Miksi lastenlasten kehitystä on jotenkin hauskempi seurata
kuin silloin kuin oli omat pieniä. Siis kyllähän tietenkin omatkin oli kivoja seurata, mutta se kaikki meni kaiken muun ohessa eli arjen pyörittämisen. Nyt kun näkee pikkuiset, niin sitä jaksaa ihastella loputtomiin. Kuinka nyt on oppinut noin paljon uusia sanoja, oi osaa jo laskea vaikka noin pieni ja nyt lähti vaavi liikkeelle ja kohta nousee pystyyn. Ja kun huomaa kuinka rakas mummo ja vaari on pikkuisille, niin sitä melkein pakahtuu onnen tunteesta. Onko muilla isovanhemmilla näin?
Kommentit (5)
Mä en ole vielä isovanhempi, oma on 23, mutta voisin kuvitella, että tuo johtuu ihan siitä, että minkäänlaista kasvatusvastuuta ei ole, sen kun ihastelee vaan, ja muksun voi aina palauttaa vanhemmalleen. Se vanhempi joutuu tekemään myös kaiken työn eikä pelkästään ihastelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemukseni mukaan on. Ja odotan malttamattomana että vihdoin itsekin saisin sen kokea.
Minkä ikäiset lapset sulla on? Onko kohta ajankohtaista?
Omien lasten kanssa aika meni harjoitellessa ja koko ajan oli kiire, ei kaikkea ehtinyt seurata. Isovanhempina saa tavallaan rusinat pullasta, eli sen kivan ajan ja vanhemmille jää muu vastuu.
Ihan luonnolliselta kuulostaa .
Ei ole vastuuta kuin halutessaan ja oma elämä jo ( usein) levollisempaa.
Minun kokemukseni mukaan on. Ja odotan malttamattomana että vihdoin itsekin saisin sen kokea.