Olen menossa sektioon ja pelottaa.

itseltäni leikattiin jalka n. 3 kk sitten ja vaikka haava on pieni ja omasta mielestäni hoisin sitä hyvin, se on tulehtui ja nyt siitä ei tule kovin siistiä...

Olen myös kuullut, että tukihousuja tms. kannattaa käyttää, jotta haava " painuu" hyvin...

Pyydä katetroimaan vasta, kun puudutus on laitettu. Pyydä jättämään puudutusainekanyyli selkään leikkauksen jälkeen, jotta kipulääkettä voi antaa keskeytyksettä. Näin säästyt kokonaan kivuilta. Itse en ymmärtänyt tuota vielä ensimmäisellä kerralla, joten puudutuksen lakattua vaikuttamasta haava oli kipeä.



Liikkeelle ei tarvitse lähteä samana päivänä. Pyydä, että vauva tuodaan vierelle heti, kun on otettu mahasta, niin näet hänet ihan kunnolla vastasyntyneenä, eikä missään kapaloissa.



Ei ole mitään pelättävää. Hyviä uuden kullanmurun syntymähetkiä!

Spinaalipuudutuksen laittaminen ei tuntunut missään (ja olen todella kipuherkkä), leikkaus sujui nopeasti, ja jälkeenpäin sain tarpeeksi kipulääkettä. Kahden päivän päästä olisin jo voinut lähteä kotiin, mutta sanoivat, että yleensä vasta 4 päivän päästä pääsee. Lähdin 3 päivän päästä. Leikannut lääkäri sanoi, että pääsin monta kertaa helpommalla kuin alakauttasynnyttäjät. Mitään ongelmia ei leikkauksesta ole koitunut. Haavaniitit pyysin poistamaan vähän normaalia myöhemmin, sillä minulla eivät haavat parane niin nopeasti. Sektiohaavani on täysin huomaamaton, lisäksi niin alhaalla, että voin huoletta pitää vaikka minkälaisia bikineitä. Sairaalasta saa haavanhoito-ohjeet, niillä pärjää hyvin, mitään muita vippaskonsteja ei tarvita. Pelko pois vaan, onnea sektioon!



Nimim. ei ikinä synnytystä!

Minulla kokemusta vain hätäsektiosta nukutuksessa, joten en itse ehtinyt pelkäämään ko toimenpidettä. Mutta kokemus oli loppujen lopuksi positiivinen, vaikka se tässä yhteydessä hullulta kuulostaakin. Sinulla on hyvät ammattilaiset tukena, luota heihin. Älä yritä liikaa itse hallita tilannetta, koska sitä et samalla tavalla pysty tekemään kuin alatiesynnytyksessä.



Suosittelen myös pyytämään vauvaa heti syliin mikäli mahdollista. Itse näin vauvan vasta pitkän ajan kuluttua, mikä jäi harmittamaan :( Mutta olosuhteiden pakosta tuo.



Itse toivuin todella hyvin. Ensimmäinen päivä oli melko rankka, liikkuminen hyvin vaikeaa kipeän haavan vuoksi ja tietysti minut pakotettiin heti liikkeelle. Vessassa käyminen oli myös kovin vaikeaa, mutta pian sekin alkoi sujua. Kolmantena päivänä pystyin jo kävelemään melko suorassa (alkuun oli pakko kulkea kumarassa). Haava parani lopulta niin nopeasti että viikon päästä minun piti aivan muistutella itselleni että älä nostele painavia tai häärää liikoja.



Kaikkea hyvää synnytykseesi! :)

Muista ottaa särkylääkettä säännöllisin välein niin ei kipu pääse yllättämään.

Muista! ettei sektio tee sinusta huonompaa, vaikka et ole synnyttänyt.

Ei kipuja pariin päivään, ainoa hankaluus nousta sängystä ylös noin viikon verran. Ja vauvaa saa nostaa ja hoidella, itseäni ensisynnyttäjänä pelotti tulokas ja yritin kai sektioon vedoten vältellä liian läheistä tutustumista... Toisaalta sairaalahenkilökunta myötävaikutti passiiviseen asenteeseeni. Rohkeasti tutustumaan vaan!

viimeisin tietämäni sektioitu meinas kuolla. Itse kärsin myös hirveissä tuskissa. Ei ikinä enää.

Lekuri pani puudutetta ja kyseli puuduttaako ei puuduttanut kyseli ja kyseli ja yhtäkkiä alettiinkin leikkaamaan. Tunsin kaikki hengitys meni vituralleen. Kipulääkettä vaan suoneen ja kaivaminen jatkuu yhtä tuskaa. Kohta tulee kohta tulee hoki nukutuslekuri mikä kuolemako!! Sitten kaivettiin istukka ja sain jo morfiinia mutta voi luoja en pystynyt ottaa edes vauvaa syliin olin aivan jossain toisessa maailmassa. Sitten jätettiin siihen alasti makaamaan että lääkärin piti sanoa että pankaa nyt peitto päälle kun horkassa tärisin " taju" kankaalla. Heräämössä kävi nukutuslekuri jauhamassa paskaa niinku olisin siinä osannut haukkua sen sitten..ikinä en suostu enää mihinkään leikkaukseen hereillä!!!

Että on pokkaa tulla tänne pelottelemaan ihmisiä, häpeäisit.