Miksi haluta kumppani mikä ei viehätä?

Sun miehen tyyppi pitkät ja hoikat, mut sä oot lyhyt ja lihava? Hmm. 

Tärkeintä taitaa miehille olla, että kumppani tietää olevansa "väärää tyyppiä". Luuluvatko sen nostavan heidän arvoaan jotenkin?

Vierailija kirjoitti:

Eli voi rakastaa muutakin kun ihannettaan. Ok. Miksi kumppanille pitää sitten jatkuvasti kertoa mistä kaikesta sellaisesta viehättyy mitä toisessa ei ole? Ymmärtäisin jos näitä olisi yksi tai kaksi mutta olen tavannut nyt useamman samanlaisen.

Miksi joku ei haluaisi jakaa mielenkiinnonkohteitaan ja syvällistä tietoa itsestään rakkaansa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Sun miehen tyyppi pitkät ja hoikat, mut sä oot lyhyt ja lihava? Hmm. 

Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Ulkonäkö ei ollut hänelle ensisijainen parinvalintakriteeri, kuten ei mullekaan. Kuten joku täällä hyvin sanoi, joku voisi hyvin vaikka olla kovasti isojen tissien perään, mutta ei nyt pidä sitä niin tärkeänä asiana, että vakiparisuhde valittaisiin tissien perusteella. Ottaa semmoisen, jonka kanssa on hyvä ja mukava olla, seksikin sujuu, ja katselee niitä tissejä sitten vaikka pornossa tai netistä välillä. Tai fantasioi. 

Miehet ei oo niin ronkeleita kuin naiset. Olen huomannut sen, koska niin moni mies lähestyy etten vaan voi olla heidän kaikkien tyyppiä. 

Oho😱 joku ihan OIKEASTI alentuu katselemaan miestä, jonka naismaku on aivan erilainen kuin itse on?! No siinä on kyllä epätoivoisuus äärimmillään. Minä en ikimaailmassa alentaisi itseäni moiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli voi rakastaa muutakin kun ihannettaan. Ok. Miksi kumppanille pitää sitten jatkuvasti kertoa mistä kaikesta sellaisesta viehättyy mitä toisessa ei ole? Ymmärtäisin jos näitä olisi yksi tai kaksi mutta olen tavannut nyt useamman samanlaisen.

Miksi joku ei haluaisi jakaa mielenkiinnonkohteitaan ja syvällistä tietoa itsestään rakkaansa kanssa?

Siinä pitäisi minusta olla vähän hienotunteisuutta. On totta, että jollekin, varsinkin pitkässä hyvässä parisuhteessa, voi olla ihan ok aidosti hauskasti vitsailla toisen mies- tai naismausta, molemmat voi olla aidosti ok sen kanssa että toinen pitää seksikkäänä jotain tiettyä filmitähteä tai mies/naistyyppiä. Mutta toisaalta monella on itsetunto-ongelmia, ja silloin kaikki semmoinen koetaan vain iskuksi itseä kohtaan. Minä en ole tuollainen, minä en siis kelpaa, siispä toinen  on vastentahtoisesti "tyytynyt". Jos huomaa, että toista satuttaa näiden tällaiten mielenkiinnonkohteiden jakaminen, kannattaa ihan rakkaudesta toista kohtaan olla jakamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli voi rakastaa muutakin kun ihannettaan. Ok. Miksi kumppanille pitää sitten jatkuvasti kertoa mistä kaikesta sellaisesta viehättyy mitä toisessa ei ole? Ymmärtäisin jos näitä olisi yksi tai kaksi mutta olen tavannut nyt useamman samanlaisen.

Miksi joku ei haluaisi jakaa mielenkiinnonkohteitaan ja syvällistä tietoa itsestään rakkaansa kanssa?

Tuoko on syvällistä? Miten mielenkiinnon kohteina voi olla toiset naiset, ellei kyse ole avoimesta suhteesta? 

Vierailija kirjoitti:

Oho😱 joku ihan OIKEASTI alentuu katselemaan miestä, jonka naismaku on aivan erilainen kuin itse on?! No siinä on kyllä epätoivoisuus äärimmillään. Minä en ikimaailmassa alentaisi itseäni moiseen.

No, 20 vuotta onnellisesti yhdessä ja 2 lastakin saatu aikaan, ei tämä kyllä miltään alentumiselta tunnu. Kuten ei myöskään miehestäni se, että miehet jota vaikka elokuvissa katselen on mustaihoisia isoja lihaksikkaita korstoja. En minä sellaista ole tosielämässä koskaan yrittänyt etsiä, ei ole kerta kaikkiaan ollut mitään kiinnostusta. Ulkonäkö on ollut varsin toissijainen koko prosessissa. Kaveruuden kautta yliopisto-opiskelijoina toisiimme ihastuttiin, ja se oli menoa sitten. Minä en ole ollut koskaan päivääkään katkera siitä että mieheni ulkonäkö ei muistuta Denzel Washingtonia, eikä mieheni siitä että minä en muistuta nuorta Keira Knightleytä :D 

Itse en ole ikinä ymmärtänyt tyyppejä jotka on vaan että kunhan nyt vaan joku on. Näitä on sekä naisissa että miehissä M43

Tätä olen aina ihmetellyt. Monet päätyvät naimisiin saakka naisen kanssa, joka ei sytytä riittävästi seksuaalisesti tai ainakaan niin että jaksaisi olla uskollinen. Seksiä haetaan sitten liiton ulkopuolelta varattuna joko maksullisista tai muista naisista. 

Surullista on huomata nämä asiat vasta ajan kanssa pitkässä suhteessa. Se tuntuu ihan valehtelulta ja ihmetyttää miksi toinen ei ole voinut rehellisesti valita itselleen sitä mitä haluaa. Se on toisen seksuaalisuuden, itsetunnon ja luottamuksen rikkomista.

Kyllähän noissa ulkomaan deittailuohjelmissa muistetaan aina todeta, että et ole / ei hän ole mun vakityyppiä mutta katotaan. Se on sellaista ennakoivaa itsepuolustusta kauneimmillaan.

ei täydellisiä naisia ole vapaana kaikille miehille. 99,999999999999999999999999999999999999999999999999999999% miehistä joutuu tyytymään epätäydelliseen naiseen ja useat miehet jäävät silti yksin vaikka tyytyisivät huonompaankin naiseen.

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ei yleensä ole kovin paljon valinnanvaraa. 

Miten niin? Yhtä monta miestä ja naista (noin suunnilleen), yhtä monta vaihtoehtoa.

Yksin on parasta olla. Ei tarvitse pohtia omaa riittämättömyyttään 

Ei ei ei. Ei se toimi ollenkaan noin. Mä voisin kans listata toivelistan, että tällainen nainen kiitos. Mutta ei se tosielämän ihastuminen kuitenkaan niitä mun kriteerejä katso. Ihastuminen tulee, jos se on tullakseen. Ja varmaan siis eittämättä ihastuisin ihmiseen, joka sen kriteerilistani täyttäisi. Mutta se on sellainen toivelista. Tai ehkä listaus asioista, mitkä koen yleisellä tasolla viehättäviksi. Se ei poista sitä, ettenkö voisi ihastua muunlaiseen.

Mulla on esim. itselläni ollut jo nuoresta miehestä saakka miltei ykköskriteerinä se, että naisen pitää olla hoikka. Mutta sitten tunteet leimahti työkaveria kohtaan, joka ei todellakaan ole hoikka nainen. Ei hän lihavakaan ole, mutta siihen mun stereotyyppiseen ihannekuvaan verrattuna rasvaa on vartalossa liikaa. Mutta ne jumalaisen kauniit silmät, hymy, täydellinen hammasrivistö, muhkeat vaaleat kutrit ja niin ihanan söpö persoonallisuus. Naisellinen, siis isolla ännällä. Rehellisyyden nimissä myönnän, että aivan aluksi katsoin ettei ole mun tyyppiä, juuri sen pullukkuuden takia. Mutta se oli vain se ihan eka reaktio. Sen jälkeen vasta opin tuntemaan häntä ja ihastuminen oli todella vahva.

Eli voit olla miehelle juuri se täysin oikea, vaikka hänen alkuperäinen toivelista olisikin jotain muuta. Se että suhteet on myöhemmin kariutuneet, tuskin tähän toivelistaan liittyvät. Kyllä niiden taustalla on jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

No luulisi ainakin tissien koko näkyvän!

😄

Mun mielestä maailman seksikkäintä on sellainen kiharainen musta tukka, jollaista näkee tyyliin espanjalaisilla tai italialaisilla. Sellainen joka olisi n. polkkamittainen jos olisi suora mutta kiharoiden ansiosta on sellainen "kypärä". En ole kovin seksuaalinen mutta välimerellisen kiharamiehen kanssa voisin harrastaa ihan vaan irtoseksiäkin. Ja ehkä mieluiten en sitten muuta harrastaisikaan, koska kaltaisiani kiharaseksuaalejahan on maailma täynnä ja k.o. miehet saavat niin paljon seksiä kuin haluavat, ja luonne on varmaan sen mukainen. Ja jos huomio heitä häiritsisi, voisivat helposti ajella kiharakypäränsä pois. 

Näin ollen olen iloisesti parisuhteessa ihan muunlaisen miehen kanssa kuin tuon seksi-ihanteeni. En koe tyytymiseksi. Ihminen on kokonaisuus, ja usein hyperseksikäs ulkonäkö on jonkinlaisen valinnan tulos, ja se valinta taas saattaa heijastaa sellaista luonteenominaisuutta, joka ei ole paras parisuhdetta ajatellen. 

Kyllä sitä kiintyy muihinkin kuin elämän unelmanaiseen, mutta ei ehkä ihan niin syvästi.