Minua kiinnostaisi tavata rippileiriryhmäni. Miten voisin sen tehdä?

Sekin voisi riittää, jos tietäisit edes yhden henkilön nimen, jolta voisit kysyä kiinnostaako häntä perustaa facebookryhmä ja kysyä tapaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy seurakunnasta, josko antaisivat luettelon osanottajista.

Gdpr-aikana? Mitäs luulet?

Ehkä hän voi lähettää viestin heille kaikille ja ovat sitten sinuun yhteydessä.

Luuletko että kirkkoherranviraston kanslisti vaivautuisi tällaista tekemään. Älä unta nää. Töitä on muutenkin korkeintaan tunnin päivässä, muu aika rupatellaan kahvipöydässä tai selaillaan nettiä.

Höpö höpö. Heidän tehtäviinsä tuo ei kuuluisi muutenkaan. Ihan absurdi ajatus. 

Halusin tähän vielä kertoa, että aloitin peruskoulun vuoden myöhemmin, jonka takia en koskaan kokenut yhteenkuuluvuutta luokkani kanssa jo kiusatuksi tulemisenkaan takia ja senkin vuoksi olisi kiinnostavaa tavata nimenomaan rippileiriryhmä, koska ovat samanikäisiä kanssani.

Ap

Ap, ajatuksesi on ihan rehellisesti epärealistinen. On täysin mahdollista, että leiritietoja ei enää ole. Olennainen tieto on se, onko konfirmaatio käyty ja se on kyllä/ei. 

 

Leiriläisten osoitetietoja tuskin on enää plus että tuskin kukaan asuu enää kotona. Että se siitä. 

 

Myöskin ajatus Facebookista - johon et edes itse kuulu - on aika kaukaa haettu. Se edellyttäisi johonkin paikallisryhmään kuulumista edellyttäen, että ripari oli tietyn paikkakunnan nuorille. Jos taas ei ollut, aika hankalaa. Plus etttä harva asuu enää kotipaikkakunnalla. 

 

Ja lopulta, ketä kiinnostaa joku rippikouluryhmä. Minä toki hengaan riparikavereitteni kanssa, mutta he olivat muutenkin kavereitani. 

Olisiko joku edes teoriassa kiinnostunut?

Vierailija kirjoitti:

Ap, ajatuksesi on ihan rehellisesti epärealistinen. On täysin mahdollista, että leiritietoja ei enää ole. Olennainen tieto on se, onko konfirmaatio käyty ja se on kyllä/ei. 

 

Leiriläisten osoitetietoja tuskin on enää plus että tuskin kukaan asuu enää kotona. Että se siitä. 

 

Myöskin ajatus Facebookista - johon et edes itse kuulu - on aika kaukaa haettu. Se edellyttäisi johonkin paikallisryhmään kuulumista edellyttäen, että ripari oli tietyn paikkakunnan nuorille. Jos taas ei ollut, aika hankalaa. Plus etttä harva asuu enää kotipaikkakunnalla. 

 

Ja lopulta, ketä kiinnostaa joku rippikouluryhmä. Minä toki hengaan riparikavereitteni kanssa, mutta he olivat muutenkin kavereitani. 

Entä, jos löydän esim. messengeristä tai instagramista huonekaverini, jos vain nimen löydän? Tämän kyseisen henkilön tapasin kerran sattumalta noin 20 vuotta sitten. Voisin häneltä kysyä kiinnostaisiko ideana. Arvelisin, että häntä voisi hyvinkin kiinnostaa kahden muun huonekaverimme tapaaminen, etenkin koska toinen heistä oli hyvä kaverinsa ellei heille siis ole tullut mitään välirikkoa. Muistan, että meillä oli hauskoja hetkiä rippileirillä.

Porukkanne on varmasti ollut mukava, joo, mutta ei se nyt niin kovin maata mullistava ollut kun yhteydenpito sitten jäi leirin jälkeen. Ihan normi meininki, aika monilla ripareilla tapahtuu ihan samaa vaikka luvataan pitää yhteyttä. 

Tiedätkö edes heidän nimiään? Jos et ole someista etsinyt niin tuskinpa kovin innokkaasti haluat heihin yhteyttä, ja seurakunta ei tosiaan mitään henkilötietoja todellakaan luovuta, kuten tässä joku jo kertoikin.

Vierailija kirjoitti:

Porukkanne on varmasti ollut mukava, joo, mutta ei se nyt niin kovin maata mullistava ollut kun yhteydenpito sitten jäi leirin jälkeen. Ihan normi meininki, aika monilla ripareilla tapahtuu ihan samaa vaikka luvataan pitää yhteyttä. 

Tiedätkö edes heidän nimiään? Jos et ole someista etsinyt niin tuskinpa kovin innokkaasti haluat heihin yhteyttä, ja seurakunta ei tosiaan mitään henkilötietoja todellakaan luovuta, kuten tässä joku jo kertoikin.

 

Saatan löytää nimet, koska jokainen leiriläinen kirjoitti nimmarinsa jokaisen henkilökohtaisen yhteiskuvan taakse ja niinpä minäkin pyysin jokaiselta nimen. Eri asia tietysti onko ne kirjoitettu selkeällä käsialalla. Tuo valokuva kyllä tallella.

Olen myös ollut tosi hiljainen ja harmittaa, etten siksi tutustunut heihin paremmin.

Erityisesti yksi tapaus jäänyt harmittamaan. Oli lounastauko, kun yksi leiriläinen viereisessä pöydässä näki, että minulla oli tarjottimellani jogurttipurkkia muiatuttava maitopurkki lusikan kanssa ja kysyi toiselta: 'Luuleeko se, että se on jogurtti?' Sitten isonen sanoi minulle, että se on maito. En ollut koskaan nähnyt, että on olemassa puolentoista desin maitopurkkeja, ilmeisesti niitä yhä olemassa. Menin tilanteessa noloksi enkä vastannut isoselle mitään. Muistan, että kaikki olivat ruokapöydässä sen jälkeen hiljaa ja poistuivat syötyään. Joku olisi ehkä voinut reagoida tilanteesen eri tavalla ja olisi voinut vain naurahtaa, että enpä tajunnut, ettei ole jogurtti. Mutta koska minua oli kiusattu koulussa, otin asian itseeni. En tiedä muistaako kukaan muu kuin minä tuota tapausta enää, mutta jäänyt vaivaamaan ja haluaisin sanoa, että menin lukkoon tilanteessa ja olisin voinut hoitaa eri tavalla. Otinko sitten asian liian vakavasti, eivät kai tarkoittaneet pilkata?

Tuo on vähän sama kuin vaikkapa yrittäisi saada armeijan alokaskauden joukkueen tai korkeakoulusta samassa tuutoriryhmässä olleet kiinni vuosikausien jälkeen jos yhteydenpitoa ei välissä ole ollut. Ihan kaunis ajatus ja tavallaan myös ymmärrettävä, mutta sanoisin että ei tule onnistumaan 99,9% varmuudella. 

Ei pelkästään että moni ei asu enää paikkakunnalla, joku/jotkut voivat olla hyvin vaikka jo kuolleet tai muuttaneet kokonaan pois Suomesta. Mitä enemmän vuosia kulunut, sitä suurempi todennäköisyys ettei kaikki ole enää edes teoreettisesti tavoitettavissa. Eikä kaikki muutenkaan ole sosiaalisessa mediassa tai halua pitää menneisyyden puolituttaviin yhteyttä elleivät ole olleet oikeasti hyviä ystäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy seurakunnasta, josko antaisivat luettelon osanottajista.

Auttaako siltikään? Tuskin kenenkään yhteystietoja saavat antaa.

Ei nyt varmaan yhteystietoja, mutta nimilistan kyllä varmaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän sama kuin vaikkapa yrittäisi saada armeijan alokaskauden joukkueen tai korkeakoulusta samassa tuutoriryhmässä olleet kiinni vuosikausien jälkeen jos yhteydenpitoa ei välissä ole ollut. Ihan kaunis ajatus ja tavallaan myös ymmärrettävä, mutta sanoisin että ei tule onnistumaan 99,9% varmuudella. 

Ei pelkästään että moni ei asu enää paikkakunnalla, joku/jotkut voivat olla hyvin vaikka jo kuolleet tai muuttaneet kokonaan pois Suomesta. Mitä enemmän vuosia kulunut, sitä suurempi todennäköisyys ettei kaikki ole enää edes teoreettisesti tavoitettavissa. Eikä kaikki muutenkaan ole sosiaalisessa mediassa tai halua pitää menneisyyden puolituttaviin yhteyttä elleivät ole olleet oikeasti hyviä ystäviä. 

Järjestetäänhän luokkakokouksiakin vielä monenkymmenen vuoden jälkeenkin eikä silti este vaikka asuiaivat eri paikkakunnilla.

Tuntuu olevan juuri yleinen asenne Suomessa, että olet hullu stalkkeri, jos haluat edes ajatella jotain tällaista, että olisi kiva tavata joitain vanhoja tuttuja vuosikymmenien takaa. Kuten näistä kommenteistakin huomaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän sama kuin vaikkapa yrittäisi saada armeijan alokaskauden joukkueen tai korkeakoulusta samassa tuutoriryhmässä olleet kiinni vuosikausien jälkeen jos yhteydenpitoa ei välissä ole ollut. Ihan kaunis ajatus ja tavallaan myös ymmärrettävä, mutta sanoisin että ei tule onnistumaan 99,9% varmuudella. 

Ei pelkästään että moni ei asu enää paikkakunnalla, joku/jotkut voivat olla hyvin vaikka jo kuolleet tai muuttaneet kokonaan pois Suomesta. Mitä enemmän vuosia kulunut, sitä suurempi todennäköisyys ettei kaikki ole enää edes teoreettisesti tavoitettavissa. Eikä kaikki muutenkaan ole sosiaalisessa mediassa tai halua pitää menneisyyden puolituttaviin yhteyttä elleivät ole olleet oikeasti hyviä ystäviä. 

Järjestetäänhän luokkakokouksiakin vielä monenkymmenen vuoden jälkeenkin eikä silti este vaikka asuiaivat eri paikkakunnilla.

Kyllä mutta luokka on yleensä ollut yhdessä useamman vuoden putkeen. Siksi en käyttänyt vertausta siihen, vaan parempi verrokki olisi esimerkiksi juuri armeijan alokasjoukkue, joka on tiivis nippu muutaman viikon mutta sen jälkeen porukka hajoaa omiin suuntiinsa, tai tuutoriryhmä jossa järjestetään ensimmäiset viikot yliopistolla kaikkea mutta sitten toiminta hiipuu jos siis ystävyyssuhteet eivät muuten säily yllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vähän sama kuin vaikkapa yrittäisi saada armeijan alokaskauden joukkueen tai korkeakoulusta samassa tuutoriryhmässä olleet kiinni vuosikausien jälkeen jos yhteydenpitoa ei välissä ole ollut. Ihan kaunis ajatus ja tavallaan myös ymmärrettävä, mutta sanoisin että ei tule onnistumaan 99,9% varmuudella. 

Ei pelkästään että moni ei asu enää paikkakunnalla, joku/jotkut voivat olla hyvin vaikka jo kuolleet tai muuttaneet kokonaan pois Suomesta. Mitä enemmän vuosia kulunut, sitä suurempi todennäköisyys ettei kaikki ole enää edes teoreettisesti tavoitettavissa. Eikä kaikki muutenkaan ole sosiaalisessa mediassa tai halua pitää menneisyyden puolituttaviin yhteyttä elleivät ole olleet oikeasti hyviä ystäviä. 

Järjestetäänhän luokkakokouksiakin vielä monenkymmenen vuoden jälkeenkin eikä silti este vaik

Mistä tietää ovatko muut pitäneet yhteyttä toisiinsa enemmän, kun todennäköisesti osa ollut samalla luokalla? Jos saisi ajamaan asiaa jonkun, joka muutenkin pitänyt yhteyttä muihin?

Harmi, kun koko kouluajan tunsin olevani väärässä paikassa, koska olin muita vuoden vanhempi ja sain tästä välillä kuullakin :( 

Tuli vain yhtäkkiä mieleen eilen rippileiriajat ja se, että en missään nimessä haluausi käydä luokkakokouksessa, vaikka sinne on kutsu kerran tullut, mutta voisin hyvinkin tavata rippileiriryhmäni, joiden kanssa oli mukavaa. Väistämättä tieni heistä erkanivat, koska olivathan he minua yhtä ylemmällä luokalla, vaikka olivatkin samanikäisiä eli en nähnyt heitä kuin sattumalta koulussa ja moikkasivat. Menin kasille, kun olin käynyt rippileirin ja he ysille eli en muutenkaan nähnyt kuin vuoden sen jälkeen vilaukselta.

Ideana tosiaan tuli mieleen yhtäkkiä eilen, mutta onhan niitä varmasti hullumpiakin ajatuksia tullut ihmisille.

Ap

Suunnittele ihmeessä tapaaminen!

Vierailija kirjoitti:

Laitoin instagramissa viestin seurakunnalle ja kysyin osaisivatko neuvoa asiassa. Saa nähdä mitä sieltä vastaavat.

Ap

Ehkä sähköpostiin vastattaisiin paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan juuri yleinen asenne Suomessa, että olet hullu stalkkeri, jos haluat edes ajatella jotain tällaista, että olisi kiva tavata joitain vanhoja tuttuja vuosikymmenien takaa. Kuten näistä kommenteistakin huomaa. 

Tässä on kyse yhdestä satunnaisesta viikosta vuosien takaa eikä välillä ole pidetty yhteyttä. Itse kavahtaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan juuri yleinen asenne Suomessa, että olet hullu stalkkeri, jos haluat edes ajatella jotain tällaista, että olisi kiva tavata joitain vanhoja tuttuja vuosikymmenien takaa. Kuten näistä kommenteistakin huomaa. 

Tässä on kyse yhdestä satunnaisesta viikosta vuosien takaa eikä välillä ole pidetty yhteyttä. Itse kavahtaisin. 

Juuri tämä. Suurin osa ihmisistä ei varmaan edes muista omasta rippikouluryhmästään kuin ehkä max pari ihmistä, jos aikaa on vierähtänyt vuositolkulla. Ja nekin yleensä sellaisia jotka jääneet kavereiksi/ystäviksi jos jääneet. 

Löysin rippileirikuvani, mutta kuvan takani oli pelkät etunimet. Harmi, ettei mitään mahdollisuutta jäljittää näitä ihmisiä. Muistan vain parin isosen nimet, mutta heitä en löytänyt varmaan siksi, koska naispuolisia eli voineet vaihtaa sukunimiä avioiduttuaan.

Yksi mahdollisuus voi silti vielä olla. Veljeni naisystävän sisko hyvällä todennäköisyydellä tuntee varmasti ainakin osan ryhmästä eli hän voi olla linkki juttuun. Kyseisellä henkilöllä oli paljon kavereita ja hän vietti jonkin verran aikaa myös minun kanssani, koska näki, että olin yksin. Muistan hänen pyörineen koulussa rippileirini parin pojan kanssa, ehkä tuntee muitakin. Kerran nämä kolme kävelivät ohitseni ja pojat sanoivat, että tuo oli rippileirillä kanssamme. Tuntuu, että olin ihan väärässä luokassa, koska mitään kiusaamista en kokenut heidän osaltaan ikinä.

Siihen tämä ryhmän kokoontumisehdotuskin pohjautuu. Ikinä en haluaisi tavata vanhaa luokkaani, mutta mikä ettei rippileiriryhmäni, joiden ihmiset olivat hyvin avuliaita ja ottivat mukaan.

Eli ainoaksi keinoksi jäisi siis todennäköisesti perustaa facebook-ryhmä ja sitä kautta katsoa kiinnostaisiko. Eihän ryhmään heti ole pakko ehdottaa yhteistapaamista vaan voisi ensin kuulostella mikä fiilis yleensä ryhmästä.

Ap