Sabotoin kaikki suhteeni. Alan sekoilemaan ja työnnän pois..
Haluaisin varmaan hyviä ihmisiä lähelleni mutta lopulta en kestäkään sitä omaa riittämättömyyden tunnetta ja laitan sitten sellaisia viestejä, että he ymmärtävät pysyä kaukana minusta.
Häpeän tuota mutta oikeasti pelkään niin paljon läheisempiä suhteita nykyään, että sabotoin tavalla tai toisella hyvin alkaneen jutun. Työnnän pois ja sitten helpottaa ettei tarvitsekaan ottaa riskiä siitä että jokin hyvä ystävä/kumppani löytyisi koska tuntuu etten sellaista ansaitse kuitenkaan. Kuitenkin sellainen suhde olisi varmaan se jota tässä elämässä tarvitsisin syvästi.
Kommentit (28)
No ikävää, mutta et vaan näköjään kykene terveisiin ihmissuhteisiin.
:D Nää on jo viihdyttäviä, siis nämä sun itsesääliset analysointisurkuttelut
Ehkä kannattaa tutustua noihin eri kiintymyssuhdemalleihin. Ja muistaa ettei ne oo mikään tuomio vaan niistä voi oppia pois.
Tajusin saman itsessäni v. 2015 kun ghostasin viimeisen ihmissuhteeni. Silloin päätin ja siitä asti olen ollut yksin etten enää tekisi henkisesti pahaa kenellekään.
Anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaltaistenne sekopäiden takia en anna enää mahdollisuutta kenellekään. Muutakin tekemistä kuin 24/7/365 draamasekoilu
Oikeesti ihmiset jotka hokee tota 'draamaa' on itse dramaattisimpia sekoilijoita itse. Eivät vain sitä näe tai tajua.
Miten vit ussa perustelet noin älyvapaan näkemyksen?
No vìttu kato ittees!
Mä hylkäsin sekä ystävyyssuhteet naispuolisia että seurustelusuhteet miespuolisia kohtaan. Odotin vain sopivaa ajankohtaa milloin pudottaa pommi, sain siitä jotain kieroutunutta mielihyvää. Aattelin, etten halua sitoutua ja muuttua hallittavaksi lapaseksi. Niinpä olen yksin, vain oma perhe ja lapsuuden perheenjäsenet jotenkuten lähelläni. Haluaisin olla "normaali", mutta tuntuu, että ihmissuhteissa on liian monta liikkuvaa osaa hallittavaksi. Jos tulis avioero, mulla ei olis oikeesti mitään, ei naisille ominaisia turvaverkkoja eikä mitään "verkostoa".
Oletko j ä n n ä...