Lue keskustelun säännöt.
Ihastunut työkaveriin
19.01.2025 |
Nyt on käynyt niin, että olen ihastunut töissä itseäni reilusti vanhempaan mieheen.
Tehdään aika tiiviisti töitä yhdessä. Meillä on ihan tosi hauskaa, naureskellaan yhdessä koko ajan. Viime päivinä mies on alkanut koskettaa mua selkään, olkapäähän, viimeks olkapään etuosaan rintakehälle. On myös tosi kohtelias ja kehui mun tapaa tehdä töitä. Nyt en tiedä onko mies vaan ystävällinen ja luonteeltaan avoin vai onko myös kiinnostunut ja miten voisin itse edistää tätä, näyttää et oon myös kiinnostunut? Oon vähän hämilläni.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Ensin kuuluu kyllä selvittää onko hänellä puoliso. Jos on niin sinun täytyy ystävällisesti kieltäytyä puhumasta hänelle laisinkaan.
Ja miten meinasit, että se töiden teko onnistuu jos ei puhu ollenkaan? Tulehduttaa vaan työilmapiirin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenki outoa et työkaveri koskettelee.
Miksi annat noin tapahtua?
Siksi, koska se on kivaa ja piristää päivää. Tykkään. Ei ole outoa.
Olen sitä paitsi itsekin kerran kaverillisesti taputtanut olkapäälle yhtä toista työkaveria, josta en ole mitenkään kiinnostunut. Meidän tiimin esimies tekee samaa meille kaikille. Kukaan meistä ei vingu ja valita näin vähäpätöisestä asiasta. Ai niin, meidän tiimissä muut on miehiä ja minä henkisesti miesmäinen nainen (en viihdy naisvaltaisessa työyhteisössä kun tuntuu että siellä ollaan liian herkkähipiäisiä, kokemusta on)
Ottakaa ihmeessä ne hopeakollinne. Mitä pikemmin sen parempi kaikille. Eli nyt vaan täys höyry päälle. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Jotenki outoa et työkaveri koskettelee.
Miksi annat noin tapahtua?
Ei ole pitkäkään aika nun oli aivan normaalia että ihmiset koskivat toisiinsa. Se on yksi ystävällinen tapa kommunikoida. Sitten tuli sukupolvi joka keksi että ihmiseen koskeminen on sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on puolestaan itseäni nuorempi naiskollega, joka tuntuu tekevän tikusta asiaa ja jotenkin esim. ajautuu samaan aikaan kahville ja on hyvin ystävällinen minulle. Ottaa kontaktia ja myös hymyilee usein minulle.
Olen vähän ihmeissäni asiasta, sillä ihan kollegiaalisesti tässä itse menen enkä toki osaa kuvitella, että tämä nainen olisi minusta kiinnostunut. Ikäeroa arviolta sellaiset 5-10 vuotta.
M 40+
Vai luuletko vaan tätä naista noin paljon nuoremmaksi? Sitä paitsi 5 vuotta on aika vähän.
Minullakin synkkaa erään työkaverimiehen kanssa, juttu luistaa ja haluaisin hänestä ainakin ystävän- toki olen myös ihastunut. Harvinaista, sillä todella harvoin kukaan hivelee älyllään ja karismallaan niin paljoa että hakeutuisin samalla tavalla kenenkään muun seuraan. Tämä työkaveri on jotenkin poikkeus.
On samoja harrastuksia, samankaltainen tausta ja samanlainen huumori.
Minua luullaan usein 30-38 vuotiaaksi
N 40+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on puolestaan itseäni nuorempi naiskollega, joka tuntuu tekevän tikusta asiaa ja jotenkin esim. ajautuu samaan aikaan kahville ja on hyvin ystävällinen minulle. Ottaa kontaktia ja myös hymyilee usein minulle.
Olen vähän ihmeissäni asiasta, sillä ihan kollegiaalisesti tässä itse menen enkä toki osaa kuvitella, että tämä nainen olisi minusta kiinnostunut. Ikäeroa arviolta sellaiset 5-10 vuotta.
M 40+
Eihän tuo nyt ole suuri ikäero vielä. Mutta on niitä esim. 30 vuoden ikäerojakin on ja meneehän se sitten jotenkin yli. Mutta kaikkeahan sitä voi olla. Varoituksen sana: työpaikat on juuri niitä pahimpia paikkoja, itse olen todella rankasti ihastunut jokaisessa työpaikassa. Silloin kun hormonit oikein todella hyrräsivät vielä. Ja paha on se jos joidenkin 30 vuotinen suhde kaatuu jonkun Tirlittanin lirkutteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenki outoa et työkaveri koskettelee.
Miksi annat noin tapahtua?
Ei ole pitkäkään aika nun oli aivan normaalia että ihmiset koskivat toisiinsa. Se on yksi ystävällinen tapa kommunikoida. Sitten tuli sukupolvi joka keksi että ihmiseen koskeminen on sairasta.
Nykyään saa helposti hankittua syytteen seksuaalisesta ahdistelusta, jos työkavereita ryhtyy koskettelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollu naimisissa 10 vuotta mun työpaikka ihastuksen kanssa. Toivottavasti saat vastakaikua.
Hyvä että jollain lykästi. "Oma" sivuutti minut kuin paskaisen kepin, kun tein aloitteen. Siihen asti ns. kaikki merkit ilmoilla.
Ap, tilanteesi ei ole millään lailla epätavallinen, itse asiassa se on melko yleinen. Tuontyyppisten suhdepulmien käsittelyssä on paljon apua vertaistuesta tai ihan vaan kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut.
Ap:n kohdalla tulee ensimmäiseksi mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollu naimisissa 10 vuotta mun työpaikka ihastuksen kanssa. Toivottavasti saat vastakaikua.
Hyvä että jollain lykästi. "Oma" sivuutti minut kuin paskaisen kepin, kun tein aloitteen. Siihen asti ns. kaikki merkit ilmoilla.
Silloin pitää yrittää olla yhteydessä ns. oikeassa elämässä, eikä töissä. Jos haluaa oikeasti ihmisen elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollu naimisissa 10 vuotta mun työpaikka ihastuksen kanssa. Toivottavasti saat vastakaikua.
Hyvä että jollain lykästi. "Oma" sivuutti minut kuin paskaisen kepin, kun tein aloitteen. Siihen asti ns. kaikki merkit ilmoilla.
Silloin pitää yrittää olla yhteydessä ns. oikeassa elämässä, eikä töissä. Jos haluaa oikeasti ihmisen elämäänsä.
Niin no, yritin juurikin tarjota sitä töiden ulkopuolista mahdollisuutta ja vastaukseksi sain - en mitään. Jatkoimme kuin mitään ei olisi tapahtunut enkä kehdannut asiaa nostaa pöydälle. Menneen talven lumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollu naimisissa 10 vuotta mun työpaikka ihastuksen kanssa. Toivottavasti saat vastakaikua.
Miten teillä alkoi suhde ja miten etenitte?
Ensin oltiin ihan vain työkavereita pitkään ja juteltiin omista parisuhde ongelmista toisillemme. Erottiin molemmat pahoillamme ja lohdutus toi meidät yhteen romanttisesti. Siitä jo aikaa 16 vuotta kun taipaleemme alkoi.
Tällanen ällöttää että juorutaan intiimeistä asioista muille. H uoraamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollu naimisissa 10 vuotta mun työpaikka ihastuksen kanssa. Toivottavasti saat vastakaikua.
Hyvä että jollain lykästi. "Oma" sivuutti minut kuin paskaisen kepin, kun tein aloitteen. Siihen asti ns. kaikki merkit ilmoilla.
Silloin pitää yrittää olla yhteydessä ns. oikeassa elämässä, eikä töissä. Jos haluaa oikeasti ihmisen elämäänsä.
Niin no, yritin juurikin tarjota sitä töiden ulkopuolista mahdollisuutta ja vastaukseksi sain - en mitään. Jatkoimme kuin mitään ei olisi tapahtunut enkä kehdannut asiaa nostaa pöydälle. Menneen talven lumia.
Olisit tarjonnut sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi koskettelu työpaikalla oikeesti... ei ole ok. Rintakehän alueelle vielä. Tuossa sun tapauksessa mies koskettelemalla manipuloi tunteitasi, saa koukutettua sinut itselleen, ajattelemaan häntä. Jos tuolla tavalla annat toisen tulla yksityiselle alueellesi, luovutat pois omaa valtaasi ja itsemääräämisoikeuttasi. Siitä voi tulla myöhemmin vaikeuksia. Siinä vaiheessa kun tuollainen juttu lässähtää, on nainen se, joka alkaa etsiä uutta työpaikkaa. Hän arvioi nyt vaistomaisesti, että sinä et vielä tunne tätä kuviota. Nämä on niin nähty.
En suosittele jatkamaan leikkiä tuon vuosikymmeniä vanhemman miehen kanssa työpaikalla. Hän vie sinua tottuneen kehäketun elkein ja sinä ihmettelet mitä tapahtuu.
Moneskohan olet hänelle siellä työpaikalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on puolestaan itseäni nuorempi naiskollega, joka tuntuu tekevän tikusta asiaa ja jotenkin esim. ajautuu samaan aikaan kahville ja on hyvin ystävällinen minulle. Ottaa kontaktia ja myös hymyilee usein minulle.
Olen vähän ihmeissäni asiasta, sillä ihan kollegiaalisesti tässä itse menen enkä toki osaa kuvitella, että tämä nainen olisi minusta kiinnostunut. Ikäeroa arviolta sellaiset 5-10 vuotta.
M 40+
Vai luuletko vaan tätä naista noin paljon nuoremmaksi? Sitä paitsi 5 vuotta on aika vähän.
Minullakin synkkaa erään työkaverimiehen kanssa, juttu luistaa ja haluaisin hänestä ainakin ystävän- toki olen myös ihastunut. Harvinaista, sillä todella harvoin kukaan hivelee älyllään ja karismallaan niin paljoa että hakeutuisin samalla tavalla kenenkään muun seuraan. Tämä työkaveri on jotenkin poikkeus.
On samoja harrastuksia, samankalta
Kyllä tämä työkaverinainen on minua nuorempi. Jos veikata pitää, niin hän on iältään 34-38 ja siis minua nuorempi. Toki, ei tuo ikäero nyt mikään suuren suuri ole.
Minä en tietenkään varmasti tiedä, onko hän minusta kiinnostunut ja olen muutoinkin toivottoman huono tajuamaan naisten kiinnostusta minua kohtaan. Nyt kuitenkin jotenkin tuntuu siltä, että hän taitaa minusta pitää ja sitä siis ihmettelen. Ja jos hän on minusta kiinnostunut, niin en oikein ymmärrä, miksi hän olisi juuri minusta kiinnostunut. Minä en ole tall, dark and handsome, vaan ihan tavallinen suomalainen mies, jolla on jo vähän harmaantuneet hiuksetkin.
Toisaalta olen kuuleman mukaan mukava ja ystävällinen ja pyrin aina auttamaan kollegaa, jos vain pystyn. Pidän työstäni ja kun työkokemusta on sellaiset 20 vuotta, niin osaan myös jo jotakin ja pystyn neuvomaan kollegaa. Ikäisekseni olen myös erittäin hyvässä kunnossa ja pidän itsestäni huolta, ehkä siksi hieman erotun samanikäisten miesten joukosta.
Ja kyllä tämä nainen on minusta hyvin viehättävä, mukavanoloinen ja sellainen, että mielelläni tekisin lähempääkin tuttavuutta. Mutta, kun toisen tunteista ei tiedä ja aina mainitaan ne työpaikan vanhat ja nuorempia naisia narraavat vanhat sedät, niin ei tässä oikein uskalla aloitetta tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ensin kuuluu kyllä selvittää onko hänellä puoliso. Jos on niin sinun täytyy ystävällisesti kieltäytyä puhumasta hänelle laisinkaan.
Av mamman märkä uni.
5 vuotta ei ole aikuisiällä käytännössä mitään. Itse olen miestäni 6 vuotta vanhempi ja kaikille se tulee aina suurena yllätyksenä. Miehet vanhenee yleensä näkyvämmin. Jo se kun tukka lähtee/harvenee suurimmalta osalta, niin tekee heistä enennenaikojaan vanhan näköisiä.
Ensin oltiin ihan vain työkavereita pitkään ja juteltiin omista parisuhde ongelmista toisillemme. Erottiin molemmat pahoillamme ja lohdutus toi meidät yhteen romanttisesti. Siitä jo aikaa 16 vuotta kun taipaleemme alkoi.