Miten voisin auttaa tuttavaperhettäni ja heidän lapsiaan?
Vai onko kaikki toivo mennyttä?
Tilanne: poikamme ovat samassa koulussa ja asutaan tosi lähekkäin, pojat ovat 10v ja 11v. Tällä tuttavaperheen pojalla on tosi huono itsetunto, joka purkautuu kerskailuna, valehteluna, aikuisten selän taakse piilotteluna, jopa näpistyksenä. Tämä perheen lapset ovat tottuneet saamaan kaiken ja sen he myös tekevät. Vanhemmat ovat aivan lapsiensa pillien tanssitettavia, heillä on 13v tyttö.
Mistä hyvä itsetunto muodostuu, kun meidän pojalla itsetuntoa on ihan riittämiin, vaikka me ollaan ihan tavallinen perhe ja meilläkin on omia ongelmia. Minua vaan niin surettaa nämä perheen lapset, miten voisin puhua vanhemmille, mistä oikein on kysymys. Joskus vaan tuntuu että ulkopuolinen näkee asiat selvemmin, eivät itse asianomaiset. Nyt tässä vaan on ollut sellaisia tapahtumia että voisi olla saumaa avoimeen keskusteluun, mutta luuletteko te että kannattaa edes yrittää?
Kyselkä jos haluatte tietää lisää asiasta!
Kommentit (4)
Sinusta saa omahyväisen vaikutelman, valitettavasti. Varmaan on parempi, jos et puutu heidän asioihinsa.
En ole sanonutkaan ettäkö minun juuri pitäisi puuttua asiaan juttelulla, sen takia juuri kysyinkin, kun en tiedä. Mutta sen tiedän että jotain olisi tehtävä, mutta kun kerta te olette sitä mieltä tai pikemminkin sinä, niin teen asialle jotain muuta. Mitä se olisi en vielä tiedä mutta en voi antaa asian olla. Kyll mä jotain keksin
On niin itserakas viesti, että ihan hirvittää. Ehkä te tarvitsette apua enemmän kuin naapurinne.