Pitkästä aikaa täällä.

En ole pitkiin aikoihin kirjoitellut tänne, mutta nyt on taas aihetta. Esikoisemme täytti juuri 2-vuotta. Kakkosta on toivottu jo todella pitkään.



Viimeiseen vuoteen mahtuukin paljon surua ja murhetta. Kun ensin yritimme raskautta puoli vuotta kunnes tärppäsi ja meni kesken viikolla 8.



Sitten onneksi tärppäsi pian uudestaan. Raskaus eteni viikolle 13 kunnes ensimmäisessä lääkärintarkastuksessa todettiin tulimunaksi. Tämä otti tosi koville, koska kuvittelimme jo onnistuneemme kun päästiin niin pitkälle.



Viimeisin keskenmeno tuli sitten lokakuussa. Olin vasta neljä päivää tiennyt raskaudesta, mutta surettihan sekin kovasti.



Nyt Olen taas täynnä toivoa. Olen neljättä kertaa vuoden sisällä raskaana ja viikolla 8 mennään. Jospa tällä keralla päästäisiin sinne syksyyn saakka.



Mieheni kanssa emme juurikaan raskaudesta puhu. Toivomme molemmat lasta kovasti, mutta hän ei halua ajatella koko raskautta ennen kuin on käyty ultrassa, koska pelkää pettymyksen olevan suurempi, jos herättelee " turhia" toiveita. Onneksi ultraan päästään jo viikolla 8+3.