Sabotoin kaikki suhteeni. Alan sekoilemaan ja työnnän pois..
Haluaisin varmaan hyviä ihmisiä lähelleni mutta lopulta en kestäkään sitä omaa riittämättömyyden tunnetta ja laitan sitten sellaisia viestejä, että he ymmärtävät pysyä kaukana minusta.
Häpeän tuota mutta oikeasti pelkään niin paljon läheisempiä suhteita nykyään, että sabotoin tavalla tai toisella hyvin alkaneen jutun. Työnnän pois ja sitten helpottaa ettei tarvitsekaan ottaa riskiä siitä että jokin hyvä ystävä/kumppani löytyisi koska tuntuu etten sellaista ansaitse kuitenkaan. Kuitenkin sellainen suhde olisi varmaan se jota tässä elämässä tarvitsisin syvästi.
Kommentit (28)
Sinulla on välttelevä kiintymysmalli. Hakeudu siihen perehtyneen terapeutin vastaanotolle, jos todella haluat muuttua. Se ei tule olemaan helppoa eikä nopeaa, mutta välttämätöntä jos joskus haluat muodostaa aidon läheisen ihmissuhteen jonkun kanssa. Ja sitä ennen, nyt kun jo tiedostat että sinulla on selkeä käytösmalli, käytät tietoisesti henkistä väkivaltaa muita kohtaan jos jatkat uusien suhdekuvioiden virittelyä ennen kuin olet käynyt pitkän tien itsesi parantamiseksi.
Minä teen ihan samaa. Juuri ennen joulua pilasin yhden alkaneen suhteen sekoilullani. Itkettää vieläkin ja on ikävä.
Vaikeaa on. Todella syvä häpeä omista virheistä, riittämättömyydestä ja kelpaamattomuudesta laittaa jarrut päälle. Tulee mietittyä, mitä ihmettä tuokin ihminen minussa näkee ja jos hän saa selville kaikki puutteeni, hän totta kai katkaisee välit siinä vaiheessa. Siksi siis helpompaa torpata jutut jo alkuvaiheessa, jotta säästyy suuremmalta häpeältä.
Kaltaistenne sekopäiden takia en anna enää mahdollisuutta kenellekään. Muutakin tekemistä kuin 24/7/365 draamasekoilu
Vierailija kirjoitti:
Minä teen ihan samaa. Juuri ennen joulua pilasin yhden alkaneen suhteen sekoilullani. Itkettää vieläkin ja on ikävä.
Tällä kertaa tosin uskalsin jo melkein kättelyssä kertoa, että suhteen alussa olen sitten aivan sekopäinen, mutta ei sekään pelastanut.
Olen aivan samanlainen kuin sinä ap. Jostain syytä minulla on kaksi pidempää parisuhdetta. Mutta nyt olen ollut sinkkuna 9 vuotta. Siinä on miehiä ollut tyrkyllä, mutta pilaan aina kaiken. Jostain syystä, kun tunteita alkaa heräilemään vetäydyn kuoreeni. Tuntuu, että en saa sanaa enää suustani, kun ihastus on lähellä. Tai sitten en edes päästä ketään lähelleni tai sitten oivallan myöhemmin, että se taisi olla musta kiinnostunut. Tiedostan asian, mutta en osaa tehdä sille mitään. Aika vain kuluu, minä vanhenen ja läheisyyden kaipuukin alkaa olemaan menneen talven lumia. Ehkä on parempi olla vain yksin. Surullista. Mutta en osaa, en pysty, en kykene.
No mitä tuo sekoilu sitten on käytännössä? Saatana kun ette osaa avata noita aloituksianne, vaikea sitten kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
No mitä tuo sekoilu sitten on käytännössä? Saatana kun ette osaa avata noita aloituksianne, vaikea sitten kommentoida.
No ei mitään vakavaa. Sellaista vain että ihminen menettää mielenkiintoista minuun. Saatan vaikka puhua sellaisia liian karkeita/rivoja juttuja tai elämästä synkkiä asioita. Siis ei missään nimessä toisen haukkumista tai huonoa oloa aiheuttavaa vaan sellaista höpinää että ymmärtää ettei toinen taida voida henkisesti ihan hyvin. Niin sitten kadottaa mielenkiintonsa eikä enää aloita keskustelua kanssani. -ap
Vierailija kirjoitti:
Kaltaistenne sekopäiden takia en anna enää mahdollisuutta kenellekään. Muutakin tekemistä kuin 24/7/365 draamasekoilu
Oikeesti ihmiset jotka hokee tota 'draamaa' on itse dramaattisimpia sekoilijoita itse. Eivät vain sitä näe tai tajua.
Vierailija kirjoitti:
No mitä tuo sekoilu sitten on käytännössä? Saatana kun ette osaa avata noita aloituksianne, vaikea sitten kommentoida.
Mulla se on sitä, että alan tehdä toisen käytöksestä ihan ihme tulkintoja ja etsiä syitä siihen, että voisin jättää hänet, koska hänellä on joku toinen/ei tykkää minusta oikeasti jne.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on välttelevä kiintymysmalli. Hakeudu siihen perehtyneen terapeutin vastaanotolle, jos todella haluat muuttua. Se ei tule olemaan helppoa eikä nopeaa, mutta välttämätöntä jos joskus haluat muodostaa aidon läheisen ihmissuhteen jonkun kanssa. Ja sitä ennen, nyt kun jo tiedostat että sinulla on selkeä käytösmalli, käytät tietoisesti henkistä väkivaltaa muita kohtaan jos jatkat uusien suhdekuvioiden virittelyä ennen kuin olet käynyt pitkän tien itsesi parantamiseksi.
Tämä on huuhaata. Niin sanotun turvallisen kiintymysmallin omaavat ovat oikeasti suurin osa täysin narsisteja, jotka yrittävät kontrolloida. Luin sen kirjan ja oli aivan uskomatonta paskaa. Kirjoittaja selkeästi etuoikeutettuun asemaan syntynyt narsisti.
Älä jatka tuota. Ole seurustelematta mieluummin, jos et ole valmis tai jaksa. Älä satuta muita ottamalla joku ja jättämällä. Keskity johonkin muuhun.
Täällä olisi yksi sitoutumiskammoinen, jolle jahkailusuhde sopisi enemmän kuin hyvin. Välttäkää niitä "turvallisen kiintymysmallin" omaavia narsisteja. He eivät ikinä tule ymmärtämään mitä oikeasti kaipaamme suhteelta. "Välttelevä kiintymysmalli" ei ole mikään valuvika, vaan persoonallinen ominaisuus, jota ei tarvitse muuttaa. Älkää uskoko muita, vaan omaa fiilistä. M40
Vierailija kirjoitti:
Kaltaistenne sekopäiden takia en anna enää mahdollisuutta kenellekään. Muutakin tekemistä kuin 24/7/365 draamasekoilu
Olet itse sekopää ja tod.näk. kontrollinhaluinen narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen ihan samaa. Juuri ennen joulua pilasin yhden alkaneen suhteen sekoilullani. Itkettää vieläkin ja on ikävä.
Tällä kertaa tosin uskalsin jo melkein kättelyssä kertoa, että suhteen alussa olen sitten aivan sekopäinen, mutta ei sekään pelastanut.
No miksi vi tussa sitten olet tuollainen, kun tiedät ettei kukaan sellaista jaksa katsella sitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaltaistenne sekopäiden takia en anna enää mahdollisuutta kenellekään. Muutakin tekemistä kuin 24/7/365 draamasekoilu
Oikeesti ihmiset jotka hokee tota 'draamaa' on itse dramaattisimpia sekoilijoita itse. Eivät vain sitä näe tai tajua.
Miten vit ussa perustelet noin älyvapaan näkemyksen?
Yäk.