Musta tuntuu että päiväkodissa olevat lapset kehittyy nopeammin

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään estä tekemästä kotona harjoituksia, liikkeitä, rytmitaputus. laulu tai kivoja juttuja. Oppimasta. Kunhan ei ole liikaa. Lapsen tehtävä on leikkiä, mielikuvitus, ilo, itsenäisyys ajattelussa ja tunnetaidot. Hormonit vaikuttavat vaippakuivuuteen, varsinkin yöllä. Sillä ei ole taitojen kanssa aina tekemistä.

On todella tekemistä opetuksen kanssa sillä että onko 3,5 vuotias päiväkuiva vai ei. 

Paitsi jos on jokin häiriö. 

Totta kai ammattikasvattaja kasvattaa lapsen tehokkaammin kuin maallikko. Ei se ole sattumaa, että varhaiskasvatusta suositellaan kaikille 3v täyttäneille.

Vierailija kirjoitti:

Albert Einstein oppi puhumaan neljän vanhana. Ei varhaisesta kehityksestä ihan hirveästi voi aina päätellä.

Tässä ei nyt keskustella kehityksestä vaan päiväkodin tuomista hyödyistä versus kotihoitoon.

Katsopa päikkylasta keväällä, ikää 5v: napapaita, leveälahkeiset housut, koruja, värjätyt hiukset, huulikiiltoa. Kotihoidetulla lapsella on collegehousut ja nallekuvioinen pusero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas kotimammat heti ahdistumassa kun joku kehtaa sanoa että päiväkodissa voi olla jotain hyvääkin :D

Päiväkodissa on varmaan hyvääkin mutta se että samalla esitetään että kotona lapset eivät opi mitään, osoittaa kirjoittajan typeryyttä

En sanonut etteivät opi mitään. Lue uudelleen aloitus ja häpeä tyhmyyttäsi. AP

Oppii ne ainakin pukemaan kurahousuja. Tärkeä taito, joka saattaa kotihoidossa jäädä oppimatta.

Vierailija kirjoitti:

Joo, meidän muksu meni 1,5v ikäisenä ja se harppaus taidoissa oli kyllä todella huima. Toki noi lapset kehittyy eri tahtia, mut meidänkin päikyssä opetetaan vaikka mitä taitoja lapsille. Jo 4kk aloituksesta meidänkin taapero oli oppinut todella paljon uusia sanoja, kävi potalla ja söi huomattavasti reippaammin erilaisia ruokia. Toki näitä kotonakin opeteltiin mut luulen että se positiivinen esimerkki päiväkodista auttoi paljon. 

Meillä on myös ihanat ohjaajat, jotka välillä laittaa kuvia mitä lasten kanssa puuhailevat ja kertovat päivän päätteeksi mitä on tehty. Ja ihan julkisen puolen päiväkodissa ovat :)

Tuossa iässä olisi oppinut kotona ihan yhtä paljon! Tuo on sellaista ikää, että kehitystä, sanoja ja uusia taitoja tulee hurjaa vauhtia. Jos vanhempi on yhtään kärryillä normaalista elämästä lapsen kanssa, niin tuo kaikki onnistuu "kotona". Kotona lainausmerkeissä siksi, että se käsittää toki kaikki muutkin aktiviteetit ja ihmiskontaktit lapsen kanssa, ei tarkoita kirjaimellisesti vain kotona oloa.

Kyllähän se vähän niin tahtoo olla että siellä ainakin kiroilu- ja kiusaamistaidot kehittyvät. Oppii sitten jo aika pienenä muutamia asioita ihmisyhteisössä elämisestä. Ikävää ehkä niille jotka ovat vähemmän ekstroverttejä ja älyllisemmin suuntautuneita jo lapsena. Tai esim pienikokoisempia jolloin jalkoihin jää helpommin.

Kyllä mun lapset on olleet aina ensin ihan opettamatta yökuivia, vaipat olleet varmuuden vuoksi yöllä, eikä tarvi aamulla heti vaihtaa. Mutta minä en olekaan opettanut lapsiani juomaan maitopullollisia tai tissiä öisin, kun öisin nukutaan. Illalla velliä tai puuroa vähän isompana, ja hyvin nukuttaa yöt.

Ja se on hyvin pitkälti siitä kiinni minkälainen koti, vanhempien ja lasten luonteet on, miten kehittyy. Meillä on lapset olleet kotona vähintään kolmevuotiaaksi asti, ja ovat olleet erittäin supliikkeja aina, on ollut laaja sanavarasto ja ymmärrys jo kolmevuotiaana. Ja ruutuaikaa ei ole rajoitettu. Hyvistä piirretyistä oppii hyvää kieltä ja sanavarasto karttuu, ja heille on myös luettu paljon. Ja mikä tärkeintä, heidän kanssaan on keskusteltu eri asioista.

Jo otsikon nähdessäni ajattelin, että varmaan ketjuun ilmoittautuu suuret joukot täydellisen kehittyneiden lasten vanhempia, sekä kotihoidon että päivähoidon puolelta. Ja näinhän täällä näyttää käyneenkin.

Koska kaikkien lapset ovat niin hirmuisen taitavia, niin voisimmeko vetää sen johtopäätöksen, että taitavat vanhemmat ovat valinneet lapsilleen juuri sen heille oikean ja yksilöllisesti parhaan vaihtoehdon.

Mutta onko se hyvä lapselle kehittyä niin nopeasti? Nykylapset on sitten koulussa hurjan levottomia ja heidän hermosto on ihan ylivirittynyt. Jotenkin ajattelen, että rauhallinen lapsuus tutussa ympäristössä ja turvallisen huoltajan kanssa on vähintäänkin yhtä hyvä, vaikka jotkut taidot kehittyisivät sitten myöhemmin. Jotenkin kuvastaa meidän aikaa toi, että on jotenkin niin hienoa, kun pieni lapsikin  koko ajan kehittyy ja sitä sitten tarkkaillaan. Siitä sitten paineet päälle jo lapsesta asti. Sitähän tää yhteiskunta haluaa, että tulee kunnon suorittajia. En tiedä. Mielestäni emotionaalinen turvallisuus ja hermoston rauhallisuus on parhaita asioita mitä voi kasvavalle lapselle pyrkiä tarjoamaan, ettei kasva tähän nykyajan ylineuroottiseen olemisen tapaan.

Joku kotiäiti täällä ärisee että aloittajalla ei ole tarttumapintaa kotiäitiys-aiheeseen kun lapsi on päikyssä. Mutta arvaappa mitä: aloittajan vanhempi lapsi on kotona hoidettu. Meni päiväkotiin vasta esikouluiässä. Vanhemman lapsen kanssa käytiin kyllä kerhoissa ja harrastuksissa, mutta ero nuorimmaisen osaamiseen on huikea nuoremman eduksi.

Lisäksi tämä vanhempi lapsi kärsii sosiaalisista puutteista, hänen on vaikea osata tehdä itselleen ystäviä. Uskon että se johtuu osaltaan siitä, että hän ei käynyt päiväkodissa.

Hyvä ihminen hänestäkin on tullut, mutta nyt nuorimman lapsen kanssa olen todella vaikuttunut siitä mitä päiväkoti antaa.

Täällä kirjoittaneella kiukuttelevalla kotiäidillä ei valitettavasti ole tarttumapintaa siihen, mitä päiväkoti parhaillaan antaa.

Vierailija kirjoitti:

Joku kotiäiti täällä ärisee että aloittajalla ei ole tarttumapintaa kotiäitiys-aiheeseen kun lapsi on päikyssä. Mutta arvaappa mitä: aloittajan vanhempi lapsi on kotona hoidettu. Meni päiväkotiin vasta esikouluiässä. Vanhemman lapsen kanssa käytiin kyllä kerhoissa ja harrastuksissa, mutta ero nuorimmaisen osaamiseen on huikea nuoremman eduksi.

Lisäksi tämä vanhempi lapsi kärsii sosiaalisista puutteista, hänen on vaikea osata tehdä itselleen ystäviä. Uskon että se johtuu osaltaan siitä, että hän ei käynyt päiväkodissa.

Hyvä ihminen hänestäkin on tullut, mutta nyt nuorimman lapsen kanssa olen todella vaikuttunut siitä mitä päiväkoti antaa.

Täällä kirjoittaneella kiukuttelevalla kotiäidillä ei valitettavasti ole tarttumapintaa siihen, mitä päiväkoti parhaillaan antaa.

Toivoo AP

Vierailija kirjoitti:

Totta kai kehittyvät. Päiväkodissa on korkeakoulutetut varhaiskasvattajat kasvattamassa lasta suunnitelman mukaisesti ja parhaaseen tutkittuun tietoon nojautuen. Tunnetaidot, sosiaaliset taidot, kaveritaidot, hienomotoriset taidot ja niin poispäin. Joka päivälle on lukujärjestyksessä tietty taito mitä kehitetään, ja lisäksi päivän mittaan tietysti myös monet muut taidot kehittyvät.

🤣🤣🤣🤣🤣

Kotihoidossa eskariin asti ollut esikoistani ope sanoi ettei ole koskaan ennen nähnyt niin kaikenkattavasti koulukypsää lasta. Kuopus taas pääsi päiväkodin oppiin jo 3-vuotiaana, oppi mm. puolustautumaan väkivallalla, varastamaan ja valehtelemaan muutamassa kuukaudessa. Lukemaan ja kirjoittamaan oppi kotona, eikä päiväkodissa edes muistettu että tästä oli ollut vasussa puhe, vaka-ope tuli yksi päivä hyvin innoissaan kertomaan että lapsi oli lukenut jostain eteisen julisteesta hänelle lauseita - sama lapsi, jonka olin 2 kk aiemmin kertonut lukevan itse ääneen lasten kuvakirjoja. Samoin esimerkiksi luistelemaan ei päässyt kuin kerran talvessa kun aina oli vääränlainen ilma (perheenä selvittiin kyllä toista kymmentä kertaa) ja opettajan mielestä oli ongelmallista kun lapsi ei innostunut kolmatta päivää peräkkäin ketjusilmukan sormivirkkauksesta kun kotona teki koukulla (myönnettäköön, hieman epämuodostuneita) patalappuja.

Koulun alettua kuopus on ollut usein yllättynyt kun tunnen heidän koulussa musiikintunnilla harjoittelemiaan biisejä. Ei muista, että on iskän kanssa soittanut niitä ukulelella 4-5-vuotiaana. Menikö tässä nyt sitten pisteet koululle? 

Joo jos pitää kehittymisenä sitä, että osaa nopeammin lyödä lapiolla päähän jos ei saa haluanaansa.

Oikeasti kotihoidetuista lapsista tulee fiksumpia ja ne pärjää ilman väkivaltaakin.

Vierailija kirjoitti:

Joku kotiäiti täällä ärisee että aloittajalla ei ole tarttumapintaa kotiäitiys-aiheeseen kun lapsi on päikyssä. Mutta arvaappa mitä: aloittajan vanhempi lapsi on kotona hoidettu. Meni päiväkotiin vasta esikouluiässä. Vanhemman lapsen kanssa käytiin kyllä kerhoissa ja harrastuksissa, mutta ero nuorimmaisen osaamiseen on huikea nuoremman eduksi.

Lisäksi tämä vanhempi lapsi kärsii sosiaalisista puutteista, hänen on vaikea osata tehdä itselleen ystäviä. Uskon että se johtuu osaltaan siitä, että hän ei käynyt päiväkodissa.

Hyvä ihminen hänestäkin on tullut, mutta nyt nuorimman lapsen kanssa olen todella vaikuttunut siitä mitä päiväkoti antaa.

Täällä kirjoittaneella kiukuttelevalla kotiäidillä ei valitettavasti ole tarttumapintaa siihen, mitä päiväkoti parhaillaan antaa.

Kukaan ei tee ystäviä, lapset ystävystyvät.

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas kotimammat heti ahdistumassa kun joku kehtaa sanoa että päiväkodissa voi olla jotain hyvääkin :D

Erilaisissa ympäristöissä kehittyy erilaisia taitoja. Yltiösosiaalisessa ei opi olemaan yksin ja itsenäinen. Riippuu tietysti taipumuksista.  

Mihin on niin kiire?

Vierailija kirjoitti:

Mutta onko se hyvä lapselle kehittyä niin nopeasti? Nykylapset on sitten koulussa hurjan levottomia ja heidän hermosto on ihan ylivirittynyt. Jotenkin ajattelen, että rauhallinen lapsuus tutussa ympäristössä ja turvallisen huoltajan kanssa on vähintäänkin yhtä hyvä, vaikka jotkut taidot kehittyisivät sitten myöhemmin. Jotenkin kuvastaa meidän aikaa toi, että on jotenkin niin hienoa, kun pieni lapsikin  koko ajan kehittyy ja sitä sitten tarkkaillaan. Siitä sitten paineet päälle jo lapsesta asti. Sitähän tää yhteiskunta haluaa, että tulee kunnon suorittajia. En tiedä. Mielestäni emotionaalinen turvallisuus ja hermoston rauhallisuus on parhaita asioita mitä voi kasvavalle lapselle pyrkiä tarjoamaan, ettei kasva tähän nykyajan ylineuroottiseen olemisen tapaan.

Itse kannatan päivähoitoa. Oma äitini piti minut kotona, emmekä tehneet juuri mitään. Toki sain ruokaa, pääsin ulos ja joskus piirtelimme ja pelasimme. 

Mutta olen sosiaalisesti tosi säikky, herkkä ja huono ystävyyssuhteissa. Mussa näkyy tosi vahvasti se etten osaa olla isoissa porukoissa enkä osaa päästä mukaan vaikka ei mua kiusatakaan.

Huomasin jo lapsena että tosi moni osasi kaikkea paljon enemmän kuin minä. Olin todellinen mämmikoura jolla oli vaikeuksia monissa asioissa. 

Tää kotoa suoraan kouluun laitto oli mulle sitten ihan järkytys kun yksinäusyydestä päädyin 30 lapsen keskelle. Jos saisin nyt valita niin haluaisin että mut olisi laitettu päiväkotiin jo pienenä. Ei pitkiä päiviä, mutta sellaisia sopivan mittaisia..