Mua masentaa, ryyppäisin mutta yritän raitistua. Elämä on merkityksetöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites se masennus hoidetaan? Kerrohan.

Ensimmäinen askel masennuksesta toipumiseen on raitistuminen. Kun alkoholi lakkaa haittaamasta aivokemioita jatkuvasti, masennuksesta toipuminen oikealla hoidolla on mahdollista. Yleensä tarvitaan psykoterapiaa, minkä lisäksi myös lääkitys voi olla varsinkin alkuvaiheessa tarpeen keskivaikeissa ja vaikeissa masennustiloissa. Mutta raitistuminen on ehdoton edellytys tälle, eikä psyykenlääkkeitä voi yhtä aikaa alkoholin kanssa käyttääkään.

 

Ihan itse voi muuttaa ajattelunsa positiiviseksi ajattelemalla positiivisia ajatuksia, uskomalla itseensä, myös siihen että pystyy raitistumaan esim. Minnesota hoito jos on pitkään ollut ongelma, sillä sieltä saa tukea. 



Muuten sanoisin ettei psyyken lääkitys paranna, se saattaa jopa aiheuttaa aja

Totta tiettyyn pisteeseen asti. Masentuneena vaan se positiivisten ajatusten ajattelu ja itseensä uskominen ei välttämättä onnistu ilman, että saa ensin ammattiapua. Ei omasta mielestänikään psyyken lääkitys paranna ketään. Mutta se saattaa alkuvaiheessa helpottaa sen verran, että pystyy käsittelemään asioita terapiassa. Itselläni myös oli lääkitys jonkun aikaa, mutta jätin sen pois, kun olin terapiassa päässyt vauhtiin.

Onko ap vielä paikalla tässä ketjussa?

Vierailija kirjoitti:

Mites se masennus hoidetaan? Kerrohan.

 

Lääkkeillä. 

Merkityksettömyydentunne ei tarkoita masennusta, vaikka masentunutkin voi niin tuntea. Se voi olla alku tai herätys henkiseen kasvuun. Voi olla, että jos olet selvinnyt vaikka täpärästi henkesi menettämisestä, niin työ jota teet, voi alkaa tuntua merkityksettömältä, vaikka siltä ei olisi aiemmin tuntunutkaan. Vain yhtenä esimerkkinä. Toinen tilanne voi olla vaikka iso muutos elämässä, kuten esim. se, että aikuistunut/aikuistuneet lapsi/lapset lähtee kotoa pois pysyvästi omilleen asumaan. Kumpikaan esimerkeistä ei edusta masennusta, vaan jonkinlaista muutosta. Itse arvelen, että merkitsemättömyydentunteet lisääntyy koko ajan sitä enemmän, mitä vähemmän yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuudentunteita yhteiskunnassa yksilöillä on.

Vierailija kirjoitti:

Ryypätessä ei masenna joten ryyppään.

Ryyppääminen nyt auttaa masennukseen yhtä paljon kuin jos housuihin kusee pakkasella. Hetken lämmittää ja sitten on entistä kylmempi. 

Vierailija kirjoitti:

Mites se masennus hoidetaan? Kerrohan.

Katso Käypä hoito suositus, lievään terapiahoitoa ja keskivaikeaan tehokkain taitaa olla lääkkeen ja terapian yhdistelmä. Terapiaan ei kykene, jos on liian oireinen, lääke auttaa pahimpiin oireisiin ja terapialla hoidetaan varsinaiset syyt. 

Vierailija kirjoitti:

Onko ap vielä paikalla tässä ketjussa?

Juu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.lhpk.fi/seurakunnat/

Tervetuloa messuun taas huomenna <3

ps. melkein joka viikko käy uusia ihmisiä, elämän tarkoituksen etsintä on kova. Jumala on rakkaus, antaa tulevaisuuden ja toivon.

Joko juot tai hihhuloit. Loistavaa

Luterilaiset on kaukana hihhuloinnista ;)

Vierailija kirjoitti:

Merkityksettömyydentunne ei tarkoita masennusta, vaikka masentunutkin voi niin tuntea. Se voi olla alku tai herätys henkiseen kasvuun. Voi olla, että jos olet selvinnyt vaikka täpärästi henkesi menettämisestä, niin työ jota teet, voi alkaa tuntua merkityksettömältä, vaikka siltä ei olisi aiemmin tuntunutkaan. Vain yhtenä esimerkkinä. Toinen tilanne voi olla vaikka iso muutos elämässä, kuten esim. se, että aikuistunut/aikuistuneet lapsi/lapset lähtee kotoa pois pysyvästi omilleen asumaan. Kumpikaan esimerkeistä ei edusta masennusta, vaan jonkinlaista muutosta. Itse arvelen, että merkitsemättömyydentunteet lisääntyy koko ajan sitä enemmän, mitä vähemmän yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuudentunteita yhteiskunnassa yksilöillä on.

No en tiedä onko tässä suuria tapahtunut. Parissa vuodessa kyllä aika paljon kaikkea ollut. Vuoden sisäänkin. Ymmärsin raitistua ja muuttaa elämäni siltä osin. Olen tosi yksin ja minusta on tullut vihainen ihminen joka pitää rajansa vahvasti, en yhtään kuuntele mitään paskan jauhantaa ihnisiltä.

Ennen olin tosi kiltti, liian miellyttämisen haluinen enkä ymmärtänyt reagoida oikein jos joku loukkasi vaan viha kääntyi itseeni. 

Sellaista on ollut nyt, muutosta ja vahvoja tunnetiloja, väsymystä ja eksistentaalista ahdistusta ja murehtimista koko elämän suunnasta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Merkityksettömyydentunne ei tarkoita masennusta, vaikka masentunutkin voi niin tuntea. Se voi olla alku tai herätys henkiseen kasvuun. Voi olla, että jos olet selvinnyt vaikka täpärästi henkesi menettämisestä, niin työ jota teet, voi alkaa tuntua merkityksettömältä, vaikka siltä ei olisi aiemmin tuntunutkaan. Vain yhtenä esimerkkinä. Toinen tilanne voi olla vaikka iso muutos elämässä, kuten esim. se, että aikuistunut/aikuistuneet lapsi/lapset lähtee kotoa pois pysyvästi omilleen asumaan. Kumpikaan esimerkeistä ei edusta masennusta, vaan jonkinlaista muutosta. Itse arvelen, että merkitsemättömyydentunteet lisääntyy koko ajan sitä enemmän, mitä vähemmän yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuudentunteita yhteiskunnassa yksilöillä on.

 

No en tiedä onko tässä suuria tapahtunut. Parissa vuodessa kyllä aika paljon kaikkea ollut. Vuoden sisäänkin. Ymmärsin raiti

Omien rajojen vetäminen on hyvä merkki ja kertoo siitä, että paranemisprosessi on alkanut. :) Varmasti on nyt vahvoja tunnetiloja, väsymystä ja ahdistusta. Mutta koita luottaa siihen, että koittaa vielä paremmat ajat! -eri

Luonto parantaa.

Ei juominen sitä kurjaa fiilistä paranna. Itselläni oli viime vuonna paha tapa juoda lähes päivittäin neljä olutta lenkin jälkeen musiikkia kuunnellen. Tuleehan sitä mukava nousuhumala ja kokoiselleni ihmiselle ei mitään tuntuvaa krapulaa/laskuhumalaa. Mutta kyllä tuokin kai jotenkin vaikuttaa psyykeeseen ja kenties sisuskaluihin. Lompakossa se tuntuu ainakin vaikkei tuo päivittäinen annos yksittäin tarkasteltuna tunnu paljolta. Suosittelen lääkäärin menoa, jos masennus painaa, eikä pysty keskittymään mihinkään.