Ystävä vertaa arkeamme yhtä raskaaksi, vaikka hänen lapet päivähoidossa.
Molemmilla siis 3 lasta ja meillä molemmilla vauvat. Hänen kaksi vanhempaa lasta ovat kokopäivähoidossa ja minun kotona. En laittaisi omiani hoitoon missään nimessä ollessani kotona äitiyslomalla, ei siis ole kyse kateudesta. Kypsyttää vaan niin paljon, kun hän rinnastaa arkemme aina samanlaisiksi, vaikkei hänen tarvitse ppikkuvauvan kanssa puistoilla tai laittaa kenellekkään ruokaa päivällä. Joskus kun kerron, että olipa taas urakka pukea lapset ja päästä puistoon tai käydä lasten kanssa bussilla keskustassa niin hän vastaa, joo, se on tosi rankkaa, vaikkei ole kertaakaan vastaavaa tehnyt.
Kommentit (24)
En tajua, mistä ap on vetänyt herneen nenään. Minustakin kuulosti siltä, että kaverisi ennemminkin yritti tukea kuin vertailla! Sitäpaitsi minusta ainakin päivät ovat rehellisesti sanottuna paljon mukavampia kaikkien lasten ollessa kotona kuin kahdestaan pienimmän kanssa. Kerhoilu on vanhemmille lapsille hauskaa, mutta minulle vaivalloista ja tylsääkin.
Ja töissäolo se vasta raskasta olikin lasten saamisen jälkeen! Onneksi vielä ei tarvitse siihen rumbaan palata... Silloin ei todellakaan voinut ottaa aamuisin rennosti, levätä/lukea/surffailla lasten päiväunien aikaan, tehdä kotitöitä pois alta jo päivällä saati harrastaa hyvällä omallatunnolla iltaisin. Perhe+työ+vapaa-aika on minusta väkisinkin hankalampi yhtälö kuin pelkkä " kahden kimppa" . Yksi hyväkin puoli töissä oli: näki aikuisia päivittäin ja sai muutakin ajateltavaa kuin perheen arjen pyörittäminen.
Mulla kahden lapsen ikäerolla 1 1/5 v oli rankkaa olla kotona. Oli jopa niin rankkaa etten uskaltanut edes töihin lähteä. Kun lapset noin 4 ja 3 v sekä kotona on helppoa että töissä. Töissä on itse asiassa siksi helpompaa, että saa juoda kahvit rauhassa ja seurassa. Lapset toki leikkii keskenään paljonkin ja silloin itsellä on ihan luuseri olo. On aikaa kotitöille yms., mutta tulee huono omatunto " lomailusta" . Tuntuu etä on sama käydä töissäkin.
vai mistä tässä oikeammin on kyse? Oletteko oikeita ystäviä vai kilpailetteko useinkin kaikesta mahdollisesta?
Muutenhan antaisit mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tai yrittäisit eläytyä kaverisi tilanteeseen vertaamatta sitä jatkuvasti omaasi.
vaan siitä, että jos perheillä on muuten vaikka ihan samanlainen tilanne, mutta toisella kaikenmaailman apuvoimat käytössään, onhan se ihan päivänselvää, että toisella on arjen pyörittäminen helpompaa. Ei kai kaikkea voi aina verrata niin, että joku nyt vain sattuu olemaan niin vähävoimainen, että roskapussin vienti on jo ponnistus, ja tilanne on sen vuoksi sama kuin jollain toisella, jolla on suuria huolia ja murheita.