Minusta tuntuu, että elämäni on kirottu

Kaikki on ollut jotenkin vaikeaa ja surullista alusta asti. Vanhemmat eivät ole koskaan osanneet kannustaa, ainoastaan lannistaa ja pelotella. Kouluissa kaikki vastusti. Työelämässä samoin. Parisuhteet on ollut turmiollisen viallisia. Mitään onnelista hetkeä en elämässäni muista. Surullisia sitäkin enemmän. Pahimpana n.20 vuoden lapsettomuus, joka ei päättynyt hyvin. Nykyään olen yksinäistäkin yksinäisempi. Olen menettänyt toivoni kaikkeen, koska aina epäonnistun. Jos olisin lapsena tiennyt, mitä elämästäni tulee, tuskin olisin jaksanut jatkaa. 

N.