Vihaan sitä kun sanotaan että pitäisi osata hakea apua

Joskus voi myös olla että apu pahentaa tilannetta. Auttajat voivat olla taitamattomia. Siitä kirjoitetaan aika vähän. Tai sitten tilanne vain on sellainen, että sitä on vaikea ellei mahdoton korjata.

Tuossa puheessa on usein sellaista naiiviutta joka turhauttaa. Ammattiauttajien kyky auttaa on rajallista.

Jotkut hokevat kuin eläin samoja tyhjiä massojen hokemalauseita. Eipä sellaisia kaikki viitsi kuunnella. Käytäntö ratkaisee mikä toimii ja mikä ei.

Julkisella sektorilla ei saa valita auttavaa tahoa. Jos auttavan tahon kanssa henkilökemiat eivät natsaa, ei hoitosuhteesta ole ole odotettavissa ihmeitä. Työntekijät voivat olla väsyneitä ja kyynistyneitä. He saattavat kohdella kaikkia potilaita kuin liukuhihnalta.

Jos tarjolla on vain nettiterapioita tai mindfullnessia, ei minulla ole suuria odotuksia paranemisen suhteen

Monesti apu voi olla sitä että potilasta syyllistetään asioita, jotka ovat hänen oireitaan. Syyllistetään potilasta siitä ettei hän halua parantua... Kun se haluttomuus parantua on sen sairauden oire.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa puheessa on usein sellaista naiiviutta joka turhauttaa. Ammattiauttajien kyky auttaa on rajallista.

Kyllä. Naiviutta ja myös tekopyhyyttä. 

Usein ihmisten ongelmat on myös niin monimutkaisia ettei joku mt-sh:n kanssa juttelu 1x kk tuo muuta kuin "apua" järjestävälle taholle mukavan lämpimän fiiliksen että apua on järjestetty. Jos ihminen on esim mt-ongelmiensa lisäksi tipahtanut vähän verkostojen ulkopuolelle ja köyhyysloukkuun nin turha sitä on jauhaa kenenkään kanssa, että kurja homma. Vaikka pääsisi suorastaan psykoterapeutolle mt-sh:n sijaan. 

Itse pääsin aikoinaan kelan kuntoutuspsykotetapiaan. Mietin sitä miten paljon yhteiskunta maksoi kalliille ammattilaiselle minun itkujeni kuuntelemisesta, kun jos sama raha olisi laitettu taloudellisten ongelmieni korjaamiseen, niin taatusti olisi mielenterveyteni kohentunut roimasti enemmän. 

En sano että yhteiskunnan pitäisi minun talouteni laittaa kuntoon, sanon vaan että terapia ja lääkkeet ei oikeasti ole kaikkien mt-ongelmien kohdalla se ratkaiseva tekijä. Köyhyys on v*tun masentavaa eikä se siitä puhumalla miksikään muutu.

Toisaalta, mikä on mielenterveysongelma ja mikä on sitä että ympäristö on liian kuormittava ja henkilön ongelma ei oikeastaan olekaan mielenterveysongelma, vaan saattaa olla esim neurokirjosta johtuvaa aivojen erilaisuutta, jota ei tarvitse hoitaa. Silloin olisi parasta että henkilö saisi enemmän tietoa asiasta ja oppisi vaikkapa pitämään puoliaan paremmin. Myös ympäristön asenteiden pitäisi muuttua monissa asioissa jotta ihmiset eivät voisi niin huonosti. Yhteiskunnallisia epäkohtia ja maailmanpolitiikkaakaan ei voi laittaa yksilön korjattavaksi. Niistä on aivan normaalia tuntea tuskaa.

Totta. Jos julkisen varassa on niin otan osaa.

Joo, kyllähän apua saa kun sitä hakee ja ottaa vastaan ja pyytää apua. Näin toitottaa some julkkikset lehtien palstoilla. Oi uskalsin vihdoinkin pyytää apua ja se oli käänteentekevä asia elämässäni! En olisi pärjännyt jos en olisi apua saanut! Siinä vain unohtuu me tavalliset ihmiset jotka olemme apua hakeneet pyytäneet ja toivoneet, mutta emme ole sitä mistään saaneet. Tuo on pelkkää sanahelinää Vailla mitään totuus pohjaa. Itsekin olen useaan otteeseen pyytänyt suorastaan rukoillut apua mutta en ole sitä mistään saanut.

Vierailija kirjoitti:

Monesti apu voi olla sitä että potilasta syyllistetään asioita, jotka ovat hänen oireitaan. Syyllistetään potilasta siitä ettei hän halua parantua... Kun se haluttomuus parantua on sen sairauden oire.

Ja joskus on niinkin, että oireista potilasta syyllistetään siitä ettei yritä tarpeeksi kun ei esim. halua psykologille. Ja myöhemmin huomataan, että kas, oireet johtuivat ihan fyysisestä syystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa puheessa on usein sellaista naiiviutta joka turhauttaa. Ammattiauttajien kyky auttaa on rajallista.

Kyllä. Naiviutta ja myös tekopyhyyttä. 

Usein ihmisten ongelmat on myös niin monimutkaisia ettei joku mt-sh:n kanssa juttelu 1x kk tuo muuta kuin "apua" järjestävälle taholle mukavan lämpimän fiiliksen että apua on järjestetty. Jos ihminen on esim mt-ongelmiensa lisäksi tipahtanut vähän verkostojen ulkopuolelle ja köyhyysloukkuun nin turha sitä on jauhaa kenenkään kanssa, että kurja homma. Vaikka pääsisi suorastaan psykoterapeutolle mt-sh:n sijaan. 

Itse pääsin aikoinaan kelan kuntoutuspsykotetapiaan. Mietin sitä miten paljon yhteiskunta maksoi kalliille ammattilaiselle minun itkujeni kuuntelemisesta, kun jos sama raha olisi laitettu taloudellisten ongelmieni korjaamiseen, niin taatusti olisi mielenterveyteni kohentunut roimasti enemmän. 

Monesti vaikka tällaiset purkautumiset täällä palstalla ovat paljon terapeuttisempia kuin se turha lätinä ammattilaisen kanssa. Täällä on usein vertaistukea, joka tarkoittaa sydämellään sitä mitä sanoo. Toki valitettavasti joskus joku häirikkökin, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.

Vähän ot mutta kerran olin sairaslomalla töistä vakavaan traumataustaan liittyvän masennusjakson (voimakasta alivireyttä ja dissosiointia) vuoksi. Esimies ymmärtäväisesti nyökytteli (kun kävin viemässä tiettyjä tarvikkeita sairasloman aikana työpaikalle) että kannattaa käydä lenkillä niin ei masenna. V**tu että v**utti:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti apu voi olla sitä että potilasta syyllistetään asioita, jotka ovat hänen oireitaan. Syyllistetään potilasta siitä ettei hän halua parantua... Kun se haluttomuus parantua on sen sairauden oire.

Ja joskus on niinkin, että oireista potilasta syyllistetään siitä ettei yritä tarpeeksi kun ei esim. halua psykologille. Ja myöhemmin huomataan, että kas, oireet johtuivat ihan fyysisestä syystä. 

Syyllistäminen ei ole älykästä, koska potilaalla on aika jokin hänen näkökulmastaan järkevä syy, miksi hän kokee jonkun hoidon vaikeaksi tai mahdottomaksi tai sellaiseksi että hän ei saa siitä apua. Auttavan tahon kannattaisi suhtautua uteliaasti ja avoimesti siihen, että miksi potilas kokee jonkin asian vaikeaksi. Potilaan jyrääminen on huono idea.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, mikä on mielenterveysongelma ja mikä on sitä että ympäristö on liian kuormittava ja henkilön ongelma ei oikeastaan olekaan mielenterveysongelma, vaan saattaa olla esim neurokirjosta johtuvaa aivojen erilaisuutta, jota ei tarvitse hoitaa. Silloin olisi parasta että henkilö saisi enemmän tietoa asiasta ja oppisi vaikkapa pitämään puoliaan paremmin. Myös ympäristön asenteiden pitäisi muuttua monissa asioissa jotta ihmiset eivät voisi niin huonosti. Yhteiskunnallisia epäkohtia ja maailmanpolitiikkaakaan ei voi laittaa yksilön korjattavaksi. Niistä on aivan normaalia tuntea tuskaa.

No tämähän nyt on itsestäänselvyys että eiköhän aika iso osa mt-ongelmista johdu ympäristöstä ja olosuhteista. Väitös että jos elettäisiin utopistisessa paratiisissa niin mt-ongelmia olisi huomattavasti vähemmän. 

Mutta minkäs teet. Tässä todellisuudessa on elettävä halusi tai ei. (Toki senkin voi kyseenalaistaa)

Vierailija kirjoitti:

Jos tarjolla on vain nettiterapioita tai mindfullnessia, ei minulla ole suuria odotuksia paranemisen suhteen

Oletko harkinnut sitä mindfulnessia tosissaan? Voit sen avulla ymmärtää olevasi tietoisuus ajatustesi takana ja kun tunnistat egosi, et ole enää ajatustesi armoilla. Olet läsnä tässä hetkessä, missä elämä tapahtuu. Ajatustesi vuoksi harvemmin olet läsnä nyt vaan elät menneisyydessä tai tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllähän apua saa kun sitä hakee ja ottaa vastaan ja pyytää apua. Näin toitottaa some julkkikset lehtien palstoilla. Oi uskalsin vihdoinkin pyytää apua ja se oli käänteentekevä asia elämässäni! En olisi pärjännyt jos en olisi apua saanut! Siinä vain unohtuu me tavalliset ihmiset jotka olemme apua hakeneet pyytäneet ja toivoneet, mutta emme ole sitä mistään saaneet. Tuo on pelkkää sanahelinää Vailla mitään totuus pohjaa. Itsekin olen useaan otteeseen pyytänyt suorastaan rukoillut apua mutta en ole sitä mistään saanut.

Just tää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tarjolla on vain nettiterapioita tai mindfullnessia, ei minulla ole suuria odotuksia paranemisen suhteen

Oletko harkinnut sitä mindfulnessia tosissaan? Voit sen avulla ymmärtää olevasi tietoisuus ajatustesi takana ja kun tunnistat egosi, et ole enää ajatustesi armoilla. Olet läsnä tässä hetkessä, missä elämä tapahtuu. Ajatustesi vuoksi harvemmin olet läsnä nyt vaan elät menneisyydessä tai tulevaisuudessa.

Argh

Eri

Olen vuositolkulla halunnut päästä minnesotahoitoon muttei oo varaa.  Ihan normi työssäkäyvä siis oon ja kykenen alkoholiongelmani myötä suoriutumaan arjesta. Ehkä pari kertaa viikossa vähän krapulassa menen töihin mutta pärjään. En vaan saa säästettyä sitä viittä tonnia sivuun että saisin haluamani apua. Veetuttaa.

"Monesti vaikka tällaiset purkautumiset täällä palstalla ovat paljon terapeuttisempia kuin se turha lätinä ammattilaisen kanssa. Täällä on usein vertaistukea, joka tarkoittaa sydämellään sitä mitä sanoo. Toki valitettavasti joskus joku häirikkökin, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan."

Todellakin.