Jos välisi ovat kunnossa vanhempiisi ja olet itse terve niin miksi et ottaisi vanhempiasi kotiisi vanhuksina?

Juu ei on jo aiemmin yhdestä kokemusta.

Millähän elettäisiin ja lapsetkin ruokittaisiin jos olisin omaishoitaja opiskelun ja työn lisäksi? Vai olisiko omat asiat jätettävä esimerkiksi kymmeneksi vuodeksi pois päiväjärjestyksestä vanhemmasta huolehtimisen takia?

Mun täytyy olla töissä 68 vuotiaaksi, ennenkun pääsen eläkkeelle. Todennäkösesti 70 veenä.

Toi summa minkä omaishoitaja saa on todella pieni. On tarkotettu ihan sille omalle vaimolle/miehelle joka hoivaa dementikkoa tai rampaa vaimoa tai miestään kotonaan. Se on lisänä omaan eläkkeeseen ja sen hoidettavan eläkkeeseen.

Jos heittäytyisin tolle rahalle niin oma eläkkeeni tulisi sitten ajallaan olemaan tosi mitätön.

Kaikki ihan asutaan vielä kerrostaloissa, eikä ylimääräsiä huoneita kenelläkään.

Voisin ottaa mutta sillon pitäisi vaihtaa nykyinen yksiöni vähintään kaksioon ja minulla niin pienet tulot eli saisivat sitten itse myös osallistua vuokrakuluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksityisyyden takia en ottaisi. Haluan viikonloppuisin nauttia viinistä, musiikista ja seksistä. Valvon myöhään ja nukun pitkään. Kotona olen yleensä toppi ja pikkarit päällä.  Ei onnistu, jos vanhukset asuisivat kanssani. 

Jaa, kuusikymppisenäkin? Ei taatusti kaunis näky. 😂

 

Mitä väliä miltä näyttää. Onpahan taas miehen kommentti :( 

En ottaisi, koska asun 30 neliössä mieheni kanssa. Huonosti sopisi neljä aikuista.

Eivätkä tulisi, koska asun niin kaukana heidän kotoaan. Haluaisivat siellä kuitenkin viettää aikaa mahdollisimman paljon.

Vierailija kirjoitti:

Mun täytyy olla töissä 68 vuotiaaksi, ennenkun pääsen eläkkeelle. Todennäkösesti 70 veenä.

Toi summa minkä omaishoitaja saa on todella pieni. On tarkotettu ihan sille omalle vaimolle/miehelle joka hoivaa dementikkoa tai rampaa vaimoa tai miestään kotonaan. Se on lisänä omaan eläkkeeseen ja sen hoidettavan eläkkeeseen.

Jos heittäytyisin tolle rahalle niin oma eläkkeeni tulisi sitten ajallaan olemaan tosi mitätön.

Kaikki ihan asutaan vielä kerrostaloissa, eikä ylimääräsiä huoneita kenelläkään.

Vanhukset yleensä haluavat asua omissa kodeissaan niin kauan kun kykenevät.

Mun luona joku joutuis nukkumaan sohvalla, pari yötä menis.  Muttei vuosia.

Ap mitä ajattelet itse tästä asiasta, oletko ottamassa vanhempiasi kotiisi?

Meillä on kolme pientä lasta: 5-, 6- sekä 10v. Asuntomme on 100 neliötä. Vanhempani, n.75v, ovat eronneet ja kummallakin on uusi kumppani. Emme pysty majoittamaan tuollaista määrää ihmisiä ja lisäksi käymme työssä, joten klo 7.00-17.00 arkisin emme ole kotona.

Vanhempani on sitä mieltä itsekin, että jälkikasvun pitää pääasiassa huolehtia omista lapsistaan ja elämästään. Hän ei myöskään hoida omaa isäänsä, vaan järjestää veljensä kanssa vanhukselle apua kotiinsa, että voisi asua siellä niin pitkään kuin pystyy.

Näitä AP:n kaltaisia ehdotuksia esittävät yleensä sellaiset ihmiset, joilla ei ole mitään omakohtaista kokemusta siitä, mitä iäkkäiden vanhempien hoitaminen kotona käytännössä tarkoittaa.

Otapa itse, ap!

Vaikka välit on ok eli juhlat voidaan viettää yhdessä tai tehdä jokin muutto tms, mutta yhteisasumisesta ei tulisi yhtikäs mitään. Heillä on omat tavat ja mielipiteet joiden mukaan aina mentävä. Olemme yksinkertaisesti kaikella tavalla niin erilaisia että asuminen yhdessä olisi kaikille osapuolille pelkkää piinaa. En myöskään koe tulleeni millään muotoa itse hoidetuksi edes lapsena vaikka helppo ja ns. näkymätön lapsi yritin ollakin niin miksi hoitaisin äärimmäisen hankalaa vanhusta. 

Joudun itse keski-ikäisenä työttömänä asumaan vanhempani luona ja toimimaan käytännössä omaishoitajana, kodinhoitajana, henkilökohtaisena assistenttina ja ties minä muuna. Vanhempani säännöillä pitää elää ja välimme ovat huonot. Asunnossa ei edes oikein ole tilaa itselleni. Kärsin itse mm. mielenterveysongelmista. Asun tässä asunnossa luultavasti niin kauan kuin vanhempanikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmille pitäisi olla ainakin oma huone. Kerros- tai rivitalossa asuvalle sellainen järjestäminen voisi vaatia uuden asunnon vuokraamista tai ostamista.

Tilanne voisi olla asunnon takia hyvin hankala, jos joutuisi työttömäksi ja olisi tarvetta muuttaa pienempään asuntoon tai toiselle paikkakunnalle työpaikan perässä.

Tekosyitä, kun halua ei ole.

Asuntoni on 26 neliötä, miksei noin muuten onnistuisikin.

Vierailija kirjoitti:

Voisin ottaa mutta sillon pitäisi vaihtaa nykyinen yksiöni vähintään kaksioon ja minulla niin pienet tulot eli saisivat sitten itse myös osallistua vuokrakuluihin.

Tuskin se mikään ongelma olisi.

Ja tottakai osallistuisivat muutenkin.

Ei mun äiti ainakaan halua että hoidan häntä kotona, haluaa itsenäisyyttä.

 

Nykyään ihmiset elävät aika vanhoiksi ja sairastavat monia eri sairauksia. Esimerkiksi muistisairaan hoito voi olla tosi raskasta ja vielä raskaampa, kun ei ole osaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Millähän elettäisiin ja lapsetkin ruokittaisiin jos olisin omaishoitaja opiskelun ja työn lisäksi? Vai olisiko omat asiat jätettävä esimerkiksi kymmeneksi vuodeksi pois päiväjärjestyksestä vanhemmasta huolehtimisen takia?

Niin, sitä kai se elämä on.

Mutta itsekeskeinen ajattelu on vallalla nykyisin.

Äitini olisi ilman muuta tervetullut luokseni, jos ei yksin selviäisi. Kummallekin olisi oma kerros, joten tilaa ja rauhaakin riittäisi. En joutuisi luopumaan mistään, sillä minulla ei ole muita läheisiä. Tietenkin haluaisin olla hänen lähellään ja jakaa kotini hänen kanssaan, jos hän niin toivoisi.

Meillä mies sai burnout outin (saatto)hoitaessaan äitiään. Sen jälkeen tuli yt:t ja potkut. Ihan ymmärrettävää, kun ei kerran ollut täysin työkykyinen ja jo ennen burnout outoa tullut paljon palkattomia poissaoloja, yms kun anopin asioita olo niin paljon hoidettavana. Meni terveys ja työt. Kova oli hinta.