Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko jonkin tason trauma oireilla niin, että on todella huolissaan jos joku ei vastaa puhelimeen/viestiin? Lisäksi alituiset katastrofiaj..
18.01.2025 |
Tämä on aika kuluttavaa. Olen kärsinyt mielenterveysongelmista välillä mutta nykyään olen huolissaan vähän kaikesta. Jos poistun kotoa niin mietin onko jokin riski, että kämppä palaa sillä välin kun olen pari päivää poissa. Tai tarkastelen taskuista avaimia monta kertaa kun olen kotoa lähtenyt. Olen myös harhaluuloinen ja valmistautunut koko ajan vaikka mihin kriisiin.
Lisäksi jos joku ei minulle vastaa niin mietin onko jotain sattunut siis onko kuollut. Olen jatkuvasti huolissani vaikka en haluaisi. Tämä etenkin sen jälkeen kun toinen vanhempi kuoli ja toinen sai sydänkohtauksen josta toipui mutta riski tietenkin olemassa. Kaikkea paskaa ja draamaa tapahtunut ja pelottaa koko ajan vaikka yritän vain pysyä tyynenä ja välittämättä.
Pelkään koko ajan mitä tapahtuu seuraavaksi, oli asia sitten vähäpitoinen tai suurempi.
Olen vielä intovertti eli en niin kauheasti ole seuran perään mutta silti olen jotenkin todella virittäytynyt siihen mitä tapahtuu/kuka kuolee ja muutenkin.
Onko tämä yleistä vai oikeasti ongelmallista?
Kommentit (28)
Se on normaalia jos ahdistuu, jos on tärkeää asia huolesta ja kukaan ei vastaa. Että olo voisi helpottua. Voi olla ahdistushäiriö, psd ja muuta. Mitä kullakin On normaalia että myös tavallinen ihminen hätääntyy joskus tai ahdistuu, Suomen kamalissa olosuhteissa. Ehkei silti että joku on kuollut. Sää on talvisin vaikea ja vaatekerrokset kuormittavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumatisoitunut on silloin, jos ei ole huolissaan. Tuntettomuus ja tunnekylmyys on narsisin oire.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki noita aina joskus miettii. Hanki lapsia niin saat muuta murehdittavaa :)
Joo, joskus. Ymmärrätkö eron satunnaisen ohikiitävän huoliajatuksen ja jatkuvan pakkomielteisen ahdistavan ajattelun välillä? Ja luuletko että ihminen joka pakonomaisesti huolehtii ja katastrofiajattelee lopettaisi sen tuosta vaan kun synnyttää lapsen? Vai menisikö ehkä niin, että lapset vain lisäisivät tätä ajattelua, koska esim. lapsen sairastumista, kuolemaa, kasvatuksen onnistumusta yms. voi pelätä miljoonalla eri tavalla?
Trauma (esim. läheisen kuolema) voi laukaista OCD:n. Pakko-oireinen häiriö. Menetin isoveljeni joitain vuosia sitten ja seuraavat 12 kk menivät aika lailla peläten kaikkia tauteja: selässä oleva luomi oli melanooma, lapsen yskä keuhkokuume, pääkipu kasvain jne jne. Helpotti kun kävin juttelemassa psykologille, joka auttoi käsittelemään menetystä ja kuolemanpelkoa.
Yrität hallita jotain mitä ei voi hallita. Vaikka mitä tekisimme, niin emme voi pitää rakkaitamme turvassa. Ainoa mitä voimne tehdä on elää ja rakastaa parhaamme mukaan. Elää hetki kerrallaan. Kertoa rakkaille miten tärkeitä ovat. Nauttia hetkistä, ne ovat arvokkaita mutta eivät loputtomia. Käy juttelemassa asiantuntijalle, se auttaa oikeasti. Kaikkea hyvää sinulle, ap.
Äidilläni 80 v. on diagnosoitu harhaluuloisuushäiriö. Osin tuon tyyppistä käytöstä, mutta luulot tuntuvat muuttuneen jo varmaksi tiedoksi. Psykoosityyppistä luulottelua tapahtumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi oireilla. Mulla oireilee, mutta en saa apua kuin lääkityksestä. Otan aina ennen tilanteita, joissa tiedän oireilevani.
Tässähän tämä on kaikista ristiriitaisinta että suurimmasta ajasta en tunne oikein mitään, pelkästään väsymystä ja rinnan alla kytevää ahtautta. Toisaalta olen ihan sielullisesti lamaantunut mutta silti monet asiat laukaisee huolen ja sen että mietin "okei, nyt taas varaudutaan mitä pahaa on tapahtunut." Ja eihän siinä ole mitään hiton järkeä.
Tunnen itseni todella epäonnistuneeksi ja liian herkäksi ja se taas vetää minut melankoliseksi. Olen jatkuvaan joko ala- tai ylivireinen.
Hävettää ihan hitokseen tämä.
Aloittaja
Alue: Aihe vapaa
Vtun älykästä yllyttää epävakaita nuppivikaisia tekemään lapsia. Lopputulos olis vain lisää häiriintyneisyyttä. Tee itse jos teetättää.