Olenko mä ollut oikeasti edes rakastunut? Olenko viallinen kun en osaa itse päättää koska loppuu tunteet toista ihmistä kohtaan?
Alkaa tuntua, että olen jotenkin viallinen tunteiden suhteen. Täällä palstalla kun lukee keskusteluita niin aina jotkut toitottaa, että pitää vain lopettaa ne tunteet jos esim. ihastuu varattuun tai muuten sopimattomaan ihmiseen.
Mä en ymmärrä miten ne tunteet lopetetaan noin vain?? Olen täällä kertonut mun vaikeasta ja kipeästä avioerosta ja mullekin vain sanottu, että lopeta ne tunteet. Siis miten??? Olin silloin todella rikki koska mies jota mielestäni rakastin jätti mun todella kylmällä tavalla. En mä silti pystynyt sormia napsauttamalla lopettamaan mun tunteita. Tuollaiset viisastelut saivat mun vain voimaan pahoin ja pitämään itseään entistä viallisempana. Tämä palsta on kyllä aika myrkkyä.
Olenko edes oikeasti rakastanut ketään. Olenko ihan viallinen kun en tätäkään osaa. Tuntuu, että muut pystyy noin vain lopettamaan tunteensa toista kohtaan.
Kommentit (7)
Tunteiden lopettavat ovat tunteiden tukahduttajia, joille vuosien ja vuosikymmenien mittaan kertyy kuormaa, joka ajan mittaan alkaa oireilla kireytenä, eristäytymisenä, fyysisinä sairauksina.
Älä tee niin.
Käsittele tunteet. Anna niiden tulla ja sitten taas mennä. Tunteet tulee aaltoina ja jokainen toistaan seuraava aalto on aavistuksen edellistä lievempi. Lopulta myrskytkin tyyntyy ja aallot tyyntyy.
Vierailija kirjoitti:
Tunteiden lopettavat ovat tunteiden tukahduttajia, joille vuosien ja vuosikymmenien mittaan kertyy kuormaa, joka ajan mittaan alkaa oireilla kireytenä, eristäytymisenä, fyysisinä sairauksina.
Älä tee niin.
Käsittele tunteet. Anna niiden tulla ja sitten taas mennä. Tunteet tulee aaltoina ja jokainen toistaan seuraava aalto on aavistuksen edellistä lievempi. Lopulta myrskytkin tyyntyy ja aallot tyyntyy.
Tämä on se parempi tie.
Itse valitsin (väärin) toisin. Enkä saa enää aikaiseksi edes yhtä kyyneltä läheisen hautajaisissa ja olen riittävän älykäs ymmärtämään ettei se ole mikään hyvä juttu tai jotain suurta henkistä vahvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tunteiden lopettavat ovat tunteiden tukahduttajia, joille vuosien ja vuosikymmenien mittaan kertyy kuormaa, joka ajan mittaan alkaa oireilla kireytenä, eristäytymisenä, fyysisinä sairauksina.
Älä tee niin.
Käsittele tunteet. Anna niiden tulla ja sitten taas mennä. Tunteet tulee aaltoina ja jokainen toistaan seuraava aalto on aavistuksen edellistä lievempi. Lopulta myrskytkin tyyntyy ja aallot tyyntyy.
Niin eihän sekään voi tervettä olla, että tukahduttaa tunteet. Silti mietin, että olenko mä jotenkin viallinen kun en osaa lopettaa tunteita noin vain. Jotkut tuntuu olevan jotakin robotteja vailla tunteita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteiden lopettavat ovat tunteiden tukahduttajia, joille vuosien ja vuosikymmenien mittaan kertyy kuormaa, joka ajan mittaan alkaa oireilla kireytenä, eristäytymisenä, fyysisinä sairauksina.
Älä tee niin.
Käsittele tunteet. Anna niiden tulla ja sitten taas mennä. Tunteet tulee aaltoina ja jokainen toistaan seuraava aalto on aavistuksen edellistä lievempi. Lopulta myrskytkin tyyntyy ja aallot tyyntyy.
Tämä on se parempi tie.
Itse valitsin (väärin) toisin. Enkä saa enää aikaiseksi edes yhtä kyyneltä läheisen hautajaisissa ja olen riittävän älykäs ymmärtämään ettei se ole mikään hyvä juttu tai jotain suurta henkistä vahvuutta.
Mä olen itkenyt vaikka kuinka paljon. Välillä aivan ärsyttää kun pitää itkeä taas. En vain voi sille mitään. Ahdistaa, surettaa, itkettää.
Ap
Kun mut jätettiin, ajattelin että jossain on tynnyri jota itken täyteen.
Ja tuli se lopulta täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Kun mut jätettiin, ajattelin että jossain on tynnyri jota itken täyteen.
Ja tuli se lopulta täyteen.
Mun tynnyri ei taida olla vielä täynnä. Ei kyllä ole ero ainoa asia jonka vuoksi olen itkenyt.
Ap
Otat vain itseäsi niskasta kiinni ja katkaiset ne tunteet. Ei se sen vaikeampaa ole.