Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä erossa pelotti ja toteutuiko pelkosi?
18.01.2025 |
Ajatus erosta aiheuttaa paljon pelkoja, mutta toteutuiko pelkosi eron jälkeen? Selvisitkö paremmin kuin odotit vai päinvastoin? Itseä ainakin mietityttää yksinäisyys ja turvattomuuden tunne.
Kommentit (41)
Minä jouduin jätetyksi pitkän avioliiton päätteeksi, miehellä oli toinen nainen ja jätti minut yllättäen. Mikä erossa pelotti? No olihan se aikamoinen kokemus tulla jätetyksi kuin puskista, arki meillä sujui eikä ollut juurikaan mitään ihmeellisempiä riitojakaan. Eniten jäytää se tunne, että ei sitten rakastanutkaan minua. Sellainen olo, että koko suhde olikin jotain suurta huijausta ja tyytymistä hänen puoleltaan.
En kykene enää suhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin jätetyksi pitkän avioliiton päätteeksi, miehellä oli toinen nainen ja jätti minut yllättäen. Mikä erossa pelotti? No olihan se aikamoinen kokemus tulla jätetyksi kuin puskista, arki meillä sujui eikä ollut juurikaan mitään ihmeellisempiä riitojakaan. Eniten jäytää se tunne, että ei sitten rakastanutkaan minua. Sellainen olo, että koko suhde olikin jotain suurta huijausta ja tyytymistä hänen puoleltaan.
En kykene enää suhteisiin.
Ero ei tule koskaan puskista. Olet siis ollut välinpitämätön ja ohikävelevä. Petit lupauksesi rakastaa puolisoasi. Sinun pitää tunnustaa oma osuutesi. Exäsi on täysin syytön. Olit täysin väärä ihminen hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin jätetyksi pitkän avioliiton päätteeksi, miehellä oli toinen nainen ja jätti minut yllättäen. Mikä erossa pelotti? No olihan se aikamoinen kokemus tulla jätetyksi kuin puskista, arki meillä sujui eikä ollut juurikaan mitään ihmeellisempiä riitojakaan. Eniten jäytää se tunne, että ei sitten rakastanutkaan minua. Sellainen olo, että koko suhde olikin jotain suurta huijausta ja tyytymistä hänen puoleltaan.
En kykene enää suhteisiin.
Ero ei tule koskaan puskista. Olet siis ollut välinpitämätön ja ohikävelevä. Petit lupauksesi rakastaa puolisoasi. Sinun pitää tunnustaa oma osuutesi. Exäsi on täysin syytön. Olit täysin väärä ihminen hänelle.
Olipas empatiakyvyttömän narsistisia piirteitä ilmentävän vuodatus. Häpeäisit jos osaat!
Ei mikään ja nyt pelkään kaikkea ja kaikkia.
Pelkäsin talouden puolesta. Ja se pelko oli totta. Pelkäsin turvattomuutta, sekin oli totta. Pelkäsin myös ettei painavaa saa kannettua ja jotain tehtyä itse, sekin oli totta. Kipeänä ei auta kuin vanha äiti, jossain vaiheessa. En koskaan silti kadu erottuani nuorena kamalasta ja pahasta seurasta. Se oli oikein ja vain oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntui vain niin hirveältä, että menetän mieheni ja ydinperheen, ja kaikki yhteiset haaveet ja suunnitelmat. 5 kuukautta meni lähes huutoitkua, sitten en enää jaksanut itkeä. Alkoi tuntua että kai tästä joskus selviää.
Ja sitten alettiin puhua yhteenpalaamisesta, ja palattiin.
Pelkäsin että jään yksin, enkä enää löydä ketään ja niin kävikin.
No suhteessakin oli yksin, joten eipä tässä muutosta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin jätetyksi pitkän avioliiton päätteeksi, miehellä oli toinen nainen ja jätti minut yllättäen. Mikä erossa pelotti? No olihan se aikamoinen kokemus tulla jätetyksi kuin puskista, arki meillä sujui eikä ollut juurikaan mitään ihmeellisempiä riitojakaan. Eniten jäytää se tunne, että ei sitten rakastanutkaan minua. Sellainen olo, että koko suhde olikin jotain suurta huijausta ja tyytymistä hänen puoleltaan.
En kykene enää suhteisiin.
Minulle kävi aivan samoin. Jaan tuskasi ja tunteesi. Voimia meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin jätetyksi pitkän avioliiton päätteeksi, miehellä oli toinen nainen ja jätti minut yllättäen. Mikä erossa pelotti? No olihan se aikamoinen kokemus tulla jätetyksi kuin puskista, arki meillä sujui eikä ollut juurikaan mitään ihmeellisempiä riitojakaan. Eniten jäytää se tunne, että ei sitten rakastanutkaan minua. Sellainen olo, että koko suhde olikin jotain suurta huijausta ja tyytymistä hänen puoleltaan.
En kykene enää suhteisiin.
Ero ei tule koskaan puskista. Olet siis ollut välinpitämätön ja ohikävelevä. Petit lupauksesi rakastaa puolisoasi. Sinun pitää tunnustaa oma osuutesi. Exäsi on täysin syytön. Olit täysin väärä ihminen hänelle.
Oletko mieheni uusi? Ymmärräthän, että sinulle on kerrottu tuo valheellinen tarina, jotta annat pi**ua lohdutukseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut jätettiin yli 20 v suhteesta. Oltiin aviossa ja kolme lasta. Kuuntelin erohalujen syitä (minä + suhteemme) liki kuukauden ja en näistä allekirjoittanut mitään.
Taustalta paljastui uusi ihastus joka vei vaimoni nopeasti mennessään. Tämän jälkeen kaikki oli selvää ja erottiin.
En tahdo enää uutta suhdetta. Pilaisin sen ja rikkoisin vaan toisen omalla mustasukkaisuudellani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut jätettiin yli 20 v suhteesta. Oltiin aviossa ja kolme lasta. Kuuntelin erohalujen syitä (minä + suhteemme) liki kuukauden ja en näistä allekirjoittanut mitään.
Taustalta paljastui uusi ihastus joka vei vaimoni nopeasti mennessään. Tämän jälkeen kaikki oli selvää ja erottiin.
En tahdo enää uutta suhdetta. Pilaisin sen ja rikkoisin vaan toisen omalla mustasukkaisuudellani.
Tuollaiset tapaukset ovat todella vaikeita. Tähän kun lisää sen somessa levitettävän valheellisen narrattiivin kontrolloinnista ja patologisesta mustasukkaisuudesta niin myrkyllinen keitos on valmis.
On täysin normaalia että jos puoliso, sukupuolesta riippumatta pitää salasuhdetta tai vaihtaa lennosta niin mustasukkaisuuden tuntemuksia voi ja saakin tulla. Ne jotka muuta väittävät ovat mieleltään todella pahasti häiriintyneitä.
Kasvettiin yhdessä aikuisiksi, suhdetta kesti 7 vuotta. Avoliitto, kihlaus, ei vielä lapsia. Elämäntilanteet muuttuivat, tunteet muuttuivat, kasvoimme erilleen, vaikka tunteita vielä olikin. Pelotti, että katuuko sitten hirveästi, jos erotaan. Erosimme, enkä tiedä hänestä enää mitään. Itse perustin muutaman lyhyemmän laastarisuhteen jälkeen perheen ihanan miehen kanssa. Lapset ovat lentäneet nyt jo pesästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvettiin yhdessä aikuisiksi, suhdetta kesti 7 vuotta. Avoliitto, kihlaus, ei vielä lapsia. Elämäntilanteet muuttuivat, tunteet muuttuivat, kasvoimme erilleen, vaikka tunteita vielä olikin. Pelotti, että katuuko sitten hirveästi, jos erotaan. Erosimme, enkä tiedä hänestä enää mitään. Itse perustin muutaman lyhyemmän laastarisuhteen jälkeen perheen ihanan miehen kanssa. Lapset ovat lentäneet nyt jo pesästä.
Ai niin, kysyit, että kaduttiko. Ei koskaan. Tajusin nykyisen mieheni tavattuani, miten tärkeää on olla samalla aaltopituudella henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvettiin yhdessä aikuisiksi, suhdetta kesti 7 vuotta. Avoliitto, kihlaus, ei vielä lapsia. Elämäntilanteet muuttuivat, tunteet muuttuivat, kasvoimme erilleen, vaikka tunteita vielä olikin. Pelotti, että katuuko sitten hirveästi, jos erotaan. Erosimme, enkä tiedä hänestä enää mitään. Itse perustin muutaman lyhyemmän laastarisuhteen jälkeen perheen ihanan miehen kanssa. Lapset ovat lentäneet nyt jo pesästä.
Ai niin, kysyit, että kaduttiko. Ei koskaan. Tajusin nykyisen mieheni tavattuani, miten tärkeää on olla samalla aaltopituudella henkisesti.
Tässä tärkeintä ettei ollut lapsia mukana. Ratkaisut huomattavasti helpompia ja hyväksyttävämpiä kummankin kannalta
Erotessa minua pelotti se, että ymmärtääkö toinen osapuoli, että hänen vastuunsa vanhempana ei suinkaan lopu. Että vaikka me kaksi emme voi olla yhdessä, niin todellakin olemme vanhempia lapsillemme!
Miten kävi?
No juuri kuten pelkäsin.
Suhteen viimeisinä aikoina pelkäsin eksää, mutta vielä enemmän pelkäsin erota. Minua pelotti mitä eksä tekisi, sillä hän uhkaili toistuvasti tappamisellani lapsen syntymän jälkeen.
Tämä pelko ei onneksi toteutunut, mutta muuten eksä tuhosi elämäni moneksi vuodeksi - tätäkin hän uhosi monet kerrat ennen eroa, että tekee kaikkensa tuhotakseen minut. Nyt hän tuhoaa yhteistä lastamme, sillä oikeus ja sosiaaliviranomaiset uskoivat eron jälkeen hänen versionsa asioista, kuten näissä tapauksissa usein valitettavasti käy, ja hän sai käytännössä lapsen yksinhuoltajuuden. Hän ei kykene näkemään lasta omana erillisenä yksilönä, jolla on omat ajatukset, mieltymykset ja toiveet, vaan lapsi on hänelle vain oman minän jatke, jota hän yrittää muokata oman mielensä mukaiseksi.
Kadunko eroa? Kadun ja en kadu. Jos en olisi lähtenyt, saisin olla päivittäin lapseni elämässä - mikäli olisimme vielä hengissä. Järjellä ymmärrän kuitenkin että lähteminen oli ainoa vaihtoehto niissä olosuhteissa. Tämä tilanne on lapsenkin kannalta parempi, sillä nyt hän pääsee sentään aina vähäksi aikaa pois siitä toksisesta ympäristöstä, kotiin jossa hän saa olla vapaasti oma itsensä, kotiin jossa ei tarvitse pelätä.
Pelkäsin että pääsen hengestäni. Mutta niin, arvaat varmaan miten kävi. Ero oli suuri helpotus ja elämä on ollut paljon mukavampaa. Terapiassa piti käydä mutta tuntuu, että olen jo päässyt yli traumasta. Erosta 10 vuotta ja voisin harkita uutta vakava suhdetta, jos todella hyvä mies tulisi vastaan. Pelkään kyllä, että teen taas virhearvion, koska olen tottunut tiettyyn kohteluun.
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin jätetyksi pitkän avioliiton päätteeksi, miehellä oli toinen nainen ja jätti minut yllättäen. Mikä erossa pelotti? No olihan se aikamoinen kokemus tulla jätetyksi kuin puskista, arki meillä sujui eikä ollut juurikaan mitään ihmeellisempiä riitojakaan. Eniten jäytää se tunne, että ei sitten rakastanutkaan minua. Sellainen olo, että koko suhde olikin jotain suurta huijausta ja tyytymistä hänen puoleltaan.
En kykene enää suhteisiin.
Jos se mitään lohduttaa niin täällä exvaimolla oli uusi ukko katsottuna valmiiksi. En aavistanut mitään, merkkejä oli mutta olin niille sokea. Meni vuosia toipua mutta nyt olen ollut vuosia mukavan naisen kanssa suhteessa.
Alue: Aihe vapaa
Olihan se ihanaa aikaa, korvat pääsi lepäämään.
m55