ooOO HELMET VKO 38 OOoo

Minä täällä taas! :)



TiiaMariia: Teillä kuulostaa tuota remppaamista riittävän. Varmaan rankkaa, mutta toisaalta kyllä ihanaa - saa sitten juuri sellaista kun haluaa. Pidä ihmeessä meidät ajantasalla, kiinnostaa miten jaksatte projektinne kanssa.



Tigercat: Ei ainakaan silmään osunut masukuvaa, kerro jos keksit minne se kuva meni! :)



Totesin tänään taas, että minulla on ihana pomo. Valittelin väsymystä ja tukkoista oloa ja pomoni heti siihen, että huolehdi nyt itsestäsi ja että tee kotoa käsin hommia, jos siltä tuntuu. Sanoinkin, että aika harvalla on noin mukava esimies, että huolehtii työntekijän terveydestä. Tähän pomoni totesi, että hänellä on kyllä ihan oma lehmä ojassa, että jos sairastun pahemmin, niin paranemiseni kestää sitten niin kauan..! :) Astmaatikkona tosiaan sairastan kuukauden siinä missä muut viikon, että sikäli asiaa.



Meilläkin vauvelin potkut näkyy jo nahan päälle, kivaa! Pieni potkuttelu joka päivä tuntuu kyllä todella mukavalta, tulee aina iloinen olo, kun pikkuinen hieman muistuttaa olemassa olostaan.



Mielenkiintoista, miten monen naisen kanssa olen viime aikoina käynyt samaa keskustelua siitä, että millaista on hankkia vielä se kolmas lapsi. Toisaalta sellainen olo, että hulluko sitä on, juuri kun kaikki alkoi olla vähän helpompaa. (Minun tapauksessani tosin helmpompaa on ollut jo vähän pidempään, kun ikäeroa kuopukseen tulee reilut 6 v.) Mutta seuraavaan hengenvetoon sitten lisätään, että onhan se kiva kokea vielä kaikki kerran.



Myönnän, että itse heilun edelleen vähän näiden ääripäiden välillä, välillä tuntuu, että todellakin olen hullu ja välillä odotan vauvaa innolla. Nyt kun on ollut flunssainen olo, on alkanut taas pelottamaan se sairastelun määrä ja miten jaksan pikkuista hoitaa, jos olen itse todella kipeä? Ja miten toivun, jos en saa yhtään levätä? Olen näiden kahden olemassa olevan lapsen kanssa sairastanut niin paljon ja pitkään, että tästä on jäänyt todellinen painajainen minulle.



Hilpsu rv 19+3

se masukuva meni mun profiiliin, ku klikkaa nimimerkkiä nii pitäis tulla näkyviin.



mun tekis mieli maalata seinät. mies ei suostu, joten ajattelin että teen sen jossain vaiheessa ihan vaivihkaa, kuten ekassa raskaudessanikin. silloin ei valittanut lopputuloksestakaan, tuskin valittaisi nytkään. mun tekisi mieli lähteä ikeaan, ja ostaa muutenkin kaikkia huonekaluja jotka varmasti tulisivat tarpeeseen.. pesänrakennusvietti on mulla alkamassa eli jos alan puhua seinien kaatamisesta niin hillitkää minua pliis. viime raskaudessa remontoiminen meni vähän överiksi... mutta sain loppuun ennen vauvan syntymää!



mä olen jo oikeastaan ehtinyt haaveilla myös kolmannesta lapsesta! (siihen mies ei kyllä tule ikinä suostumaan) mutta ainahan saa haaveilla ns. iltatähden tahtoisin joskus... ehkä!



Toivottelen pikaista paranemista Hilpsulle ja toivotaan että pysytte terveinä! noi on vaan niitä asioita mitä ei voi tietää etukäteen, mikä kyllä on jo varmaan tiedossa.



Repesin taas töissä ihan hillittömään itkuun kun avasin iltapäivälehden ja siinä Dana 1,5v. antoi jäähyväissuukon äitinsä arkulle, kuva oli vaan niin liikuttava että lehti äkkiä kiinni ja ajatukset muualle. molemmissa iltapäivälehdissä oli vielä yhtä synkät lööpit. Dana siis Ville Pusan tytär (toivottavasti muistin nyt edes nimen oikein.. )



tällä viikolla voin sanoa että rakenneultra on ensiviikolla!

nyt tää mamma painuu nukkumaan!



t. tiia

Olen kyllä hirmuisen huono kirjoittelemaan tänne, vaikka viestejä tuleekin päivittäin luettua. Mammariinille jos vielä tätä ketjua luet, ihan hirmusti jaksamista ja voimia. Ei sitä tällaisilla viikoilla enää pitäisi tuollaista joutua kokemaan!



Monet on jo tunteneet, jopa nähneet päällekin vauvan liikkeitä. Itse edelleen odotan sitä ensimmäistä ihan selkeää potkua, vaikka kolmatta lasta odotan. Jos makaan selälläni ja oikein keskityn tunnustelemaan, voin tuntea jotain pientä toimintaa, mutta niin vahvoja ne eivät ole, että ihan spontaanisti tuntisin. Ja voi miten kovasti odotankaan kunnon liikkeitä! Tähän raskauteen on liittynyt niin paljon huolia ja murheita, että jos vauva olisi niin kiltti ja alkaisi päivittäin sieltä tervehtiä, se olisi valtava helpotus. Kohtu on taaksepäin kallellaan, joten se ehkä vähän viivästyttää, toisaalta istukan pitäisi olla jossain aika lähellä yläreunaa (?), joten se ei luultavasti vaimenna. Vaan ei auta kuin yrittää olla kärsivällinen!



Hilpsun kanssa täsmälleen samoissa ajatuksissa kolmannesta lapsesta! Meillä ehtii kuopus kuitenkin melkein viiden vuoden ikään ennen vauvan syntymää, joten ollaan kai unohdettu aika lahjakkaasti kaikki se työ ja huoli, joka vauvasta tulee! Mutta niin ihanaa on saada kokea tämä kaikki vielä kerran.



Rakenneultraa pitää odotella vielä 1,5 viikkoa, se on ensi viikon perjantaina. Toivottavasti kaikki on kunnossa! Neuvola on pitkästä aikaa viikon päästä tiistaina, tässä onkin välissä kuuden viikon tauko. Kävin kyllä epävirallisella käynnillä mittauttamassa hb:n pari viikkoa sitten, samalla kuunneltiin sydänäänet. Hemppa oli tipahtanut aika paljon ja sain aloittaa Obsidan-kuurin. Sydänääniä etsittiin kauan ja hartaasti. Ehdin jo säikähtää, mutta pikkuinen se jotenkin vaan aina karkasi dopplerilta, ja lopulta äänet saatiin kuulumaan.



Onko muilla harjoitussupistuksia? Mulla on melkein päivittäin, ja jos en ymmärrä reagoida niihin tarpeeksi nopeasti, ne saattavat muuttua kivuliaiksi. Olin näiden vuoksi pari viikkoa sairaslomalla, nyt kokeillaan, jos pärjäisin taas töissä. Onneksi kohdunkaula oli täysin tallella.



Mukavan kirpakoita syyspäiviä helmenhaltijoille!



Rallentando 17+0

Minulla on luultavasti liikaa luppoaikaa, kun roikun täällä alvariinsa... Töihin uppoutuminen ei ole sujunut tänä syksynä oikein toivotulla tavalla, kyllä tämä vauvaprojekti on vallannut mielen.



Tigercat: Löysin masukuvan, olet kyllä ihailtavan hoikka, mutta selvää vauvakaarta on jo havaittavissa! :) Kadehdin remontti-intoasi. Me ollaan muutettu tähän asuntoon helmikuussa, mutta vielä ei ole edes tauluja seinillä..! Silloin maalattiin kyllä kaikki seinät, mutta varsinainen sisustaminen on ihan hakoteillä. Ja vähän huolettaa sekin, että miten kolmen lapsen kanssa rahat sitten riittää, niin niitäkin vähiä on nyt yrittänyt vähän säästellä. - Ja vielä kolmannesta lapsesta, niin minäkin luulin, ettei miestä saa millään suostuteltua, mutta aikaa kului ja tässä sitä vain ollaan. Ikäeroa kuopuokseen tulee tosin reilut 6 vuotta... Mutta never say never, niin ne miehetkin kypsyy ja viisastuu (tai tulevat yhtä hulluiksi kuin vaimonsa, riippuu vähän miten asiaa katsoo..!).



Joo, mitään lapsiin liittyviä murheita ei kestä kyllä yhtään ja niiltä suojelenkin itseäni ihan tarkoituksella. Niitä uutisia valitettavasti riittää.



Rallentando: Minullakin kohtu taaksepäin kallellaan ja istukka vielä etuseinässä. Aloin tuntea liikkeitä ehkä reilu viikko sitten ja viikossa ovat todella voimistuneet. Että eiköhän viikon parin sisään sinullakin ala siellä joku naputella..! :)



Suppareita löytyy myös täältä. Välillä, kun vauva möyryää, niin supistaa, mutta yleensä, kun kävelen reippaasti, niin kohtu alkaa supistella. En ole pitänyt niitä vaarallisena, kun ei tule päivittäin eivätkä ole kivuliaita. Mutta Rallentandolle tsemppiä suppareiden kanssa, ei ole leikin asia! Onneksi olet saanut sairaslomaa ja koitahan nyt ottaa rauahllisesti, kun palaat töihin.



Minulla vielä pari viikkoa seuraavaan neuvolaan, väliä on tuo kuusi viikkoa täälläkin. Mutta olen siihen oikeastaan ihan tyytyväinen, koska minua stressaa ne sokerit... Terkkari uhkaili nimittäin, että joudun rasitukseen, jos ensi kerralla on sokeria pissassa.



Flunssan ja siihen liittyvän tolkuttoman väsymyksen takia olen jättänyt nyt jumpat väliin, mutta tänään voisi kyllä lyllertää kävelylle miehen kanssa. Minulla on viime viikkoina iskenyt kauhea mies-ikävä, tekisi mieli tehdä hänen kanssaan kahdestaan jotain. Olen huomannut, että kävelyt on hyvä pakokeino ja siinä on kiva jutella.



Jaksamista tähän viikkoon!



Hilpsu rv 19+4

Huoh, ompa ollut viikon alku! Olispa jo perjantai.. :) Onneksi töitä on enää huomanna, sen jälkeen odottaa kahden päivän seminaari. Vaikka ohjelma on sielläkin aikas tiukka.. :(



Tänään oli neuvola ja kaikki kunnossa. Syke vaihteli kuulemma hienosti liikkeiden mukaan, kaveri oli kohtalaisen vilkkaalla tuulella. :) 155 merkattiin korttiin. Paineet ok, pissa puhdas, kohdunpohjan korkeus ok (alle 20 viikkoa, navan alla). Vajaa viikko ultraan, sitä odotellessa. :)



Hilpsu, tähän flunssaankin taitaa liittyä tää väsymys, tai sitten vain raskauden mukanaan tuomaa, mutta väsymys on täälläkin ihan tappavaa.. :( Ei meinaa mitään jaksaa millää. Liikunta täälläkin jäänyt ihan minimiin, mikä tuntuu selässä ja takareisissä.

Mulla on kanssa ihana pomo, tosi huolehtivainen mun jaksamisesta ja olosta. Pitää kuin kukkaa kämmenellä. Toki hänelläkin on tuo sama taka-ajatus, että jaksaisin olla töissä mahd. pitkään. ;)



Rallentando, Suppareita täälläkin on havaittu, ovat kuitenkin kivuttomia, joten en muistanut edes neuvolassa niitä mainita. Iltaisin lähinnä on tullut, jos päivä on ollut erityisen raskas tai aktiivinen.



Tiia, ihanaa, että sullakin on noin vahva pesänrakennusvietti päällä! Itse olen ihan tuskissani tän olon kanssa, kun tekisi niin mieli laittaa paikkoja kuntoon jo vauvaa varten ja silti tajuaa, miten naurettava on, kun meillä ei mitään remppaa olla tekemässä.. huoh, näitä hormoneita.



Ihania ultrakuulumisia loppuviikosta tosiaan tippui! Hienoa, että kaikki oli kunnossa! Onkos tähän mennessä siis povattu pelkästään poika helmiä?



Meillä vaunut on kanssa esikon jäljiltä, joten niitä ei pääse nyt miettimään. :( Oli se niin ihanaa. Hanekalle sanoisin vinkiksi, että voit lähes valita ulkonäköperustein yhdistelmät yleisimmistä malleista, niin tyytyväinen tulet olemaan. :) Harvoin kukaan on valintaansa valitellut. Meillä on Brion (oisko classikit?) ja ollaan tykätty tosi paljon, laatua on hintaan saanut.



Sunny, sanoiko terkka mitään tuohon suhdelukuun? Omaani en kyllä muista enää, mutta oli kyllä tuhansissa, muistaakseni.. olen kyllä 10vuotta sinua nuorempi, että ehkä lukuja ei voi edes verrata suoraan keskenään?



Mieliala alkaa olla aika heikoilla, en tahdo kestää mitään vastaan sanomista.. :( Tai eilen kun hammaslääkärissä antoi noottia hammasvälien puhdistuksesta, niin meinasi itku tulla.. voi mies parkaa.

Toinen ei niin mukava juttu on liian tarkka hajuaisti, haluaisin koko ajan olla suihkussa tai vaihtaa vaatteita, kun mielestäni haisen niin pahalle..



Naanuli ja Helmi 19+4

Vihdoinkin sain aikaiseksi liittyä keskusteluketjuun mukaan, olen seuraillut palstaa viikottain, mutta itse ei ole aikaisemmin saanut viestiä rustattua.



Olen siis esikoisen odottaja pääkaupunkiseudulta. Viikkoja on nyt kasassa tasan 20, puolessa välissä mennään-hui! Onnen, pelon ja jännityksen sekaisilla tunteilla odotetaan avokin kanssa, mitä sieltä mahasta helmikuussa putkahtaa. Rakenneultra on torstaina, meinataan kysyä kumpikohan sieltä on tulossa, toivottovasti näkyy ja toivottavasti kaikki on masuasukilla hyvin. Liikkeitä olen noin viikon ajan tuntenut, varmaan kauemminkin, mutta en ole varmasti oikein osannut yhdistää. Heti tulee hätä jos ei pitkään aikaan ole masusta kuulunut mitään, vaikka ei kait niitä tässä vaiheessa vielä välttämättä päivittäin tunnekaan.



Itsekin mielellään toivoisi jo neuvola-aikaa, seuraava on vasta lokakuussa ja viimeksi olen ollut elokuun alussa. Ovat juuri harventaneet aikoja ja ainakin näin ensisynnyttäjänä kahden kuukauden väli neuvolassa tuntuu todella pitkältä! Onneksi on ultra välissä niin pääsee näkemään, että kaikki on siellä hyvin ja onneksi vointi on ollut hyvä niin ei ole mitään akuuttia tarvetta sinne päästä, mutta olisi se nyt kiva käydä siellä jutustelemassa ja mittailemassa arvoja. Toivottavasti niitä tulee nyt loppuraskaudessa tiheämmin ja varmasti tuleekin.



Mukavaa viikon alkua! Vaikkakin itsestä tuntuu, että jo nyt pimeys alkaa viedä puhtia pois tai sitten se on tuo kasvava juttu tuolla mahassa :D



Mandariini ja masuasukki 20+0

Tervetuloa kaikille uusille! Mukavaa, että vielä löytyy uusia helmiä joukkoomme:)



Ja monilla oli jo positiivisia ultrakuulumisiakin, hienoa! Poikia näyttäisi olevan jo jokunen tulossa... Mä varmaan sen kolmannen tytön meidän perheeseemme väännän! Sukupuoltahan me ei istukkatutkimuksessa kysytty, eikä kysytä myöskään rakenneultrassa.



Joku odotteli jo minultakin rakenneultra kuulumisia, olisiko ollut Naanuli. Mut vielä ei ole mitään kerrottavaa, ultra on siis vasta tämän viikon perjantaina. Hui, enää muutama yö.



Naanuli taisi myös kysellä miksi mulle tehtiin istukkatutkimus. Siis olin tutkimuksessa historiani takia. Mulle on tyttöjen välissä tehty raskaudenkeskeytys viikolla 20, kromosomipoikkeavuuden ja rakennehäiriöiden takia. Tästä johtuen olen päässyt kuopustamme odottaessa ja siis myös nyt tässä raskaudessa istukkatutkimukseen. Mitään poikkeavaa tältä kaverilta ei ole onneksi löytynyt missään vaiheessa ja lähinnä olen noihin tutkimuksiin kummassakin keskeytetyn jälkeisessä raskaudessa mennyt oman mielenrauhan takia. Ja vaikkakin tuo keskeytys oli jo vuonna 2003 niin se oli kyllä elämäni kauhein kokemus ja pelot tulivat taas voimmakkaasti esiin kun raskauduin. Että näin, minun ankeaa historiaani...



Hilpsu, hienoa,että olet mieleisesi toppapuvun löytänyt:) Tästä on hyvä jatkaa kun puvut on hankittu. Mut mun säkällä mitään talvea ei edes tule ja puku jää tarpeettomana narikkaan! Mulla kanssa mielialat vaihtelevat vauvan suhteen laidasta laitaan, olen tosi onnellinen että olen raskaana ja jo näinkin pitkällä mutta välillä mietin, että hullu olen kun taas tähän kaikkeen ryhdyn. Meillä tytöt ovat keväällä vähän vajaa 4 ja 7-vee. Eli aikasta isoja myöskin!



Supistuksista oli myöskin puhetta. Ja joo supistelee täälläkin lähinnä kun kyykistelen lattialla ja nousen ylös äkisti. (joudun tätä liikettä tekemään töissä paljon). Onneksi ei vielä ole kivuliaita joten en ole niistä huolissani.



Huolissani olen tällä hetkellä lähinnä siitä, että oltiin miehen kanssa viime viikolla Riikassa ja nyt olen sitten pari päivää ripuloinut. Kuumeisesti mietin mitä kaikkea väärää on tullut syötyä ja mikä pöpö mussa jyllää. Mutta yritän toistaiseksi ajatella rauhallisesti (vaikeata) että ihan normi ripuli vaan mua kiusaa, ei vakavampaa...Lisäksi tyttöjen päiväkodissa on enterorokkoa (? olikohan se noin) ja ilmeisesti silläkin on raskauteen joku vaikutus, enkä kyseistä tautia ole sairastanut ja nyt pelkään et se sit iskee meidän perheeseen. En millään haluaisi mitään ylimääräistä huolta tässä vaiheessa!



Vaunuistakin oli juttua. Meillä on esikoiselle hankitut Brion kombit vuosimallia 2002 tuolla varastossa ja niillä valitettavasti myöskin tämä vauva kärrytellään. Uusia himoitsisin, mutta en viitsi niihin rahaa laittaa kun nuo pelittävät vielä ihan kummasti. Vaikka kyllä uudet vaunut olisivat niin hienot!



Tulipahan taas jaariteltua!



Kuulumisiin helmet:)



Miina rv 19+3

En tiedä, muistaako teistä kukaan minua... Olin mukana ihan ketjun alussa ja tipahdin keskenmenon vuoksi pois. (Sain sen yllättäen kesälomareissulla, ja oireettomuuden vuoksi olin osannut sitä jollain lailla aavistella, mutta shokki se silti oli.) Äkkivilkaisulta minulle ainakin nimimerkki Hilpsu kuulosti tutulta. Sinulla taisi olla kanssa aluksi pelkoja km:sta oireettomuuden vuoksi, ja sitten yllättäen pahoinvointi ym. oireet iskivätkin ihan kunnolla? Muistanko ihan väärin? Ihanaa, että kaikki on hyvin tähän asti!



Ajattelin käydä ilosta hihkaisemassa, että ei meidän odottelu kovin pitkäksi venähtänyt. Parit menkat ehti tulla km:n jälkeen. Myöhästynyttä tätiä odotellessa testasin puolihuolimattomasti, ja kas kummaa: plussahan se! Toivotaan parempaa onnea tällä kertaa. :)



Oikein hyvää keskiraskautta teille helmien odottajille! Ajatelkaa, puoliväli jo! Nopeasti se menee...

Meillä oli koko perheellä tässä kamala flunssa, on ollu pojan synttärit (ja niihin valmistautuminen) sekä kaikenlaisia muitakin kiireitä... Olen kyllä käyny ahkerasti ohimennen täällä lukemassa teidän juttuja -eli en ole teitä unohtanut!- mutta kirjoittelu on jääny vähemmälle. Lisäksi me päätimme vaihtaa auton vähän isompaan ja taloudelliseen, eli nämä netissä surffailut on menneet auton etsimiseen!



Kävin vasta neuvolassa... Paino oli pudonnu 3kg! Mutta ei kyllä mua haittaa, kun lähtiessä oli jo ylimääräistä, ja eiköhän se kohta lähde nousuun... Masu on kyllä kasvanu jo tosi paljon! Toinen yllättävä juttu oli, että hb oli tipahtanu 131:stä 113:een. Eli huimaamiselle ja väsymykselle löytyi selitys. Vaavin sydänäänet olivat oikein napakat, mutta neuvolatätillä oli vaikeuksia pysyä perässä, kun tyyppi pyörähteli koko ajan alta pois.



Liikkeitä tuntuukin jo ihan kivasti. Välillä tuntuu isojakin muljahduksia, kai se vaavi siellä heittää kuperkeikkaa... Alaselkä mulla on välillä tosi kipeä, kai tuo masu jo sen verran painaa ristiselkää notkolle. Töissä tahtoo supistella välillä kovastikin, mutta en haluais vielä niiden takia kotiin jäädä... Välillä vaan töissä on niin kiirettä, että ei ehdi levätä yhtään, niin ei saa suppareita lakkaamaan. Onneksi ne on vaan noita harjoitussuppareita, mutta kyllä se välillä mietityttää, että mitä ne saa aikaiseksi.



Ensi maanantaina on rakenneultra! Toisaalta on ihan innokaskin odotus sitä kohtaan, mutta jossain tuolla takaraivossa on tunne, että mitä jos kaikki ei olekaan niinkuin pitäisi... Ja nyt eilen selvisi, että mieheni ei pääse töistä tulemaan sinne, vaikka ollaan jo kuukausi sitten ilmoitettu hänen työpaikalle, että tarvii ko. ajankohdan vapaaksi. Olin kyllä tosi pettynyt...



Mimmi75, rv.18+3

Tuplajuhlalle onnea plussasta! Toivon todella, että sulla menee tällä kertaa kaikki hyvin! Tiedän kokemuksesta, miten raskasta alkuraskaudessa voi keskenmenon jälkeen olla, nimittäin mulla oli km talvella, kahdet menkat tuli välissä ja sitten tärppäsi uudelleen. Ja huolestuttihan tämä raskaus (varsinkin) aluksi, olisi varmasti huolestuttanut joka tapauksessa, mutta tilannetta ei helpottanut toisen alkion pois vuotaminen viikolla 5+. Olin ihan varma, että tuli toinen keskenmeno, mutta näin sitä vaan vieläkin porskutetaan! Eli kaikkea hyvää tälle raskaudelle!!



Nyt ei ole pariin päivään tullut supistuksia, kuin pari lähes huomaamatonta, joten eiköhän se tästä! Väsyttää kyllä ihan mahdottomasti, mutta nyt on tullut ihan upouusi ilmiö: Huono (!!!) ruokahalu! Vielä jokunen viikko sitten en ajatellut muuta kuin ruokaa, mutta nyt huomaan, ettei oikein tee mieli syödä (mutta syön toki kuitenkin).



Paljonko muille helmiäisille on tullut painoa? Mulle jo 3,5 kiloa, mikä tuntuu kyllä paljolta, kun en haluaisi yli 10 kiloa paisua. Edellisellä kerralla painonnousu jäi 9 kiloon, mutta silloin kyllä BMI oli ennen raskautta 25, kun se nyt oli 21, joten ehkä sen takia nyt tulee kiloja herkemmin. Yritän olla murehtimatta liikaa tuota asiaa, sehän on oikeasti vaan sivuseikka. Silti vanha painokyttä minussa jaksaa pitää pientä sisäistä kitinäänsä asiasta. Miten sen saisi hiljaiseksi?!



Eilen taas makasin illalla sängyssä selälläni ja keskitin ajatukseni tuonne kohdun seutuville. Ja kyllähän siellä taas möyrimistä tuntui. Mutta kun en millään jaksaisi odottaa selkeämpiä liikkeitä, tuntuu, että (melkein) kaikki muut tuntee niitä niin aikaisin. Välillä on kaduttanut, kun ei tullut hankittua koti-doppleria, tässä vaiheessa sitä ei enää kannata hankkia.



Voikaahan paksuhkosti ja nauttikaa oloistanne! Kiva kun saatiin vielä yksi uusi odottaja joukkoon!



Rallentando 17+1

Mulla on rakenneultra klo 13.30 ja jännittää jo kovasti, tulen sitten kertomaan uutiset kunhan kotiudun ;)





lastwish 19+4 B-)

Lueskelin pikapikaa pinoa ja ajattelin tässä mainita että on ainakin yksi helmiprinsessa tulossa. Meillä siis yksityisellä ultrannut lääkäri sanoi että 100% varmuulla on neitokainen masussa että vaaleanpunaista vaan ostamaan :)



No nyt hilppasen palaveriin.. ja jatkan paremmalla ajalla



Piparityttö ja Pepe rv 18+3

Ultra takana, kaikki oli hyvin! Tyttöä veikkasi, mutta ei ihan varma ollut. Varmaan voi sen verran kuitenkin luottaa, että aletaan noita kaappeja siivota. Mulla paino on vaan tippunut, mutta lähtöpainon takia se ei tosiaan haittaa.



Joillakin jo supistelee, mulla ei muuten kun jos nostan jotakin raskasta niin sen jälkeen supistelee hetken.



Tuplajuhlalle onnea hirmuisesti ja pidetään peukkuja että nyt pysyy pikkuinen mukana!



Näin pikaiset kuulumiset palaan paremmalla ajalla uudelleen!



Hyvää vointia kaikille!!!



Sittis rv 20+3

Minä muistan sut! Onnea kovasti uuteen raskauteen. Peukut on täällä pystyssä, että kaikki menisi hyvin tällä kertaa. Tiedän kokemuksesta, että keskenmeno kummittelee taustalla mutta yritä pitää positiivisuutta yllä! Mulla tää raskaus alkoi suoraan keskenmenosta ja vaikeaa on ajoittain ollut kun meinaa usko loppua (taustalla myöskin keskeytys rv 20)mutta ainakin toistaiseksi porskutellaan eteenpäin ja puoliväli saavutetaan lauantaina, jee!!!



Miina

Tuplajuhla: Muistan kyllä sinut! :) Minäpä juuri hermoilin oireettomuutta, mutta niin se vaan se oireettomuus majailee tuolla vatsassa ja potkii välillä! :) Kiva kun tulit moikkaamaan ja hienoa, että teille tuli uusi tärppi noin pian!! Tarrasukkia matkaan ja onnellista odotusta! :)



Tervetuloa uusille taas, kivaa kun vieläkin tulee uusia helmiä!



Naanulille tsemppiä rankkaan viikkoon! Minulla se viikko taisi olla viime viikko, sillä eiln ja tänään alkoi tuntua jo vähän paremmalta eikä enää niin kuolemanväsyneeltä. Toivotaan, että sinullakin alkaa kohta helpotta flunssan kanssa!



Miina: Pelkään pahaa, että olet oikeassa, että talvea ei näy ja kuulu ja toppapuvut pölyttyvät kaapisa... Mutta pienet vauvat on niin kylmänarkoja, että eiköhän sitä ainakin kerran pari pääse käyttämään..! :) Ja "kiva" kuulla, etten ole ainoa haahuilija näiden mielialojeni kanssa. Tänään on ollut nimittäin taas "kivaa kun meille tulee vauva" -päivä... Liittyy näköjään aika lailla väsymyksen asteeseen, silloin kaikki tuntuu jotenkin niin toivottomalta. Pitäisi muistaa, ettei tämä ole pysyvä olotila. -Toivottavasti ripulointi on aivan vaaratonta ja olo on jo parempi!



Mimmille jaksamista flunssan kouriin, ei ole kivaa! Ja voi harmi, ettei mies pääse rakennultraan mukaan... Meilläkään ei päässyt ja se kyllä harmitti. Miesten työnantajat voivat olla kyllä kohtuuttomia välillä!



Rallentando: Täälläkin - jos ei nyt ihan ruokahaluttomuutta - mutta vähäruokaisuutta! Ei tee oikein mieli ruokaa eikä tule kauhea näläntunne. Olenkin vähän huolissani, että tulee mätettyä liikaa ruokaa vanhasta tottumuksesta ja olen yrittänyt kuunnella vähän itseäni, että kuinka paljon tai vähän tekeekään mieli ruokaa. Aika pienestä määrästä tulee nyt täyteen, kun tosiaan jokunen viikko sitten ei mikään riittänyt. Outoa...



Ja minäkin sitä painoa vähän kyttään, aiemmista raskauksista on tullut n. 12 kg kumpaisestakin, nyt en haluaisi niin paljoa, mutta pelkäänpä, että siihen ei voi hirveästi vaikuttaa. Olen normaalisti hoikka, joten lisärasvoja varmaan vähän kertyy... Hö. En tiedä paljon painoa on nyt tullut, kun neuvolan vaaka näyttä ihan eri lukemia kuin kotivaaka, joten odotan sitä neuvolan punnitusta. Välillä olen kotivaa'alla käynyt ja silloin se näytti vajaata kahta kiloa lähtöpainoon.



Liikkeistä vielä Rallentandolle, että minä en tuntenut aikaisin, vasta 18+ viikoilla ja minustakin tuntui kyllä, että kaikki muut tuntee aikaisin...



Lastwishille onnea ultraan!



(.) Olo on tosiaan kohentunut, mikä mukavinta. Toivotaan, että flunssa jättäisi nyt rauhaan vähäksi aikaa. Meilläkin alkaa pojan synttärit yms. lähestyä, niitä pitäisi alkaa jaksaa suunnitella.



Tänään oli koko päivä koulutusta töissä ja ihan mukavaa vaihtelua olikin. Hassulta vaan tuntui, kun aluksi vauva potkutteli ahkerasti mahassa - oli vaikea keskittyä koulutukseen! :) Vaikka ihanaahan se oli, mutta jotenkin ikäänkuin väärässä paikassa.



Hyvää loppuviikkoa helmille!



Hilpsu rv 19+5 (kohta puoliväli, iik!)

Terveiset ultrasta, masussa potkii terve helmiprinssi (bongattiin uloke jalkojen välistä, pitääköhän paikkansa ;)



Viikot pitivät paikkansa ja kaikki on kohdallaan, uusinta ultraan joudun kun istukka on kovin matalalla mutta siihen on vielä 10 viikkoa :)





lastwish ja pikkumies 19+4

Kiva, että kaikki oli hyvin ja toivotaan, että istukkakin ymmärtää siirtyä ylemmäs jatkossa.



Piti tulla vielä lisäämään, että pah! se flunssa mihinkään ole lähdössä meidän perheestä, nyt poika vaikutti niin nuhaiselta, että tuskin voi mennä huomenna päivikseen..! Niinpä niin. Ja sinne menee luultavasti se meidän lomakin sitten, oltiin suunniteltu ottaa vapaata perjantaina töistä miehen kanssa ja käydä vähän ostoksilla. No, katsotaan vielä aamulla.

On ollut niin kiire töissä etten oo edes ehtinyt lukea teidän juttuja! Nyt kotona ehtii kun lapset on saatu nukkumaan :)



Hienoa että monilla on menneet ultrat nappiin! Mulla on vielä yli viikko jännitettävää. Ja mies ei pääse mukaan kun on työmatkalla (1,5 viikkoa! Eli yksinhuoltajana tässä elelen taas..). Onneksi mies tulee sitten jo ultran iltana kotiin eli jos tulee huonoja uutisia, niitä voi pohtia yhdessä.



Vauva on alkanut potkia usein ja joka potkulla kiinnyn siihen vähän enemmän. :) Voi kun kaikki olisi hyvin! Harmi ettei tää toivominen mitään auta..



Siitä seulan suhdeluvusta, terkka sanoi vaan että jos se on 1:250 tai alle niin tehdään lisätutkimuksia. Yritin näistä vauvan keskusteluista etsiä lisätietoja, mutta lähinnä tuli hausta tuloksina vain juttuja tarharyhmien hoitaja-lapsi-suhdeluvuista ;)



Mulla on myös välillä tunteita että oonko ihan hullu kun hankitaan kolmas lapsi, että miten mä muka jaksan kun kaikki kolme huutaa yhtä aikaa! Mutta eniten oon kyllä aika onnellinen. Tämänhän pitäisikin olla sitä raskauden onnellisinta ja energisintä aikaa. :)



Paino sitten.. Viitisen kiloa on tullut, siitä viime viikon aikana 1kg! Vaikka en mielestäni edes syö mitenkään hurjan paljoa, ja liikun joka päivä (kävelen tai pyöräilen työmatkat). No, käyrä on ihan saman mallinen (olen siis joka raskaudessa piirtänyt exceliin painokäyrääni :) kuin edellisillä kerroilla, joten kaipa se 12-13 kg on tulossa yhteensä. Riittääpä sitten taas vauvalle maitoa! :)



En ole _vieläkään_ sanonut töissä mitään, kyllä ne jo tuijottelee, mutta luulen, että kun näin pitkälle on selvitty niin odotan siihen rakenneultraan asti.



Se hyvä tossa miehen poissaolossa on, että tulee mentyä aikaisemmin nukkumaan, taidankin tästä mennä.. :)



Sunny 18+1

Olen käynyt teidän helmikuisten keskusteluja aina silloin tällöin kurkkimassa, itse odottelen täällä neljättä, la olisi 8-2-09, vasta nyt sain viimein kotiin pelaavan nettiyhteyden, joten ehdin hieman useammin poikkeamaan ja uskalsin kirjoittaa. Aikaisemmin olen katsellut lähinnä tuolla suurperhepuolella, vaikken vielä itseäni niin suurperheelliseksi itse tunnekaan. Toiset sitten kyllä tuntuvat olevan sitä mieltä, että 4 lasta on jo paljon...



Isommat ovat syntyneet -92, -02, -05. Kaksi vanhempaa poikia ja nuorin tyttö. Itse olen 33-vuotias. Tässä raskaudessa kaikki on toistaseksi mennyt ok, rakenneultrassa pari viikkoa sitten sikiö todettiin normaaliksi. Hieman on supistellut, mikä vähän jännittää, yksi lapsista on syntynyt keskosena vk 31+1, nyt on viikkoja 19+4.



Eipä tässä nyt pidempiä, kirjoitan lisää, jos vain jatkossa joukkoon sovin.



Katjalah+nelonen 19+4

Mukavaahan se on kun on uusia ihmisiä ilmaantunut, varsinkin kun itekään mikään "vanha" ole tässä porukassa. Ja kivempi lukea kun on monta tarinaa.



Käytiin tänään tuon avokin kanssa ostamassa turvakaukalo, niin onpahan valmiina, niin pääsee synnäriltä kotiinkin nyytin kanssa. :)

Vaunujakin ihmettelin ja ihastelin, mutta ne kerkiää myöhemmin ostamaan.



Ostin tänään myös tukivyön, jos olisi apua tuohon selkään. Kun alkaa vaikuttaa siltä, että saa olla loppuraskauden ihan nätisti kotona ja rasittamatta tuota selkää.



Mitäköhän muuta mukavaa olisi vielä sydämmellä?



Ens ma olisi ultra, ihanaa! Johan siitä on riittävän pitkä aika edellisestä ultrasta. Pääsee taas kuvaa näyttämään tuleville isovanhemmille ja isoisovanhemmille.:)



TiiaMariia, rv 19+4