Mitä ajattelet miehestä joka on n. 35v, eikä ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa?

kouluttaa työkseen ja on ihan ' normaali' , mutta läheisemmässä tutustumisessa todella ujo. Sen lisäksi on vielä aika kriittinen - tai no minusta vaatii ihan normaaleja, mutta nykyään tuntuu olevan vanhanaikaista jos ei halua toisen kännäävän ja tupakoivan.



Toinen tuntemani vähän päälle kolmekymppinen on myös ujo ja todella kriittinen, hänen mielestään suurin osa naisista (no, muutenkin ihmisistä ;-) ) on vain tyhmiä, koska elämän sisältö on perjantaikännit vielä siinäkin vaiheessa kun on jo lapsia. Haluaisi naisen, jonka kanssa voi keskustella asioista ja joka ei kittaa siideriä tai olutta, eikä piekse ja pilkkaa miestään humalassa - ei kuulemma ole vielä nähnyt muualla kuin uskovaisissa, ja se taas on este ;-) Ei kuulemma edes haittaisi, vaikka naisella olisi lapsia, mutta kun ei naisia kuulemma kiinnosta tavallinen rauhallinen kotielämä.



Kai nuo molemmat on vaan liian kilttejä ja nossöjä sitten...

Minä olen 28v nainen ja olen tasan kerran seurustellut ja silloinkin lyhyen aikaa. Tätä kaikki ihmettelevät, koska olen kuulemma todella nätti ja ihan suht sopusuhtainen. Mukava, oma asunto löytyy ja töitä, harrastuksia ja ystäviä. En vain ole löytänyt sitä oikeaa, ja huomaan todella nopeasti, jos jonkun miehen kanssa ei vaan synkkaa tai ylipäänsä ei kiinnosta koko tyyppi. Empä tiedä olenko sitten lopun elämääni " vanha piika" , mutta en aio aloittaa suhdetta kenenkään kanssa vain sen takia, että pitäisi olla joku vain. Haluan, että siinä on oikeasti tunteet pelissä, eihän siitä muuten mitään tule !

Kyllä välillä masentaa, ja tuntuu, että olen itsekin vielä 35-vuotiaana yhä sinkku vailla perhettä, mutta ei voi mitään. Jos ei sitä oikeaa tule vastaan niin sitten ei vaan tule :(

Vakituinen työ, ei syrjäytynyt. -ap

ole tarvinnut ottaa muita huomioon.

masislääkkeiden käyttäjä?



pienimunainen?

Miksi ihmiset eivät saa elää rauhassa omalla tavallaan?

Miksi on yleisen mielipiteen mukaan " normaalimpaa" elää vaikka väkivaltaisessa suhteessa, alkoholistin kanssa tms., kuin yksin?

Siinä kun kuuntelee vieressä, miten autasta on kaikilla perhe- ja avioelämä, voi olla ihan tyytyväinenkin.

En kyllä lähtisi heti epäilemään, että (35-vuotiaassakaan) miehessä on jotain vikaa vain siksi, ettei hän ole seurustellut! Meillä ainakin on yhä kavereita (sekä naisia että miehiä), joille ei Sitä Oikeaa ole tullut eteen, vaikka he ovat tosi hyvä tyyppejä itse. Eivätkä he edes ole todellakaan ronkeleita, eivät vain käy missään (esim. rafloissa), missä vastakkaiseen sukupuoleen seurustelumielessä voisivat törmätä. Muutenkin heistä ehkä tuntuu vaikealta ajatus, että pitäisi " myydä itsensä" jollekin ja olla " haku päällä" . Niinpä he ovat selvästi sinut tilanteensa kanssa ja tarvittaessa ovat sinkkuja vaikka lopun elämäänsä.