Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä uuteen työhön ja porukkaan sisään pääsyyn
22.01.2025 |
Olen ollut 15 vuotta samassa työpaikassa, pisimpiä siellä olleita. Tottakai osasin kaikki kuin omat taskuni ja ei ollut asiaa, mitä ei osannut. Oli paljon eri vastuualueita, osasi kaikki ohjelmat, kaikkien työkavereitten kanssa tuli hyvin toimeen ja oltiin paljon vapaa-aikaakin yhdessä. Töihin oli kiva mennä ja tulla ja yhtään ärsyttävää työkaveria ei ollut.
Ala on tismalleen sama, mutta nyt vaihdoin työpaikkaa pakon sanelemana (en oisi muuten vaihtanut, koska viihdyin). Kaikki huikkasi vaan, että sinä varmasti viihdyt uudessa ja tulet kaikkien kanssa toimeen, olet rautainen ammattilainen. Mitä vielä. Itsekin sinisilmäisesti siihen uskoin.
Uudessa työpaikassa olen ollut viikon, mutta ensinnäkään kukaan ei tunnu pitävän minusta, kukaan ei juttele, kukaan ei oikein kunnolla perehdytä. Kun kysyy, ei saa vastausta ja oikein lypsää saa tietoa. Kysyn koko ajan, miten musta olisi enemmän apua, mutta en siltikään saa oikein työtehtäviä. Työkaverit juttelevat keskenään jossain insidejuttujaan ja katsovat mua kuin halpaa makkaraa välillä, tauollakin olen usein yksin, kun muut jo käyneet. Kuitenkin kaikki kehuvat hyvää työilmapiiriä, eli mussa täytyy olla vika.
Miten ihmeessä porukkaan pääsisi sisään? Itse ainakin vanhassa työssä perehdytin monta kertaa uusia ja tuntui, että uudet pääsi aina töihin aika äkkiä kiinni ja porukkaan sisään. Musta tuntuu, että en osaa yhtään mitään. Kuinka kauan menee, että siihen porukkaan pääsee tai ensinnäkin työhön? Olenko vaan tyhmä? Ei tietenkään kannata liikaa tutustua työkavereihin, ettei vaikuta liian hyökkäävältä.
Kommentit (20)
Älä heitä kirvestä kaivoon vielä viikon jälkeen. Tuo on hirveän lyhyt aika päästä sisälle uuteen työpaikkaan ja -yhteisöön.
Itselläni on ollut vähän vastaava kokemus. Olin pitkään samassa työpaikassa, tunsin järjestelmät, tavat, työkaverit, asiakkaat jne. Olin tosi monessa mukana ja viihdyin hyvin.
Vaihdoin työpaikkaa lähinnä vaihtelunhalusta ja aluksi kadutti. Yhtäkkiä tuntui, etten osannut enää mitään. Kaikki oli vierasta ja monet asiat joutui ikään kuin aloittamaan nollasta, vaikka samalla alalla olen edelleen.
Aika auttaa näissäkin asioissa. Pikkuhiljaa aloin päästä sisään työhön ja työyhteisöön. Nyt on reilu vuosi takana ja voin sanoa viihtyväni paremmin kuin edellisessä työpaikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kokemusta sulla on, että perusasiat osaat. Kyselet vain tyyliin mistä minäkin tavara löytyy. Mun työpaikalla on kans "vanhoja juroja" ,jotka luulee et ensimmäisiä päiviä töissä oleva tietää jo kaikki paikat. Ne tumpelot on unohtanut millasta on olla ekoja viikkoja uudessa paikassa.
Osaatko olla omatoiminen ja vaan aloittaa työt, etkä odota et joku sulle ne vaan ohjeistaa? Meinaan meillekki tuli joskus uus työntekijä, alussa näytin paikkoja ja tehtiin yhdessä. Sanoin tee sä tuo,niin mä teen tän. Sit se kuiten vaan seiso kädet suorassa oven raossa eikä tehny elettäkään et olis jotain tehny. Sit tuli mullakin jo mielipide, et okei. Perusasiat ja silti eikö osaa vai mikä on??
Anna aikaa, kyllä siinä yleensä hetken kestää, ennen kuin tutustuu uusiin ihmisiin.
Kuseksi nurkkiin, merkkaa uusi reviiri.
Tuo on kyllä ikävää, että juttelevat keskenään insidejuttujaan ja katsovat sua kuin halpaa makkaraa. Ehkä siihen paikkaan oli hakijana joku heidän omista kavereistaan, tai ehkä jopa olivat itse hakeneet siihen, ja ovat sinulle kateellisia kun tulit valituksi, eihän sitä voi tietää. Jos ovat noin ilkeitä, niin miettisin onko se sen arvoista. Ehkä onkin, jos se on sinun uran kannalta hyvä paikka? Jos ei, niin alkaisin varmaan katsella saman tien uutta työpaikkaa.
Sinulla on kuitenkin varmaan koeaika, niin pääset lähtemään tarvittaessa nopeasti. Aina vaihto ei vain onnistu, eikä vika ole välttämättä siinä vaihtajassa. Kyllä työpaikankin pitäisi olla vastaanottavaisempi uudelle työntekijälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna aikaa, kyllä siinä yleensä hetken kestää, ennen kuin tutustuu uusiin ihmisiin.
Aijaa, että kestää hetken, jotta tottuu siihen että muut eivät puhu sinulle, vaan katsovat kuin halpaa makkaraa? Ei sellaiseen tarvitse tottua. Tuohan täyttää ihan työpaikkakiusaamisen tunnusmerkit.
Vaikuttaa syrjinnältä, on kiusaamista. Vika ei ole sinussa. Se työyhteisö on sairas. Lähde karkuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna persettä miespuolisille kollegoille ja olet aina hip, pop ja in!
Katso puolen vuoden päästä uudestaan tilanne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin mihinkään kaakatusrinkiin haluaisi. Ehkä jos on mukavia. Ylpeiden kanssa ei viitsi. Ehkä on eri elämäntilanteetkin kaikilla ja arvot.
Vierailija kirjoitti:
Älä heitä kirvestä kaivoon vielä viikon jälkeen. Tuo on hirveän lyhyt aika päästä sisälle uuteen työpaikkaan ja -yhteisöön.
Itselläni on ollut vähän vastaava kokemus. Olin pitkään samassa työpaikassa, tunsin järjestelmät, tavat, työkaverit, asiakkaat jne. Olin tosi monessa mukana ja viihdyin hyvin. Vaihdoin työpaikkaa lähinnä vaihtelunhalusta ja aluksi kadutti. Yhtäkkiä tuntui, etten osannut enää mitään. Kaikki oli vierasta ja monet asiat joutui ikään kuin aloittamaan nollasta, vaikka samalla alalla olen edelleen. Aika auttaa näissäkin asioissa. Pikkuhiljaa aloin päästä sisään työhön ja työyhteisöön. Nyt on reilu vuosi takana ja voin sanoa viihtyväni paremmin kuin edellisessä työpaikassa.
Tuo onkin normaalia että ei heti osaa uudessa paikassa kaikkea. Mutta jätettiinkö sinut tauoilla yksin? Eikö sinulle puhuttu mitään? Katsoivatko muut työkaverit sinua kuin halpaa makkaraa? Eikö sinulle annettu työtehtäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katso puolen vuoden päästä uudestaan tilanne
Ei missään tapauksessa saa jäädä katsomaan tuollaista puoleksi vuodeksi! Siinä voi mennä pahimmassa tapauksessa itsetunto, mielenterveys ja myös työkyky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo työyhteisö on aivan sairas. Varmaan itse kehuvat omaa työilmapiiriään. Pysy kaukana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna aikaa, kyllä siinä yleensä hetken kestää, ennen kuin tutustuu uusiin ihmisiin.
Aijaa, että kestää hetken, jotta tottuu siihen että muut eivät puhu sinulle, vaan katsovat kuin halpaa makkaraa? Ei sellaiseen tarvitse tottua. Tuohan täyttää ihan työpaikkakiusaamisen tunnusmerkit.
Ei, vaan kestää hetken ennen kuin tutustuu uusiin ihmisiin. Eihän tuossa lukenut mitään siitä, että pitäisi tottua yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Anna persettä miespuolisille kollegoille ja olet aina hip, pop ja in!
No ei kai sentään, vie pullaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna persettä miespuolisille kollegoille ja olet aina hip, pop ja in!
No ei kai sentään, vie pullaa...
Jos ei pullat tehoo, leivo kjaakku, heitä lekkeriks koko touhu ja kehota ottamaan pala saatesanoin; ei siinä ole myrkkyä...vielä!
Syö jonkun toisen eväät lounaalla, laita nastoja toimistotuoleilla yms. odottele sitten tulevatko juttelemaan ja hymyile kaikille leveästi. :)
Kiitos kaikille kommenteista! Kyllä vetää tietysti mielen todella matalaksi ja fiilis on sama, kun ulkopuoliseksi jättäminen vaikkapa koulussa. Sellaista fiilistä ei oo tuntenut varmaan 20 vuoteen, mutta yhtä kalvava se tunne on edelleen. Hyvä työporukka on niin tärkeä.
Niin ne roolit ja asemat vaihtuu, vaikkakin oisit ollut kuinka pidetty työntekijä aiemmin, joka tietää vanhana jurrikkana jo liiankin vanhat asiat, jolla on vuosien kokemus, niin toisessa paikassa kaikki se kokemus on vedetty kuin viemäristä alas ja aloitat nollista ja pidetään tyhmänä.
Mutta ei tietenkään liiallinenkaan masentelu auta, täytyy yrittää olla asiallinen, en mielistele, vaan teen työt ja sitä kautta yritän päästä mukaan joukkoon. Tiedän kyllä, että ei se liian hyökkäävä yrittäminen auta vaan sellaista usein kartetaan vain enemmän.
Ja olen edelleen tavallaan sitä mieltä, että jokin vika on kyllä minussa kun aika tuoreetkin, vähän aikaa olleet työkaverit kehuvat hienoa ilmapiiriä. Kait se niin sitten on.
Up