Kuinka erotaan?

Vaihe 2.

Rakennat elämääsi yksin. Hoidat talousasiasi yksin (oma tili, lapsilisät omalle tilille, yh-korotuksen hakeminen), avioero vireille.'



Vaihe 3.

Valmistaudut henkisesti olemaan S-I-N-K-K-U.



Vaihe 4.

Kaipaat puolisoasi, kaipaat yhteiselämää.. mutta MUISTA miksi halusit erota.



Vaihe 5.

ELÄMÄ KUKOISTAA. Huomaat että pärjäät yksin. Olet vahva. Olet itsenäinen. Olet onnellinen.

En mä jaksa enää kertoa.

tää on niin perseestä.

onko sulla lapsia? mies?

Kerro nyt vain, ehkä osaamme auttaa!

Mun on niin paha olla, on lapsia ja mies. Ja mä en selviydy tästä. Ero tulis, tai sit mä meen. Mut eroo en kestä.

Miehelläsi on ilmeisesti pahakin alkoholiongelma? Sinä et taas ole siihen syyllinen. Mietipä vielä, miltä mahdollinen itsemurhasi tuntuisi lapsistasi? Jättäisitkö lapsesi viinaan menevälle miehellesi vai hoidatko heidät itse niin hyvin kuin pystyt, vaikka sitten yksin? Mieti vielä, sillä lapsesi rakastavat sinua ehdoitta.

on poissa. Tuhlaa rahat. Ja rakastan niin paljon etten voi kuin itkeä. Se joskus tekee jotain sellaista, en mä tiedä, rakastan vaan niin kovasti. En jaksa odotella että se tulee. Meidän piti kohta mennä naimisiin. En mä taida jaksaa. En. Ei helvetti, ja lapsetkin, mut en jaksa kokonaan yksin.

Saisit aikaa miettiä tätä kaikkea, ja saisit levätä.

Ei se päivällä juo, käy töissä jne. Mä jään, se lähtee. Yksin. Ei ole ketään enää. Kaikki hylättiin rakkauden takia. Suuren rakkauden. Ja rakastan niin kovasti miestä etten tiiä kuinka tulisi tehdä. Ja lapsetkin rakastaa.

Hävettääkin ihan helvetisti. Ja ei oo semmosia mihin voisin mennä.

Se haluaa että siedän kaiken. Aina. Aina. Aina. Ja se tietää että rakastan sitä, ettei ole voimia lähteä.

Lähde jonnekin lasten kanssa, jätä mies muutamaksi päiväksi miettimään asioita. Eikö sinulla ole ketään ystävää? Onko siskoa, äitiä?

Uhkailut ei auta. Mies pitää mua...Ei se taida rakastaa? Haluaa vaan etten lähde, ja että meidän perhe säilyy. Mies ei lopeta menojaan... Ja se menee aika paljonkin, ja se tekee musta hermoraunion. joka viikonloppu ja viikollakin pitää kaljotella pariin kertaan, niin et töihin pääsee. Vitut muista.

Ne ystävät on kaukana, ei sieltä töihin mennä. (vähintään 150km.)

Tilanne on se, etten kehtaa kelleen kertoa miten asiat on. Jos johonkin muuttaisin, en kellekkään varmaan edes puhelimeen vastaisi. Mä olen niin epäonnistunut. Enkä äitinäkään kovin kaksinen.