi ei ole sinä. Niitä tulee ja menee, mutta niihin ei kannata takertua. Elä hetkessä.
En ole aloittaja, mutta miten hitossa tuo muka tehdään? Kun jämähdän siihen looppiin, että kaikki on paskaa, niin ei siitä pääse mihinkään. Jotkut vuosia vanhat täysin mitättömät asiat saattavat vetää mielen matalaksi, kun ne muistaa, niin elä siinä nyt sitten hetkessä.
Pystyt hallitsemaan ajatuksiasi. Älä lähde mukaan looppiin vaan kun se alkaa, ohjaa ajatukset tietoisesti muualle. Laula vaikka abc-laulua ja mieti kissanpentuja, kunnes mieli on täynnä niitä. Sitten vaikka välipalalle ja kävelylenkille nauttimaan luonnosta
Lue & kirjoita, kuuntele & soita, katso taidetta ja piirrä/maalaa/muovaa... tee ja vuorovaikuta kulttuurin ja taiteiden kautta tunteitasi. Se voi yllättävän hyvin auttaa käsittelemään negatiivisia tuntemuksia. Ylipäätänsä tekeminen ja vuorovaikuttaminen vähentää kielteisten tunteiden määrää kun ihminen ei jää paikalleen märehtimään.
Kokemuksestani: runoilen ilokseni jotten rukoilisi surukseni.
Vastenmieliset ja idioottimaisen ihmiset tässäkin ketjussa höpisee niin fiksuja Ilmiselvästi kuuluu siihen rikollispaskajemgiin! Mitä rikoksia ovatkaan tehneet. Oikeesti toivon että niistä ei sitten tiedä moni joka ei kuulu tuohon paskakemgiin nimittäin josei kuulu ja tietää tarkoittaa se sitä, että Suomi on täynnä kuvottavia sairaita ihmisiä. Osa paikassa nimeltä HUS!!!
Vierailija kirjoitti:
No ei jos se mieli on myrkyllinen ihan oikeista ikävistä asioista eli sellaisista, mitä lähes kuka tahansa pitäisi hyvin ikävinä, kuten esim. on ollut törkeiden rikosten ja vääryyksien kohde.
Sitten taas sellainen, että on mieli myrkyllinen vain koska itsellä ei ole tarpeeksi kivaa, joka on aika lapsellista ja varsinkaan silloin ei saisi omaa myrkkyä työntää toisille.
Mielestä puhuvat ihmiset on monesti hulluja itse.
Minulla on taustalla useita "oikeasti ikäviä asioita". Olen tehnyt paljon tietoista työtä, että olen pystynyt jatkamaan elämääni katkeroitumatta. Mielenhallinta ja positiivisuus ja kiitollisuus ovat auttanneet. Oman kokemukseni mukaan he, jotka ovat kokeneet niitä oikeasti ikäviä asioita, ovat useimmiten parasta, tasapainoisinta ja huumorintajuisinta seuraa.
Osa kyllä katkeroituu, mutten usko tämän johtuvan aina niistä kokemuksista. Joillakin on vain taipumus hakea vihasta tai myrkyllisyydestä voimaa.
Vierailija kirjoitti:
No ei jos se mieli on myrkyllinen ihan oikeista ikävistä asioista eli sellaisista, mitä lähes kuka tahansa pitäisi hyvin ikävinä, kuten esim. on ollut törkeiden rikosten ja vääryyksien kohde.
Sitten taas sellainen, että on mieli myrkyllinen vain koska itsellä ei ole tarpeeksi kivaa, joka on aika lapsellista ja varsinkaan silloin ei saisi omaa myrkkyä työntää toisille.
Mielestä puhuvat ihmiset on monesti hulluja itse.
Kyllä noistakin voi päästä yli, ja tiedän tämän kokemuksesta. On toki vaikeampaa kuin moni muu ja vaatii ehkä myös konkreettisia tekoja, kuten oman turvallisuuden lisäämistä tekojen avulla
Itse kamppailin myös pitkään anteeksiannon kanssa. Tiesin, että minun on pakko antaaa anteeksi, pelastaakseni oman sieluni. Ensimmäisen vuoden aikana en pystynyt. Sen jälkeen ymmärsin, että jo se, etten janoa kostoa tai tee asioita sen eteen, on anteeksianto. Nykyään en ajattele noita tapahtumia enää ollenkaan. Vältän tietysti väärintekijöitä (jotka eivät ole edes pyytäneet anteeksi), mutta muutoin elämäni koostuu muista asioista. Olen antanut anteeksi. En kuitenkaan enää päästä pahoja ihmisiä elämääni tai ihoni alle
Ukki Tomei kirjoitti:
Lue & kirjoita, kuuntele & soita, katso taidetta ja piirrä/maalaa/muovaa... tee ja vuorovaikuta kulttuurin ja taiteiden kautta tunteitasi. Se voi yllättävän hyvin auttaa käsittelemään negatiivisia tuntemuksia. Ylipäätänsä tekeminen ja vuorovaikuttaminen vähentää kielteisten tunteiden määrää kun ihminen ei jää paikalleen märehtimään.
Kokemuksestani: runoilen ilokseni jotten rukoilisi surukseni.
Nämä ovat hyviä. Jooga on oma ankkurini. Se palauttaa kuuntelemaan ja tunnustelemaan kehoa ja hengitystä niin intensiivisesti, ettei ole tilaa ajatella mitään
Lisäksi olen huomannut, että jonkinlainen ambient- tai linnunlaulu taustamusiikkina on todella rentouttavaa. Hiljaisuudessa ja liikenteen melussa koen stressaantuvani helpommin
Jos ajatukset ovat myrkyllisiä, myrkkyä laimentamaan tarvitaan sitä mitä näet, sitä mitä kuulet, tunnet, haistat, maistat. Juuri jossain masennuksissa, dissosiaatioissa voi elää vaikka paratiisissa zombiekehossa jos mielen fokus on vain ajatuksissa ja yhteys viiteen aistiin kadoksissa. Ja keho kehittää stressihormoneja ei enää edes ympäröivästä todellisuudesta vaan ajatuksien sisäisestä maailmasta mikä on karannut hallinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ymmärtää, että sinun ajatuksesi ei ole sinä. Niitä tulee ja menee, mutta niihin ei kannata takertua. Elä hetkessä.
En ole aloittaja, mutta miten hitossa tuo muka tehdään? Kun jämähdän siihen looppiin, että kaikki on paskaa, niin ei siitä pääse mihinkään. Jotkut vuosia vanhat täysin mitättömät asiat saattavat vetää mielen matalaksi, kun ne muistaa, niin elä siinä nyt sitten hetkessä.
Pystyt hallitsemaan ajatuksiasi. Älä lähde mukaan looppiin vaan kun se alkaa, ohjaa ajatukset tietoisesti muualle. Laula vaikka abc-laulua ja mieti kissanpentuja, kunnes mieli on täynnä niitä. Sitten vaikka välipalalle ja kävelylenkille nauttimaan luonnosta
Hei kiitos. Testasin laittaa silmät kiinni ja ajatella koko aivokapasiteelilla kissoja (kunhan en ajattele vastikään edesmennyttä kissaani), kun meinaan purskahtaa itkuun. Toimii toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ymmärtää, että sinun ajatuksesi ei ole sinä. Niitä tulee ja menee, mutta niihin ei kannata takertua. Elä hetkessä.
En ole aloittaja, mutta miten hitossa tuo muka tehdään? Kun jämähdän siihen looppiin, että kaikki on paskaa, niin ei siitä pääse mihinkään. Jotkut vuosia vanhat täysin mitättömät asiat saattavat vetää mielen matalaksi, kun ne muistaa, niin elä siinä nyt sitten hetkessä.
Meditoi mielesi ensin tyhjäksi. Lisää sitten tilalle tietoista läsnäoloa ja kiitollisuutta.
Huomioi pienikin hyvä asia elämässäsi. Terveyteen liittyvä, tai vaikka se, että päälläsi on katto ja patteri on lämmin.
Jos haluat tehostaa vaikutusta, kosketa lämmintä patteria, tai nouse jakkaralle seisomaan ja tunnustele kattoa.
Tuo ei onnistu mutta voisin ottaa pillerin joka pyyhkii kaiken muististani. Sellainen pilleri kelpaa myös ettei enää herää.
Ihan väkisin ei kannata. Kannattaa purnata se tunnetila läpi ja tehdä havaintoja siitä mistä ne tunteet ja ajatukset johtuvat. Joskus vain ärsyttää ja kiukuttaa, johonkin se on purettava, vaikka itseen kohdistaen jos ei nyt muuta. Taustalla voi olla pettymystä elämään, jotakin ikävää tapahtumaa tai mitä tahansa. Yleensä mielikin rauhoittuu ja kirkastuu tämän jälkeen. On hyvä myös suhtautua siihen elämään ja hyväksyä kaikki, itsensä mukaan lukien. Kun on parempi olotila sekä mieli, suosittelen miettimään mitä kaikkea positiivista itsessäsi on ja mitä kaikkea hyvää elämässä on. Voi myös aloittaa elämää uudella tavalla, keksiä tekemistä, innostua uusista asioista tai mitä hyvänsä. Täytyy vain tsempata itseään eteenpäin.
Jopa narsistilla on omatunto. Sitä ei voi kukaan mitenkään vaientaa, se varmaan sattuu jos tietoisesti tekee pahaa muille. Omaatuntoa ei voi vaientaa, älä siis tee muille pahaa.
Kaikkeen, mitä elämässä tapahtuu, ei voi itse vaikuttaa, mutta voit vaikuttaa siihen miten suhtaudut asioihin. Jos esimerkiksi pihalla sataa vakaatasossa räntää, voit valita onko keli ihan pasca tai sitten vain suhtautua keliin sellaisena kuin se on eli pukea vedenpitävät vaatteet päälle ja mennä eteenpäin kelin ehdoilla. Ilman arvostelua.
39 sen kiteytti. Loppupeleissä itse kärsii eniten, jos ei kykene muuttumaan. Ainaiset valittajat eivät ole myöskään kovassa huudossa ystävinä. Aikuisen ihmisen pitää kyetä muuttamaan asennettaan. Aina ei tarvitse olla iloinen ja totta kai sitä pitää saada välillä purkaa sydäntään. Mutta kukaan ei jaksa ihmistä, joka valittaa kaikesta, jokaisesta pienestä vastoinkäymisestä.
En ole aloittaja, mutta miten hitossa tuo muka tehdään? Kun jämähdän siihen looppiin, että kaikki on paskaa, niin ei siitä pääse mihinkään. Jotkut vuosia vanhat täysin mitättömät asiat saattavat vetää mielen matalaksi, kun ne muistaa, niin elä siinä nyt sitten hetkessä.