Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieten tukea keskenmenon kokenutta?
02.03.2007 |
Erityisesti te, joilla on kokemusta. Mikä ilahdutti tai lohdutti? Ja mikä ärsytti.
Ollaan läheisiä. Meillä on lapsia, heillä ei. Ollaan jo tavattu km:n jälkeen ja asiasta on puhuttu tosi avoimesti. Mutta miten jatkossa? Olisiko parempi unohtaa asia vai vielä jatkossakin kysellä vointia tai muuten huomioida asiaa? Mistä voisi olla iloa tai tukea?
Kommentit (3)
Älä ota asiaa puheeksi jos toinen ei halua puhua. Ole vain läsnä ja suhtaudu ystävääsi samalla tavalla kuin ennenkin. Se on parasta tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme puhuneet ja puhuneet. Ystäväni on lukennut netistä muiden saman kohtalon kokeneiden juttuja. Ystäväni mielestä nämä ovat auttaneet. On ollut hyvä huomata ettei ole todellakaan ainoa keskenmenon kokenut.
Ystävien tuki on mielestäni tärkeintä kuitenkin. Yritä puhua ystäväni kanssa normaaleista asioista ja KYSY ystäväsi voi. Eikä vain sen ensimmäisen kerran vaan kuukausienkin päästä keskenmenosta voi edelleen kysellä että miten menee.
Ystäväni kun selvisi siitä ensimmäisestä järkytyksestä, niin hän pystyi ajatteleemaan jo järkevästi keskenmenoa. Ensin tietysti syytti itseään ja mietti mitkä kaikki keskenmenon voivat aiheuttaa.
Normaaliin arkeen palaaminen auttaa myös selviämään keskenmenosta.
Alue: Aihe vapaa
pahempaakin voisi sattua