Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä epätodellinen olo kun mietitte entistä elämäänne?
26.01.2025 |
Siis jotain elämänvaihetta mitä ei enää ole, ette ehkä ole tekemisissä silloisten ihmisten kanssa tai asutte ihan muualla. Mulla on haikea ja epätodellinen olo, elinkö minä joskus todella niin...
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
No eilen mietin millaista elämä oli esimerkiksi 10 vuotta sitten. Kävin paljon keskustan pubeissa, lätkämatseissa, konserteissa, ulkomailla, treffeillä jne. Nyt olen vankina 4 seinän sisällä, eikä elämässä ole muuta kuin lapset ja työ.
Olenhan minä nuoruuteni elänyt ja en vaihtaisi lapsiani mihinkään, mutta etä-isänä, silloin kun ei ole lapsia, tuntuu jotenkin oudolta olla vain, kun ei ole rahaa tehdä mitään. Elarit on siis 750€/kk, eli yhden lomamatkan verran. Lomamatkalla olen tosiaan käynyt viimeksi vuonna 2017 ja ravintolaan pääsen kerran vuodessa työpaikan porukalla.
Joskus minullakin oli ihmisarvoinen elämä.
Surullista ettet osaa arvostaa nykyistä elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eilen mietin millaista elämä oli esimerkiksi 10 vuotta sitten. Kävin paljon keskustan pubeissa, lätkämatseissa, konserteissa, ulkomailla, treffeillä jne. Nyt olen vankina 4 seinän sisällä, eikä elämässä ole muuta kuin lapset ja työ.
Olenhan minä nuoruuteni elänyt ja en vaihtaisi lapsiani mihinkään, mutta etä-isänä, silloin kun ei ole lapsia, tuntuu jotenkin oudolta olla vain, kun ei ole rahaa tehdä mitään. Elarit on siis 750€/kk, eli yhden lomamatkan verran. Lomamatkalla olen tosiaan käynyt viimeksi vuonna 2017 ja ravintolaan pääsen kerran vuodessa työpaikan porukalla.
Joskus minullakin oli ihmisarvoinen elämä.
Mikä vtun lomamatkapakkomielle sinulla on?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on epätodellinen olo kun mietin nykyistä elämääni. Olenko todella näin vanha ja toinen jalka haudassa. Tuntuu että vasta muutama vuosi sitten olin 18.
Vähän samoin, vaikken koe olevani toinen jalka haudassa...En käsitä että olen pian 50, kroonisesti sairas, kroppa ei toimi enää kuten ennen...vasta äsken olin parikymppinen!
Joo, oltiin baareissa joka viikonloppu. Eikä läheskään aina missään perskännissä. Kavereita ja hauskaa riitti. Nyt istutaan yksin kotona koneella ja puhelimella.
Vierailija kirjoitti:
No eilen mietin millaista elämä oli esimerkiksi 10 vuotta sitten. Kävin paljon keskustan pubeissa, lätkämatseissa, konserteissa, ulkomailla, treffeillä jne. Nyt olen vankina 4 seinän sisällä, eikä elämässä ole muuta kuin lapset ja työ.
Olenhan minä nuoruuteni elänyt ja en vaihtaisi lapsiani mihinkään, mutta etä-isänä, silloin kun ei ole lapsia, tuntuu jotenkin oudolta olla vain, kun ei ole rahaa tehdä mitään. Elarit on siis 750€/kk, eli yhden lomamatkan verran. Lomamatkalla olen tosiaan käynyt viimeksi vuonna 2017 ja ravintolaan pääsen kerran vuodessa työpaikan porukalla.
Joskus minullakin oli ihmisarvoinen elämä.
Lapset on kalliita. Mutta en tiedä sitten olisiko elämäsi oikeasti parempaa, jos se olisi jatkunut muuttumattomana tuosta kymmenen vuoden takaisesta. Ainakin näin naisena arvostan enemmän miehiä, joilla on sentään tässä minun iässäni jotain kokemusta perhe-elämästä aikuisen roolissa kuin miehiä, joilla ei ole. Toki luonne on tärkein, mutta näin tutustumisvaiheessa aina vähän epäilyttää, jos miehellä ei ole vakavasti otettavaa parisuhdehistoriaa tai lapsia. Saa siitä tietyn statuksen, vaikka eroisä olisikin.
Lapset kasvavat aikuisiksi joku päivä ja sitten sinulla on taas enemmän rahaa käyttää itseesi.
No eilen mietin millaista elämä oli esimerkiksi 10 vuotta sitten. Kävin paljon keskustan pubeissa, lätkämatseissa, konserteissa, ulkomailla, treffeillä jne. Nyt olen vankina 4 seinän sisällä, eikä elämässä ole muuta kuin lapset ja työ.
Olenhan minä nuoruuteni elänyt ja en vaihtaisi lapsiani mihinkään, mutta etä-isänä, silloin kun ei ole lapsia, tuntuu jotenkin oudolta olla vain, kun ei ole rahaa tehdä mitään. Elarit on siis 750€/kk, eli yhden lomamatkan verran. Lomamatkalla olen tosiaan käynyt viimeksi vuonna 2017 ja ravintolaan pääsen kerran vuodessa työpaikan porukalla.
Joskus minullakin oli ihmisarvoinen elämä.