Kaipaan 80-luvun irtokarkkeja

Vierailija kirjoitti:

Ai? Minusta ne oli silloin ankeita ja valikoimaa oli vähän. Kyllä nykyään on ihan eri tavalla pitkiä irtokarkkihyllyjä tavis kaupoissakin ja monet niistä karkeista on paljon parempia kuin mikään kasarin valikoimissa.

Valikoimaa oli runsaasti, pikkukiskallakin kymmeniä eri irtokarkkeja hedelmäkarkitmeivät maistuneet samalta, jokaisella karkilla oli oma makunsa nyt on ihan sama mistä kauhot, kaikki on samaa caccaa

Vierailija kirjoitti:

Minä myös kaipailen kasarin irtokarkkeja. Muistaako joku muu esimerkiksi sellaiset isot merenneitosalmiakit? Jestas kun olivat hyviä! Niitä ei satavarmasti myydä enää missään. Ja merkkareita on toki nykyäänkin mutta eivät ne ole ollenkaan samoja kuin kasarilla. Joko laatu on tosissaan heikentynyt tai sitten olen vajonnut nostalgiaan ja aika on kullannut muistot 😅.

Kaipaan noita merenneitoja!!

Vanha auto on ok, mutta ei yhtä hyvää salmiakkia. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on varmaan maailman suurimmat irtokarkkivalikoimat, ja silti joku nyyhkii jonkun hedelmämerkkarin perään 🙄

Ihan sama mitä caccaa kymmeniä tarjolla eihän esim aakkosetkaan enää maistu samalta, ihan kummallinen rakenne ja maku 🤢

Kaikki on nykyään geneeristä löllöä, valmistaja yksi viidestä jätistä (Cloetta ym.). Ei ole sitkeitä karkkeja, Lauantaipussissa peräti 1 musta auto (eikä muuta salmiakkia/lakua lainkaan), kunnollinen lakritsi pitää ostaa pienvalmistajilta....huoh. Ysärillä oli hyvät karkit ja esim. niin kirpeitä erikois-Aakkosia, että kielestä lähti nahat! 

Ne hedelmämerkkarit olivat ihanan mietoja mutta maukkaita, yksi kesti ainakin vartin kun sitä lussutti. 

Jossain vaiheessa merkkarit tuli ikäänkuin uudestaan myyntiin, olisiko ollut jotain 10 - 15 vuotta sitten ja ostin kokeeksi silloin, mutta minusta ne oli mauttoman laimeita, ei ollenkaan sellaisia kuin muistikuvien herkullisen maistuvat 80-luvun merkkarit. Kasarilla olin peruskouluikäinen, ekaluokalle 1981.

Loppujen lopuksi varmaan aika vähän tuli syötyä kasarilla karkkia kun en erityisemmin merkkareita kummempia karkkeja muista. Koulumatkan varrella oli lähikauppa josta karkkia olisin helposti voinut ostaa, jos olisi ollut rahaa tai karkinhimoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin oli ja ei ollut fruktoosi-glukoosisiirappeja.

Olipas. 80-luvulla sitä nimenomaan alettiin tunkemaan joka paikkaa kun joku keksi "rasva on epäterveellistä" iskulauseen.

Totta puhut. Siirappi teki tuloaan silloin, mutta kyllä sen käyttö oli todella varovaista, kun ei yhtään tiedetty, miten se toimii missäkin tuotteessa ja muiden kanssa. Vaikka ulkomailta tuli ohjeistusta, niin eihän niitä ymmärretty tai haluttu uskoa. Joten tutkimustyö oli tehtävä itse ja se jos mikä oli silloin hidasta.

Elintarviketyöläinen since 1980 luku. Elintarvikelaborantti ja elintarvikeinsinööri sittemmin.

Tuttifruttia on ikävä

Muistaako kukaan tällaista kioskeilla myytyä irtokarkkia: musta, aika pieni ja litteä, sitkeä ja kunnon vahvaa salmiakkia ja pinnalla oli kohokirjaimet zn? Olivat niin hyviä!😍

Lätkäkarkit ja tuttifruttikarkit olivat jo 80-luvulla ja niitä on vieläkin valikoimassa.

Vierailija kirjoitti:

Lätkäkarkit ja tuttifruttikarkit olivat jo 80-luvulla ja niitä on vieläkin valikoimassa.

Vaan resepti ei ole sama. Lisäksi nykyiset ovat puolet pienempiä.

Salmiakkipöllöjä kaipaan edelleen. Sitten oli kanssa niitä turkooseja pöllöjä, mutta ne eivät olleet yhtä hyviä. 

Nykyisin samoja karkkeja ei enää saa myydä kun jokaisesta löytyi syöpää aiheuttavia kemikaaleja. Nykyisin kaikki kivat väriaineet ja lapsuuden makumuistot on kielletyjen E-koodien listalla.

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan tällaista kioskeilla myytyä irtokarkkia: musta, aika pieni ja litteä, sitkeä ja kunnon vahvaa salmiakkia ja pinnalla oli kohokirjaimet zn? Olivat niin hyviä!😍

Dubbelzout, kirjaimet on DZ, hollantilainen karkki ja Hollannista saa edelleen.

Kolat oli mun suosikkeja. Litteät neliömuotoiset erimakuiset erivärisiin papereihin käärityt toffeet, jos joku ei näitä muista. Aluksi oli vaan yksivärisiä, mutta myöhemmin myös raidallisia. Ihan paras oli min mielestä keltaisessa paperissa (banaani), ja sinisessä paperissa (minttu). Ja niistä raidallisista salmiakin ja mintun sekoitus.