Lue keskustelun säännöt.
Kun ihmiset ihmettelevät, miten ennen pärjättiin 8 lapsen kanssa ja nyt ei edes kahden
22.01.2025 |
Lapset muualla kuin aatelistossa laitettiin käytännössä heti raskaisiin maatila/peltotöihin kun ikää oli riittävästi, eli noin 5-6. Ei niistä pidetty huolta 24/7, varmistettu että näiden pedagoginen kehitys ei häiriinny ja hankittu virikkeitä ja viihdykkeitä.
Ne nähtiin vain työjuhtina rahvaan keskuudessa.
Lapset myös joutuivat pitämään toinen toisistaan huolta. Nykyään tuo olisi lastensuojeluasia.
On äärettömästi vaikeampaa kasvattaa 2020-luvun vaatimusten mukaan kaksi lasta kuin porsia ulos 10 "työntekijää" jotka saavat ruokinta-aikojen ulkopuolella pitkälti olla oman onnensa nojassa.
Synnytyksissä ja sairauksissa myös kuoli runsaasti lapsia, joten niitä tehtiin "varuille" muutama siltä varalta että 5 menehtyy ennen kaksivuotispäiväänsä.
Kommentit (31)
Tämä. Lapsenkasvatus on jo ysäriin verrattuna ihan eri touhua nykyään. Silloin me lapset juoksimme pihoilla keskenämme. Nykyään ilmeisesti lapsia täytyy viihdyttää ja tunteita sanoittaa jatkuvasti vanhempien toimesta. Kai siinä sekoaa pää monilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensinnäkin, vanhempi ei tehnyt jatkuvasti aivoja rasittavaa tietotyötä jossa vireystila ei oikeastaan laske edes yöllä. oli tuhat kertaa vähemmän huolehdittavia asioita joita tarvitaan elämän jatkumiseen kuten sähkölaskut, maksut, luvat ja verot, kaavakkeet ja hakemukset. yksikin myöhästyy niin olet pulassa.
ennen heräsit lapsen kanssa samaan aikaan ja otit sen pellolle mukaan, sen pituinen se. veronmaksu oli sitä että joku kruununvoudin edustaja kävi ottamassa viidesosan viljastasi mukaansa kerran vuodessa ja se oli sillä kuitattu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se nyt vaan on uusavuttomuutta, jos ei kahden lapsen kanssa pärjää.
Sen näkee hyvin nykyisen sukupolven mt-ongelmista, vakavasta masennuksesta ja ahdistuksesta miten "helppoa" se on vanhoille sukupolville ollut.
Isolla osalla kasvatus on mennyt täysin perseelleen tai sitä ei ole juuri ollut ollenkaan.
Vielä 80-90-luvulla oli myös ihan normaalia etteivät isät juurikaan osallistuneet mitenkään lapsen elämään vaan olivat pelkkiä työmuurahaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se nyt vaan on uusavuttomuutta, jos ei kahden lapsen kanssa pärjää.
Ennen lapsen sai ottaa mukaan töihin ja perheellinen vastasi käytännössä 1,25 työntekijää, koska kirjaamiset ja juoksupoikailut hoiti ilmainen työvoima eikä tuntipalkkalainen itse.
t. ollut töissä "apuna" jo koululaisesta lähtien, nykyään vaan yrittäjät uskaltaa samaa
Hyvin pärjättiin, koska elinpiiri oli pieni eli vanhemmat ja toiset sisarukset katsoivat pienempien perään. Nyt kaikki huitelevat missä sattuu. Sitten silloin ennen illalla keräännyttiin siihen isoon tupaan. Nyt kaikilla on oma huone, jossa pelaavat (pojat) tai viestittelevät (tytöt).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se nyt vaan on uusavuttomuutta, jos ei kahden lapsen kanssa pärjää.
Ennen lapsen sai ottaa mukaan töihin ja perheellinen vastasi käytännössä 1,25 työntekijää, koska kirjaamiset ja juoksupoikailut hoiti ilmainen työvoima eikä tuntipalkkalainen itse.
t. ollut töissä "apuna" jo koululaisesta lähtien, nykyään vaan yrittäjät uskaltaa samaa
Nykyään on päiväkodit, joihin lapset voi nakata vaikka koko päiväksi hoitoon, vaikka olisi itse kotona. Ei tarvitse tarjota lapsille kuin iltapala kotona.
Jo kasari-ysärilapsuus oli melkoisen erilaista nykypäivään verrattuna.
Meidät sisaruksen kanssa kipattiin viikonloppuaamuisin jo heti aamupalan jälkeen pihalle keskenään, koska "sisällä ei nyhjätä!". Sisällä sai käydä vessassa ja ruoka-aikaan syömässä, ei muuten.
Ja ei, todellakaan ei vanhemmat olleet meidän mukana ulkona, ei meidän eikä kavereiden vanhemmat. Oltiin kaikki alle kouluikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsia ennen vahdittu, ne oli keskenään ja sisarukset vahti heti kun ei ollut enää rintaruokinnassa. Lapsia kuoli kaikenlaisissa onnettomuuksissa eikä vanhemmat joutuneet näistä oikeuteen, ajatus oli että kaikkea sattuu ja sisarusten olisi pitänyt vahtia paremmin. Vauvaakin kannustettiin itkettämään että karaistuu, saattoi jäädä yksin kehtoon kun äiti on lypsämässä tai pellolla tai keittiössä.
Nykyään lapsen on oltava valvonnassa kaiken aikaa ja vanhempi tai päiväkodin hoitaja joutuu vastuuseen, jos ei ollut paikalla estämässä tai edes näkemässä tapaturmaa.
Olen 80-luvulla syntynyt ja olin päiväkodin sijasta hoidossa kavereilla, kävimme sisällä syömässä ja päivittäin ulkoilimme omin päin lähimaastossa jo alle kouluikäisenä. En muista että aikuinen koskaan olisi ollut vieressä vahtimassa. Aikuinen hälytettiin jos jotakuta sattui pahasti päähän ja sisälle mentiin kun oli liian jäässä tai kun huudettiin syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se nyt vaan on uusavuttomuutta, jos ei kahden lapsen kanssa pärjää.
Sen näkee hyvin nykyisen sukupolven mt-ongelmista, vakavasta masennuksesta ja ahdistuksesta miten "helppoa" se on vanhoille sukupolville ollut.
Isolla osalla kasvatus on mennyt täysin perseelleen tai sitä ei ole juuri ollut ollenkaan.
Vielä 80-90-luvulla oli myös ihan normaalia etteivät isät juurikaan osallistuneet mitenkään lapsen elämään vaan olivat pelkkiä työmuurahaisia.
Sain lapseni 1990- luvulla. Seurasin aikani lastenkasvatusohjeita tarkasti, ja sain huomata suuren eron aikaisempaan kasvatusperinteeseen. Oma lapseni leikki paljon pihalla, mutta kaikkien kohdalla näin ei enää ollut. Monen lapsen koko vapaa-aika meni ohjatuissa harrastuksissa. Kun lapset olivat kotona, heitä piti viihdyttää jatkuvasti, kaikki heidän tunteensa piti noteerata ja käsitellä ja kaikki kurinpito oli henkistä väkivaltaa. Oli selvää, että koskaan aikaisemmin Suomen historiassa lapsiin ei ollut kiinnitetty niin paljon huomiota. Mitä saatiin? Ahdistuneita, alemmuudentuntoisia lumihiutaleita, jotka eivät selviä pienimmistäkään ongelmista, vaan piiloutuvat puhelintensa taakse. Ja nyt ajatellaan, että nuorten ongelmat ratkaistaan siten, että annetaan entistä enemmän huomiota, sanoitetaan tunteita entistä syvällisemmin ja vaaditaan entistä vähemmän. Todellisuudessa oma 1960- luvun kasvatukseni tuotti huomattavasti tasapainoisempia nuoria aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 80-luvulla syntynyt ja olin päiväkodin sijasta hoidossa kavereilla, kävimme sisällä syömässä ja päivittäin ulkoilimme omin päin lähimaastossa jo alle kouluikäisenä. En muista että aikuinen koskaan olisi ollut vieressä vahtimassa. Aikuinen hälytettiin jos jotakuta sattui pahasti päähän ja sisälle mentiin kun oli liian jäässä tai kun huudettiin syö
Ja itse muistan, miten pääasiassa suututtiin jos jotain oli sattunut, niin siksi ei kovin herkästi menty aikuisille kertomaan mistään.
Suuriin ikäluokkiin kuuluva isäni on muun muassa meinannut hukkua parin kolmen vuoden ikäisenä. Isoveli kiskoi veden alta viime hetkillä. Kuulin tuon vasta hiljattain, ei sitä pidetty isona asiana "sellaista nyt vaan sattui".
Nykyään ei tuollaista hyväksyttäisi, että vähän isommat sisarukset ovat vastuussa veden äärellä pienemmistä. Jos muistavat ja huomaavat. Eikä kukaan vanhempi varmasti edes haluaisi elää noin, ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se nyt vaan on uusavuttomuutta, jos ei kahden lapsen kanssa pärjää.
Ennen lapsen sai ottaa mukaan töihin ja perheellinen vastasi käytännössä 1,25 työntekijää, koska kirjaamiset ja juoksupoikailut hoiti ilmainen työvoima eikä tuntipalkkalainen itse.
t. ollut töissä "apuna" jo koululaisesta lähtien, nykyään vaan yrittäjät uskaltaa samaa
Kiinalaisissa ravintoloissa on aika useasti joku 8v tyttö tai poika antamassa woltti/resq tilauksia asiakkaille. En tiedä miten laillista tuo on, mutta olen nähnyt kolmessa eri paikassa että siellä on perhettä muunakin kuin seurana paikalla, ihan konkreettisesti edistämässä liiketoimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se nyt vaan on uusavuttomuutta, jos ei kahden lapsen kanssa pärjää.
Aikoinaan suurperheitä syntyi lähinnä maaseudulla, jolloin vanhemmat olivat aina huutomatkan päässä siellä kotitilalla, missä lapsetkin enimmäkseen aikaa viettivät. Hieman eri asia kuin käydä kodin ulkopuolella ansiotöissä ja hoitaa lapsia siinä samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se nyt vaan on uusavuttomuutta, jos ei kahden lapsen kanssa pärjää.
Aikoinaan suurperheitä syntyi lähinnä maaseudulla, jolloin vanhemmat olivat aina huutomatkan päässä siellä kotitilalla, missä lapsetkin enimmäkseen aikaa viettivät. Hieman eri asia kuin käydä kodin ulkopuolella ansiotöissä ja hoitaa lapsia siinä samalla.
Onpas hankalaa viedä lapset päiväkotiin ja mennä itse töihin.
No ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se nyt vaan on uusavuttomuutta, jos ei kahden lapsen kanssa pärjää.
Aikoinaan suurperheitä syntyi lähinnä maaseudulla, jolloin vanhemmat olivat aina huutomatkan päässä siellä kotitilalla, missä lapsetkin enimmäkseen aikaa viettivät. Hieman eri asia kuin käydä kodin ulkopuolella ansiotöissä ja hoitaa lapsia siinä samalla.
Oli kaupungeissakin 6+ lapsisia perheitä. Ne vain asuivat todella ahtaasti maalaisserkkuihin nähden, pienissä hellahuoneissa porvariston ja aateliston nurkissa kokkaamassa, pyykkäämässä ja vaihtamassa liinavaatteita.
"Hellahuoneperheet" katosivat vasta siinä 40-luvun jälkeen kun Kela alkoi jakaa asumistukea ruokakunnittain vähävaraisille, että nämä voivat elinikäisen orjuuden sijasta asua omissa asunnoissa ja käydä oikeissa palkkatöissä sen sijaan että ovat hellahuoneissa ylläpitoa ja ruokaa vastaan, josta kukaan muu kuin sen asunnon omistaja ei hyödy pennin pyörylää.
Meillä on kaksi lasta, enkä oikeasti ymmärrä, mikä tässä nyt ihmisten mielestä on niin vaikeaa.
Kaikkihan menee nykyään lapsen ehdoilla. Mitään kieltävää ei saa sanoa, kun mikä tahansa "ei" vaurioittaa lasta jostain syystä. Eihän koulussakaan tarvitse oppia ja käyttäytyä, mitään ei tarvitse tehdä ellei huvita ja ellei se ole kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se nyt vaan on uusavuttomuutta, jos ei kahden lapsen kanssa pärjää.
Aikoinaan suurperheitä syntyi lähinnä maaseudulla, jolloin vanhemmat olivat aina huutomatkan päässä siellä kotitilalla, missä lapsetkin enimmäkseen aikaa viettivät. Hieman eri asia kuin käydä kodin ulkopuolella ansiotöissä ja hoitaa lapsia siinä samalla.
Oli kaupungeissakin 6+ lapsisia perheitä. Ne vain asuivat todella ahtaasti maalaisserkkuihin nähden, pienissä hellahuoneissa porvariston ja aateliston nurkissa kokkaamassa, pyykkäämässä ja vaihtamassa liinavaatteita.
"Hellahuoneperheet" katosivat vasta siinä 40-luvun jälkeen kun Kela alkoi jakaa asumistukea ruokakunnittain vähävaraisille, että nämä voivat elinikäisen orjuuden sijasta asua omissa asunnoissa ja käydä oikeissa palkkatöissä se
Todellisuudessa hellahuoneet katosi, kun alettiin rakentaa asuntoja valtion korkotuella. Kun asuntoja rakennettiin, pääsivät perheet ihan oikeaan asuntoon hellahuoneen sijaan.
Nyt oikeistohallitus on ajamassa korkotuetun asuntotuotannon alas, joten tulevaisuudessa hellahuoneet voi tehdä paluun.
Kyllä se nyt vaan on uusavuttomuutta, jos ei kahden lapsen kanssa pärjää.